Helmikuun kuvahaaste 20.-26.2.

Helmikuun kuvahaaste on Kristiina K  blogin innoittama, jossa viikoittain julkaistaan joka päivälle joku k:lla alkava kuva asiasta tai esineestä. Aiheet kuviin Kristiina on julkaissut etukäteen. 

20.2. KUIVUNEET 

Saimme loppiaisena ystäviltä kukkakimpun. Kukat kuivuivat maljakossa kauniiksi. Päätin kokeilla sitoa ne miehen äidin vanhaan kynttilä- tai kukka-amppeliin. Nyt siinä palaa iltaisin led-kynttilä ja minusta se näyttää tunnelmalliselta. 

21.2. KALA

Viime kevään siikasaalista mökkivesiltä. Jouduin vähän pakosta perkaamaan kalat, yhteensä neljä, etteivät olisi joutuneet odottamaan miehiä mereltä. En muista koska olen siihen puuhaan viimeeksi ryhtynyt. Periaatteeni on ollut, että kuka kalastaa, hän myös perkaa. Pikkuisen empimisen jälkeen homma sujui, vaikka aikaa kului paljon, sillä olen hyvin tarkka, että munuaiset ja kaikki muukin on tarkkaan putsattu. 

22.2. KALENTERI

Käytämme vastaanotollamme edelleen nettikalenterin rinnalla ihan tavallista aikamuistiota. Siihen merkkaamme myös henkilökohtaiset muistamiset, kuten autohuollot ym. Kalenteri kulkee mukanamme melkein aina, sillä koskaan ei voi tietää, tarvitseeko jonkun varata aika hammaslääkärille juuri silloin. 

23.2. KIILTÄVÄ 

Kaikki lapsemme ovat käyneet osan ala-asteestaan vanhassa koulurakennuksessa muutaman kilometrin päässä. Kerran poikamme luokka oli saanut siivota koulun vinttiä ja he olivat kantaneet sieltä tavaraa roskalavalle. Poika oli löytänyt kynttilänjalan ja saanut tuoda sen minulle. Ihanasti hän koulupäivän aikana muisti äitiään. Kynttilänjalka erottuu muista kiiltävyydellään. 

24.2. KATOS 

Syyslomalla kävimme Kristiinankaupungissa. Pikkuruinen kaupunki lumosi meidät suloisuudellaan, vanhoilla puutaloillaan, kahviloillaan, kapeilla kujillaan, kuten Kissanpiiskaajankuja, ja kodikkuudellaan. Pihat oli laitettu kauniiksi ja kauneus olikin se asia, johon oli kiinnitetty erityistä huomiota. Aidan ympäröimään sisäpihaan vievän portin päälle oli rakennettu viehättävä katos. Poikkea ihmeessä joskus Kristiinankaupunkiin, jos et vielä ole sitä tehnyt!

25.2. KELTAINEN 

Keltaista on nyt oikeastaan kaikki. Kullankeltaista, kun aurinko paistaa. Tässä nyt banaanit edustavat väriryhmäänsä. Keltainen on joskus lukioaikoina ja oikeastaan jo kansakoulusta lähtien ollut lempivärini oranssi rinnallaan.  Keltainen sisustus valtasi huoneeni lukiota käydessäni. Tapetit, korkkimatto, päiväpeite, Marimekon kangas seinällä, matto, itse maalattu kaappi. Keltaista, keltaista, keltaista. Tykkään vieläkin ja se saa pirteälle päälle. 

26.2. KORI 

Koreja meillä on paljon. Vanhempia ja uudempia, isompia ja pienempiä, kotimaisia ja ulkomailta tuotuja. Koreja eri tarkoituksiin erilaisista materiaaleista. Tämän korin valitsin kuvaan, koska sillä on erityinen tunnearvo. Tämä piskuinen kori, pikkuisista päreistä on mukavan pienen naapurinpapan tekemä. Hän oli minulle sellaisen tehnyt varmasti vain ilahduttaakseen minua. Ehkä marjakoriksi, ehkä sienikoriksi. Sain myös pullon, jonka sisään hän oli tehty purjelaivan. Vieläkin ihmettelen, miten se oli mahdollista. Puhdetyöt olivat hänelle ilmeisen mieluisia. Tämä rakas muisto on muuttanut mukanani kodista toiseen. Juhlissa isommalle väelle kattaessani olen laittanut sinne aterimia, lautasliinoja ja milloin mitäkin. 

Tässä vihdoin viime viikon kuvat ja tekstit. Vielä on jäljellä kaksi helmikuun kuvaa. Katsotaan, mitä ne tuovat tullessaan.

Hyvää maaliskuuta minulta Sinulle ❤️☀️Rakkain terveisin Maija 

Helmikuun kuvahaaste 13.-19.2.

Hei! Taas on aika viikkopostauksen, joka on lähtöisin Kristiina K:n blogista. Tarkoituksena on kuvata esineitä ja asioita, jotka alkavat k:lla ja jotka aiheet Kristiina on etukäteen julkaissut. 

13.2. KERAMIIKKA

Tämä keramiikkamaljakko on peräisin Marokosta. Vanhemman tyttäremme mies on kotoisin sieltä ja hänen vanhempansa toivat tämän tuliaisiksi, kun kävivät meillä. Myös vieressä oleva korurasia on Marokosta,  vävyn tuliaisiksi tuoma. Sisältä löytyy samanlaisia vielä pienempiä ja pienempiä ja pienempiä...

14.2. KATAJA 

Kataja, kansamme sisukkuuden symboli, kasvaa kuvannollisen sisukkaasti kiven päällä kurotellen juuriaan kohti vettä ja maata. Tämä kataja kasvaa Kökarissa Ahvenanmaalla. 

15.2. KANNU

Tämä maitokannu on lapsuudenkodistani. Maitoa sillä on viety meijeriin vuosikymmenet. Meidän kannujemme numero oli 50. Sillä pystyttiin kohdentamaan maidon kotitila. Kannu on minulle rakas, sillä monet kerrat olen lypsänyt ja siivilöinyt maidon sinne. Meillä oli pieni maatila ja lehmiä enimmillään viisi kerrallaan. Joskus tein lypsyn ihan yksinkin, jos vanhemmat olivat poissa kotoa. Usein olin pappan apuna. Aamulla ensin lypsylle, sitten kouluun. Lypsää osaan sekä käsin että koneella, sen aikaisella. Meillä oli Kaunikki, Ennätys, Ilona, Soma ja muita suloisia lehmiä. Ihania muistoja. Nyt maitokannu on kuistilla ja toivottaa vieraat tervetulleiksi milloin havunoksi, milloin kukkasin. 

16.2. KÖYNNÖS 

Olen onnistunut viime kesäksi keittiön ulkoikkunalaudalle ostamani lankaköynnöksen säilyttämään hengissä, ainakin toistaiseksi. Se on kankaan ja mattojen kudonassa lointa luotaessa tarvittavan kelan päällä. Olen saanut sen äidiltäni. 

17.2. KARKKI

Joulun herkkupöydässä, jonka olin koonnut vanhan senkin päälle, oli monenlaisia karkkeja mm. Lindin suklaapalloja ja tyttären tekemiä suukkoja lasikuvun alla. 

18.2. KIVI 

Kivä on mukava laittaa päällekkäin. Niitä usein näkee sellaisten ulkoilureittien varrella, jossa on sopivaa tornimateriaalia. Täällä Kökarin muinaiselle pronssikautiselle asuinpaikalle johtavalla polulla ja sen varrella tornien tekeminen on kielletty. Silti niitä siellä tietysti oli.

19.2. KYLMÄ 

Kylmän näköinen oli juuri jäistä vapautunut meri Houtskarissa mökkirannassa ja jäätävä oli kaukaa pohjoisen kantilta puhaltava tuulikin. Silti kylmäuimaan teki mieli, mutta lauttojen ruokatunti yllätti ja liian lyhyt aikataulu ei antanut myöden, kun uimaportaatkin olisi pitänyt kiinnittää ja taas ottaa pois. Harmitti. 

Tällaiset kuvat viime viikolta. Katsotaan, mitä tämä vikkko tuo tullessaan. 

Hyvää laskiaista ja pitkiä pellavia ❤️ Rakkaudella Maija 

Niin kaunis on maa

Helmikuun alun aamu valkenee yllättävän aikaisin. Yöllä on satanut ohuen vitivalkoisen lumen. Ajelen talven ihmemaassa. Ihmemaassa, jota viime talven jälkeen ei enää muistanut olevankaan. Paksun lumikuorrutteen alla tyynenä seisovat puut huokuvat talvihorroksessaan. Maa nukkuu peitteen alla talviuntaan. Ansaittua. Että taas jaksaa vihertää ja kukkia, kun sen aika on. Metsässä tuntee olevansa satumaassa. Sitten silmien eteen aukeaa peltoaukea. Valkoisena, odottaen hiihtäjää. Jäniksen jäljet siellä täällä, ketun tassujen painaumat helminauhana ja latu. Hankien keskellä uinuvat kylät ja peltojen reunoilla ladot. Lettosuon yli tuuli tuiskuttaa lunta, avonaiset suonsilmäkkeet höyryävät pakkasessa. Joen suussa sorsat kerääntyneinä avoimen veden äärelle. Jostain vaivalloisesti, mutta ehkä jo kevättä haikaillen, nousee aurinko ja valaisee lämpäreen puiden keskellä. Tänään se nousee taas jo aavistuksen korkeammalle puiden latvojen yläpuolelle kuin eilen.

Ajelin äitini luo keskiviikkoaamuna. Ihailin ja ihmettelin. Talvi - niin kaunis. Onnellisia me, kun sen jälleen saimme. Kuvia en pystynyt ottamaan, kun itse ajoin, mutta tallensin näkymät verkkokalvolle. Olisi tehnyt mieli pysähtyä, mutta aikataulu oli tuikka ja halusin olla äitini kanssa mahdollisimman kauan. Ehdotin hänellekin, että ihailee ikkunastaan näitä uskomattomia maisemia ja nauttii niistä.

Helmikuu on päässyt hyvään vauhtiin ja osoittaa taas olevansa kuukausien jääkuningatar. Tiesittekö muuten, että helmikuun nimi johtunee, kuten Vilho Rikkonen on selittänyt, eräästä sydäntalvella näyttäytyvästä kauniista luonnonilmiöstä: jäähelmistä. Kun seuraa tarkkaavaisesti ympäröivää luontoa, huomaa, että muutamina sydäntalven päivinä puiden oksat kimaltelevat tuhansin jäähelmin. Täällä Lounais-Suomessa, kirjakielemme alkukehdon lähettyvillä, tuosta ilmiöstä sanotaan, että "mettä on jäähelmes". Tällainen ilmiö muodostuu sydäntalven suojasäätä seuranneesta äkkipakkasesta, jolloin vesipisarat jäätyvät oksille.

Ihania helmipäiviä teille rakkaat ystävät! Rakkaudella Maija 

Venekaupoilla

Hei, hei!

Hiihtolomaa vietetään täällä eteläisessä Suomessa tällä viikolla. Sää ei vain nyt näytä parhaimpia puoliaan juuri tänään. Vettä sataa oikein kunnolla ja tiet ja pihat ovat luistelukenttää liukkaampia. Toivottavasti loppuviikko on mukavampi ulkoilun suhteen. Meille tulee iltapäivällä hiihtolomalaisia. Katsotaan, mitä herkkua yhdessä tehdään.

Viikonloppuna suuntasimme auton nokan heti töiden jälkeen kohti saaristoa. Myrsky vei syksyllä soutuveneemme, kun vesi nousi hurjiin korkeuksiin, ylsi veneeseen asti ja katkaisi voimallaan köyden, jolla vene oli kiinnitetty. Emme sitä kauheasti murehtineet. Verkonlaskuun ja -nostoon kyseinen paatti oli aivan liian kiikkerä. Tietysti mietitytti se, että tyhjillään ajelehtiva vene aiheuttaa mahdollisesti etsintöjä. Me etsimme venettä moottoriveneellä lähistöltä, mutta turhaan.

Auringonsilta saaressa olevan järven hangella.

Joku oli käynyt meillä.

Mökki uinui vielä korkeiden hankien keskellä.

Kotilahtemme on jäässä ja sehän on hyvä, että se suojaa jo ennestään rikki olevaa laituria lisätuhoilta.

Lauttamatkalla saimme seurata Puolustusvoimien pelastusharjoitusta.

Joskus meri kuitenkin tuo, mitä se on vienyt. Ystävällinen mökkinaapuri soitti pitkän ajan kuluttua. Sen värinen vene on löytynyt läheisestä lahdesta, millaisen hän on nähnyt meidän rannassamme. Kiitimme  ja lupasimme seuraavalla mökkireissulla käydä katsomassa kyseistä venettä ja oli se meidän. Muutama reikä pohjassa, mutta korjaustaitoinen saisi siitä vielä vaikka kelpo onkiveneen. Muutama kuva ja ilmoitus toriin pilkkahinnalla. Kyselyjä tuli paljon ja lopulta ostovaraus. Hakupäiväksi sovitiin viime viikon perjantai.

Föhntuuli hönkäili lämpimiä henkäyksiään, kun eväinemme lähdimme matkaan. Meri ja saaristo on kaunis tähänkin vuodenaikaan ja lauttarannassa teki mieli lauttaa odotellessa kävellä ja kuvailla. Joutsenia ja haahkoja, sulaa vettä, jäätä ja jäälauttoja, mereen heijastuva auringon silta. Sitä on meri tämän vuoden helmikuussa. Saaret paksun lumen peitossa, kauriiden jälkiä, talventörröttäjiä, pajunkissojakin jo. Hyvin rauhoittavaa.

Päivä on pidentynyt ainakin jo jäniksen loikan verran ja vielä kotimatkalla saattoi lautan kannella ihailla auringon painumista horisontin taakse. Lopulta kylmä merituuli ajoi sisätiloihin juomaan kahvia ja kaakaota, syömään eväitä ja tekemään käsitöitä.

-----------

Maanantaina lähtivät vanhemman tyttäremme appivanhemmat takaisin kotimaahansa. Vielä vietettiin iloinen sunnuntai-ilta yhdessä kebabeja syöden. Saimme vierailukutsun heidän luokseen. Saas nähdä, koska menemme.

Uunista leijailee laakerinlehden tuoksu. Sateisen helmikuun päivän lohturuoka, merimiespihvi, kypsyy hiljalleen.

Vietetäänkö teillä hiihtolomaa?
Iloista viikkoa kaikille joko hiihtolomalla tai ilman! Rakkaudella Maija

Helmipakkasilla on aika

Moikka kaikille!

Helmikuu alkaa olla lopuillaan, mutta pakkaset vain paukkuvat ja oikein kunnon talvesta saadaan nauttia.

Helmipakkasilla on aika

Tuntea poskilla pureva Pohjatuuli ja kevättalvisen auringonkehrän jo lämmittävät säteet.
Nauttia timattteja säihkyvistä valkoisista hangista nyt, kun siihen on mahdollisuus.
Sytyttää iltaisin kynttilä sulostuttamaan kylmiä talvi-iltoja.
Tehdä jäälyhtyjä. Kynttilänvalo loistaa kauniisti jään läpi.
Herkutella pakkasillan iloksi blineillä.
Tehdä lumienkeleitä.
Sujahtaa saunasta lumihankeen kierimään ja nauttia hyvästä olosta sen jälkeen.
Houkutella lapset pulkkamäkeen ja luistelemaan.
Nauttiskella sukset suihkien laduilla.
Huomata, miten kasvukausi on jo alkanut ja perlargonioiden versot ovat lähteneet kasvuun.
Ihastella värikkäitä siemenpussirivistöjä kaupan hyllyillä ja kenties nappasta muutama mukaankin.
Nauttia vielä, ennen kuin kevättyöt käynnistyvät, kiireettömistä illoista suosikkisarjaa katsellen tai mukaansa tempaavaan kirjaan uppoutuen.

                                                  ------------------------------------------------

Blineistä olen aikaisemmassa postauksessa jo kirjoittanut, mutta resepti on puuttunut. Nyt se tulee täässä, sillä joku sitä jo ehti kaipaamaan.

Gluteenittomat blinit (MTV3, Makuja)

Taikinasta tulee 24 kpl (= 6-8 annosta alkupalana), kaksinkertaisesta taikinasta kertyy noin 13 kpl blinipannulla paistettuina

1 dl tummaa gluteenitonta jauhoseosta
1,5 dl tattarijauhoja
2,5 dl maitoa
3/4 dl kermaviiliä
10 g hiivaa
1 munankeltuainen
1 munanavalkuainen
ripaus suolaa

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää jauhot, kermaviili, keltuainen ja suola ja vispaa tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan turvota 30 minuuttia. Vatkaa valkuainen kuohkeaksi vaahdoksi ja sekoita varovasti taikinaan.

Laita mielellään valurautapannulle reilu nokare voita ja melko paksusti taikinaa. Paista kummaltakin puolelta muutaman minuutin ajan keskilämmöllä. Älä anna pannun kuumeta liikaa, jotta hiiva ehtii kohottaa blinit kuohkeiksi.

Tattarijauhot, valkuaisvaahto, melko runsas voin käyttö paistettaessa ja ei liian kuumalla paistaminen tekevät blineistä kuohkeita ja pitsimäisiä.

Blinit maistuvat tietysti parhailta suoraan pannusta lautaselle nostettuina ja heti syötyinä, mutta kokin helpotukseksi, varsinkin jos kyseessä on isomman porukan kestitseminen, vinkkinä mainittakoon, että blinit voi paistaa hyvissä ajoin etukäteen ja lämmittää uunissa 100 asteessa nopeasti pellillä ennen syömistä.

Blinien kanssa tarjottaviksi sopivat erilaiset täytteet, kuten tietysti mäti, smetana ja sipulisilppu, mutta monenlaista voi kokeilla oman makumieltymyksen mukaan. Unohtaa ei sovi maustekurkkuveneitä, smetanaa, ja hunajaa ja vaikka vielä siihenkin sipulisilppua. Muistakaa, että kasvisyöjillekin on oma merilevämäti, joka ei oikealle mädille häviä maussa ollenkaan. Itse suosin sitä.

Kevät kutkuttelee jo nurkan takana. Pari päivää enää maaliskuuhun. Kotiin tekee mieli jotakin keväistä. Saimme ihanan värikkään kimpun ystäviltä launantaina, kun vietimme blini-iltaa.

Tunnelmallisia blini-iltoja ja helmipakkasia <3 Rakkaudella Maija

Sydäntalvella

Heissan ystävät!

Sydäntalvea eletään vielä ja nyt on tänne meillekin saapunut ihan kunnon talvi pyryineen ja pakkasineen. Nyt on sopiva aika viikonlopun iloksi kutsua ystäviä kyläilemään ...

... ja herkutella iki-ihanilla blineillä erilaisine täytteineen ...

 ... oli Runebergin päivä ja pyöräytettiin runoilijan nimikkoleivonnaisia ...

... katettiin pitkä pöytä ystäville talviteemalla ja meitä oli pöydän ympärillä neljäntoista hengen iloinen seurue, jossa lapsenlapsemme ovat tuttavaperheemme lastenlasten kanssa ystäviä jo neljännessä polvessa ...

... on ihana tulppaanien aika, nuo mielessä läikehtivän kevään ihka ensimmäiset airueet ...

... sydäntalven taidetta ...

 ... sydäntalvella hämmästellään jäniksen jälkiä sinisenä hohtavalla hangella lapsenlapsen kanssa ...

... pakkasella maalaismaisema peittyy usvaan ja talvitaivas hehkuu persikanpunaisena ...

... paukkuva pakkanen taikoo luontoystävälliset jäälyhdyt hetkessä meidän iloksi.

Niin vain helmikuu on jo hyvässä vauhdissa ja monenlaisesta mukavasta voi nauttia silloin, kun pakkanen puraisee poskia ja nenänpäätä. Nautitaan sinisistä hetkistä, hohtavista hangista ja vitivalkoisista maisemista.

Heleää helmikuuta ystävät! Rakkaudella Maija