Helmipakkasilla on aika

Moikka kaikille!

Helmikuu alkaa olla lopuillaan, mutta pakkaset vain paukkuvat ja oikein kunnon talvesta saadaan nauttia.

Helmipakkasilla on aika

Tuntea poskilla pureva Pohjatuuli ja kevättalvisen auringonkehrän jo lämmittävät säteet.
Nauttia timattteja säihkyvistä valkoisista hangista nyt, kun siihen on mahdollisuus.
Sytyttää iltaisin kynttilä sulostuttamaan kylmiä talvi-iltoja.
Tehdä jäälyhtyjä. Kynttilänvalo loistaa kauniisti jään läpi.
Herkutella pakkasillan iloksi blineillä.
Tehdä lumienkeleitä.
Sujahtaa saunasta lumihankeen kierimään ja nauttia hyvästä olosta sen jälkeen.
Houkutella lapset pulkkamäkeen ja luistelemaan.
Nauttiskella sukset suihkien laduilla.
Huomata, miten kasvukausi on jo alkanut ja perlargonioiden versot ovat lähteneet kasvuun.
Ihastella värikkäitä siemenpussirivistöjä kaupan hyllyillä ja kenties nappasta muutama mukaankin.
Nauttia vielä, ennen kuin kevättyöt käynnistyvät, kiireettömistä illoista suosikkisarjaa katsellen tai mukaansa tempaavaan kirjaan uppoutuen.

                                                  ------------------------------------------------

Blineistä olen aikaisemmassa postauksessa jo kirjoittanut, mutta resepti on puuttunut. Nyt se tulee täässä, sillä joku sitä jo ehti kaipaamaan.

Gluteenittomat blinit (MTV3, Makuja)

Taikinasta tulee 24 kpl (= 6-8 annosta alkupalana), kaksinkertaisesta taikinasta kertyy noin 13 kpl blinipannulla paistettuina

1 dl tummaa gluteenitonta jauhoseosta
1,5 dl tattarijauhoja
2,5 dl maitoa
3/4 dl kermaviiliä
10 g hiivaa
1 munankeltuainen
1 munanavalkuainen
ripaus suolaa

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää jauhot, kermaviili, keltuainen ja suola ja vispaa tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan turvota 30 minuuttia. Vatkaa valkuainen kuohkeaksi vaahdoksi ja sekoita varovasti taikinaan.

Laita mielellään valurautapannulle reilu nokare voita ja melko paksusti taikinaa. Paista kummaltakin puolelta muutaman minuutin ajan keskilämmöllä. Älä anna pannun kuumeta liikaa, jotta hiiva ehtii kohottaa blinit kuohkeiksi.

Tattarijauhot, valkuaisvaahto, melko runsas voin käyttö paistettaessa ja ei liian kuumalla paistaminen tekevät blineistä kuohkeita ja pitsimäisiä.

Blinit maistuvat tietysti parhailta suoraan pannusta lautaselle nostettuina ja heti syötyinä, mutta kokin helpotukseksi, varsinkin jos kyseessä on isomman porukan kestitseminen, vinkkinä mainittakoon, että blinit voi paistaa hyvissä ajoin etukäteen ja lämmittää uunissa 100 asteessa nopeasti pellillä ennen syömistä.

Blinien kanssa tarjottaviksi sopivat erilaiset täytteet, kuten tietysti mäti, smetana ja sipulisilppu, mutta monenlaista voi kokeilla oman makumieltymyksen mukaan. Unohtaa ei sovi maustekurkkuveneitä, smetanaa, ja hunajaa ja vaikka vielä siihenkin sipulisilppua. Muistakaa, että kasvisyöjillekin on oma merilevämäti, joka ei oikealle mädille häviä maussa ollenkaan. Itse suosin sitä.

Kevät kutkuttelee jo nurkan takana. Pari päivää enää maaliskuuhun. Kotiin tekee mieli jotakin keväistä. Saimme ihanan värikkään kimpun ystäviltä launantaina, kun vietimme blini-iltaa.

Tunnelmallisia blini-iltoja ja helmipakkasia <3 Rakkaudella Maija

Matkalla pohjoiseen - elämää tupakkatehtaan varjossa

Moikka!

Noin viikko sitten lähdimme matkalle pohjoiseen. Määränpäämme oli Oulu, jonne suuntasimme työasioissa. Omalla autolla starttasimme perjantaiaamuna klo 4.30. Amoren ja minun lisäksi poikamme lähti myös mukaan jakamaan ajourakkaa ja tapaamaan oululaista opiskelukaveriaan.

Silmissä hiersi vielä unihiekka, kun tien päälle lähdimme. Porukalla matka kuitenkin taittui mukavasti välillä kahvitellen, erilaisia tietokilpailukysymyksiä kysellen, "Kuka olen" -peliä pelaten ja ihastuttavia supisuomalaisia periteisiä talvimaisemia ihastellen. Sukkapari valmistui ja toistakin aloitin. Miten onkin unohtunut, kuinka erilainen Suomi avautuu sisempänä ja pohjoisempana maatamme. Meillä oli kuitenkin sen verran kiire, että vain autonikkunasta oli tyydyttävä menomatkalla paikkoja katselemaan. Ajelimme pohjoiseen Keski-Suomen kautta.

Oulu on viihtyisä kaupunki Toripoliiseineen ja ystävällisine ihmisineen. Matkaväsymys kuitenkin painoi ja pakkastakin oli ihan riittävästi, joten kovin paljon ei houkuttanut kaupungilla kävellä. Siispä tyydyimme vain käymään syömässä toisessa kerroksessa olevassa Oskarin Kellarissa :). Ruoka oli erinomaista ja palvelu kiitettävää. Syötyämme kömmimmekin jo hotellihuoneeseen ja Nukkumatti houkutteli untenmaille aika nopeasti.

Kahdeksalta seuraavana aamuna olimme jo aamupalapöydässä ja sitten taas valmiina tien päälle. 15 asteen pakkanen ei tuntunut ollenkaan samanlaiselta kuin meidän vastaavat lukemat täällä etelässä avoimen meren äärellä. Päätimme ajaa vanhaa rantatietä Seitsemän sillan saaristoon. Reitti kulkee mm. Luodon (Larsmo) kunnan kautta, josta on kotoisin perinteinen kalastajaneule luotolainen. Tavimaisemat olisivat houkutelleet hiihtämään jäälle ja koskemattomille vitivalkoisille hangille, mutta matkaa oli jatkettava, jotta ehdittäisiin illaksi kotiin. Eikä meillä sitä paitsi suksiakaan ollut mukana.

Poikamme pietarsaarelainen opiskelukaveri oli kertonut, kuinka hyvää kebabia saa Pietarsaaresta Korvgöransilta. Siispä lounaaksi suuntasimme juuri tuolle grillikioskille. Meidänkin K-kaupasta saa tätä Korvgöransin kebablihaa pakasteena, mutta olihan se nyt ihan eri asia ostaa hyvät kebabit alkuperäisestä paikasta. Amoren ja pojan tehdessä ostoksia, kipaisin nopesti napsimaan kuvia tästä omaleimaiseta kaupungista. Saapuessamme kaupunkiin hämmästyimme valtavia rakennuksia keskellä kaupunkia. Oli nopeasti netistä otettava selvää, mistä oikein oli kysymys, sillä Suomen matkaopaskirja oli unohtunut kotiin. Komea rivi rakennuksia hallitsee kaupunkia muurin tavoin. Peräjälkeen ovat paloasema, kaupungintalo ja tupakkatehdas.

Paloasema

Näkymä kirkon kulmalta kaupungintalon ja tupakkatehtaan suuntaan.

Sotapäällikkö Jaakko de la Gardien leski Ebba Brahe perusti Pietarsaaren kaupungin 1652 Ähtävän joen suulle kilpailemaan Uudenkaarlepyyn ja Kokkolan kanssa. Kaupungista kehittyi pian merkittävä merenkulku- ja laivanrakennuskeskus. Myöhemmin kaupunki tuli tunnetuksi tupakkateollisuudestaan ja kaupunkikuvaa hallitsevat edelleen vuonna 1998 toimintansa lopettaneen Strengbergin tupakkatehtaan komeat rakennukset tornin huipulla kohoavine maapallovesitoskelloineen.

Tehtaan seinämää puhkoo kaariporttikäytävä, jonka ulkopuolella levittäytyy Skata, työläisten korttelisto. Se on yksi Suomen parhaiten säilyneistä yhtenäisistä puutalokaupunginosista. Sinne menoa ei aikataulumme enää valitettavasti sallinut, mutta jääpähän jotain katsottavaa seuraavaksikin kerraksi. Mielnkiintoista oli päästä kurkkaamaan edes pikkuisen pitarsaarelaisten elämään ja komeissa puitteissa he elää saavatkin. Tiesittekö muuten, että Pitarsaaresta on kotoisin eräs merkkihenkilömmekin? Runoilija J.L. Runeberg syntyi merikapteenin perheeseen tuossa pikkukaupungissa 5. päivänä helmikuuta vuonna 1804.

Vielä on Pohjanmaalla latojakin. Upeita latomeriä avautui toinen toisensa jälkeen jatkuen lähes silmänkantamattomiin.

Kauniita talvipäiviä kaikille! Rakkaudella Maija

Hyvää Ystävänpäivää ❤️

"En tarvitse mitään niin paljon kuin hunajaa... " sanoi Puh katsoessaan Nasua, "... paitsi sinua, ystäväni."

Näillä Nalle Puhin sanoilla toivotan kaikille blogiystävilleni Oikein Iloista Ystävänpäivää 💕 Ystävyydellä Maija

Perunarieskat Myrskyluodon tapaan

Heipparallaa!

Hän, joka on kylvänyt viljan, nähnyt sen kasvun, leikannut, puinut ja korjannut sen, katselee leipää toisin, kuin hän, joka on ostanut leipänsä kaupasta. Nän kirjoitettiin vuonna 1935. Nykyään leivän syntyä miettii tuskin kukaan ostaessaan sen kaupan hyllyltä muovipussiin käärittynä, mutta onneksi kuitenkin aika paljon halutaan kotiin taas tänä päivänä vastaleivotun lämpimäisen tuoksua ja ryhdytään leipomispuuhiin. Mikä sen rentouttavampaa onkaan, kuin upottaa kädet hyvin kohonneeseen, hiukan vielä lämpimään leipätaikinaan.

Leipä on aiemmin kuulunut suomalaisten ruokapöytään lähes joka aterialle. Se on ollut perusruokaa, Jumalan viljaa, jonka leipominenkaan ei ollut ennen pelkkää arkista aherrusta, vaan työhön liittyi monenmoisia uskomuksia. Yleisimpiä tapoja on ollut taikinan ja leivän siunaaminen ristillä ja ainakin meillä tuota tapaa noudatetaan edelleenkin.

Olen ollut lapsena hevosen kanssa muokkaamassa peltoa kylvökuntoon isän apuna, seurannut isän kylvötöitä, nähnyt viljan kasvavan ja kypsyvän, ollut ruispellolla sitomassa sormet, käsivarret ja sääret verillä lyhteitä, jotka sitten aseteltiin kuhilaiksi kuivumaan, seuraamassa kovin pölyistä viljan puintia liiterissä, viemässä viljaa hevosella koskenpartaalle myllyyn jauhoiksi jauhettavaksi ja nähnyt äidin leipovan taikinatiinullisen reikäleipiä. Voi siis sanoa, että olen nähnyt kaikki nuo yllä mainitut vaiheet.

Lämpimän leivän tuoksu on niin vastustamaton, että sormet syyhyävät välillä leipomaan. Tällaisia perunarieskoja leivon usein, jos on jäänyt muutama ylimääräinen keitetty peruna tai pikkuisen muusia. Näin saa hyötykäyttöön tääheiksi jääneet ruuat. Myös erilaisia pussinpohjia voi kumota taikinaan jolloin saa joka kerta hiukan erilaisen taikinan.

Perunarieskat Myrskyluodon tapaan

1/2 l reilusti kädenlämpöistä vettä
1 pussi kuivahiivaa
2-3 keitettyä perunaa survottuna, vastaava määrä muusia tai muusijauhetta
Reilu loraus öljyä
1 kukkurallinen rkl hunajaa
1/2 tl suolaa
1/2 dl leseitä
1 dl kaurahiutaleita
1/2 dl siemeniä, pellavarouhetta tai muuta vastaavaa maun mukaan
2-3 dl sämpylä- tai ruisjauhoja
Vehnä- tai hiivaleipäjauhoja

Lisää nesteeseen hiiva ja muut ainekset järjestyksessä ja sekoita puuhaarukalla taikinaksi. Taikina saa jäädä niin löysäksi, että sen saa tehtyä puuhaarukalla, joten jauhojen määrä ei ole tarkka. Kun taikina on valmis, muista tehdä kämmensyrjällä risti taikinan päälle, jotta saat kulhollisen muhevaa taikinaa. Nosta liinalla peitetty kulho vaikka mikroaaltouuniin tai muuhun vedottomaan paikkaan kohoamisen ajaksi.
Paperoi kaksi uunipeltiä. Ripottele kulhoon kohonneen taikinan päälle jauhoja. Nostele suoraan taikinasta pellille taikinapalloja jauhoja apuna kyttäen jottei taikina tartu sormiin. Ripottele pallojen päälle vielä jauhoja ja taputtele rieskat litteiksi ja ohuiksi. Anna kohota hetki. Pistele rieskat haarukalla ennen uuniin laittoa. Paista 225 asteessa kunnes rieskat ovat kauniin ruskeita. Malta hetki ja anna rieskojen jäähtyä hiukan ennen voin levittämistä. Hauduta pannullinen hyvää teetä ja iltapala on valmis.

Perjantaina leivottiin muutakin. Illalla tehtiin vielä jauheliha- ja kasvispizzaa ja veitettiin pizzaperjantaita.

Leipomisen lisäksi mahtui viikonloppuun myös isomman lapsenlapsen kanssa Helsingin reissu ja Disney On Ice -jääshowssa käynti.

Vanhanajan talvesta saadaan edelleen nauttia. Täälläkin on nyt laskiaisena mahdollisuus mäenlaskuun ja lunta pyryttää lisää.

Tunnelmallista talvi-iltaa! Rakkaudella Maija

Sydäntalvella

Heissan ystävät!

Sydäntalvea eletään vielä ja nyt on tänne meillekin saapunut ihan kunnon talvi pyryineen ja pakkasineen. Nyt on sopiva aika viikonlopun iloksi kutsua ystäviä kyläilemään ...

... ja herkutella iki-ihanilla blineillä erilaisine täytteineen ...

 ... oli Runebergin päivä ja pyöräytettiin runoilijan nimikkoleivonnaisia ...

... katettiin pitkä pöytä ystäville talviteemalla ja meitä oli pöydän ympärillä neljäntoista hengen iloinen seurue, jossa lapsenlapsemme ovat tuttavaperheemme lastenlasten kanssa ystäviä jo neljännessä polvessa ...

... on ihana tulppaanien aika, nuo mielessä läikehtivän kevään ihka ensimmäiset airueet ...

... sydäntalven taidetta ...

 ... sydäntalvella hämmästellään jäniksen jälkiä sinisenä hohtavalla hangella lapsenlapsen kanssa ...

... pakkasella maalaismaisema peittyy usvaan ja talvitaivas hehkuu persikanpunaisena ...

... paukkuva pakkanen taikoo luontoystävälliset jäälyhdyt hetkessä meidän iloksi.

Niin vain helmikuu on jo hyvässä vauhdissa ja monenlaisesta mukavasta voi nauttia silloin, kun pakkanen puraisee poskia ja nenänpäätä. Nautitaan sinisistä hetkistä, hohtavista hangista ja vitivalkoisista maisemista.

Heleää helmikuuta ystävät! Rakkaudella Maija