Montako viikkoa, montako päivää? Kuka niitä enää laskee. Aika kuluu vääjäämättömästi omaa rataansa oli poikkeustilaa tai ei, suljettiin maan rajat tai ei, suljettiin Uudenmaan rajat tai ei. Tulee ilta ja taas uusi aamu. Lohduttavaa, sillä joskus vielä, jonain päivänä tämän kirotun kevään tapahtumat toivottavasti ovat enää muistoja. Sitä toivon niin hartaasti. Rukoilen mielessäni ja toivon ja uskon ihmeen tapahtuvan. Ihmeen, joka parantaa sairastuneet ja tuhoaa tuon mustaakin mustemman ja synkkääkin synkemmän viruksen.
On kuitenkin kevät. Kirottu. Mutta eihän se sille mitään voi. Kevät tulee yhtä varmasti kuin päivätkin kuluvat. Omalla painollaan, salaa, huomaamatta. Sillä eihän kevät sille mitään voi. Eikä kevät sitä tiedä.
---------
Vietimme Amoren kanssa viikonloppua käytännöllisesti katsone kahden. Emme ole paljoakaan lasten ja heidän perheidensäkään kanssa tekemisissä, varoiksi. Sillä työmme nyt on mitä on. Ulkona sentään nähdään.
Lauantaina lähdimme metsäretkelle. Kevään merkkejä oli leppoisaa tarkkailla ja saattoi unohtaa koko koronan. Sinivuokkoja, leskenlehtiä keltaisina aurinkoina, puron solinaa, rusakko kevätpuuhissaan, nokkosperhosia, keväisen metsän tuoksu, poskipäitä lämmittäviä auringonsäteitä, punaisiksi posket puhaltava kevätahava. Humy virisi huulille. Tässäkö hetkessä muka jotain pahaa?
Kotiin palattua asettelin pajunkissat ja koivunoksat pääsiäistä varten ja haravoin talven myrskyjen jälkiä. Pienikin siistiminen saa ihmeitä aikaan.
Monta tuntia ulkoilua sai olon raukeaksi. Yhdessä Amoren kanssa leivottu lihapiirakka maistui kipakoiden saunanlöylyjen jälkeen makoisalle. Eikä Earth Houriakaan unohdettu.
Sunnuntaina ulkoilimme Turussa vanhemmat tyttäremme ja hänen poikansa kanssa. Nyt saikin väistellä vastaantulijoita, mikä oli meille metsässä liikkumaan tottuneille outoa. Kuitenkin taas tuli ulkoiltua ja tavattua rakkaita. Kylmästi puhaltava tuuli hätisti meidät lopulta koteihimme.
Uusi viikko on alkanut. Toivotaan sen tuovan tullessaan parempia uutisia koti-Suomesta ja maailmalta.
Pestään, ystävät, käsiämme ja pysytään terveinä! Rakkaudella Maija