Mandariinikakku ja pääsiäistunnelmaa

Kevätaurinko paistaa niin suloisesti, että tekee mieli leipoakin jotain auringonkeltaista. Pojan rupesi tekemään mieli sitruunakakkua, kun näki mummin vanhan koristeena olevan kakkuvuuan. Amorella sitruunakakkua on leivonnaisten suosikki.

Tuumasta toimeen, eilen aamulla aloin leipoa sitruunakakkua toki tietäen, että sitruunamehua on vain pieni tilkka. Varastossa oli kuitenkin mandariineja, jotka olivat vaikeita kuorittavia, eikä niitä tehnyt mieli syödä sellaisenaan. Sitruskakun kuitenkin saisi näillä aineksilla tehtyä. Googlasin mandariinikakun ohjetta ja sellainen löytyi. Kakusta tuli todella mehevä ja pehmeä ja palaset hupenivat lautaselta nopeasti. Kakku sopii mainiosti vaikka pääsiäiseksi leivottavaksi. Resepti on Kulinaari-ruokablogista.

MANDARIINIKAKKU

200 g huoneenlämpöistä voita

2 dl sokeria

3 munaa

3 1/2 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

Kahden mandariinin raastettu kuori ja mehu +hiukan sitruunamehua, yhteensä noin 1 dl

Vaahdota voi ja sokeri kuohkean vaaleaksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen ja vatkaa välillä hyvin. Lisää yhteensekoitetut kuivat aineet ja. Sekoita varovasti tasaiseksi. Lisää lopuksi mandariininkuoriraaste ja hedelmistä puristettu mehu. (Muista pestä hedelmät huolella kuumalla vedellä ja harjalla ennen raatamista.) Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Lusikoi taikina korppujauhotettuun vuokaan. Paista 175 asteessa tunti uunin alatasolla. Anna jäähtyä kymmenen minuuttia vuuassa ennen kumoamista. Herkuttele!

Talven jäljiltä havunoksat koreissa ja ruukuissa tuntuivat jo kovin tunkkaisilta. Nyt teki mieli vaihtaa pikkunarsissit tilalle ja saada kuistille ja rapulle auringon väriä. Pajunkissat löysivät myös tiensä kranssiin ja ohikulkijoiden iloksi. 

Huomenna on palmusunnuntai ja virpomisen aika. Etävirpominen on valttia tänäkin vuonna, joten 

Virvon varvon tuoreeks terveeks 

Tulevaks vuodeks 

Vitsa sulle, palkka mulle 

Aurinkoista palmusunnuntaiviikonloppua Sinulle! Rakkain halauksin Maija 

Maaliskuinen sunnuntairetki

Astrid istuu kutimineen sunnuntai-iltapäivällä keinutuolissa salissa kujan puoleisen ikkunan lähettyvillä. Sunnuntain päiväkahvit paakelsin kera on juuri juotu ja nyt on hetki aikaa, ennen kuin on ryhdyttävä valmistamaan päivällistä.

Liinakankurinkadulla riittää ohikulkijoita näin pyhäpäivänä. Sen Astrid näkee vaivatta tuolistaan kurkkimatta sen kummemmin nenä kiinni ikkunassa verhoja heilutellen.

Pastori ja pastorska ovat lähteneet saarnan jälkeen päiväkävelylle koko perhe. Villit neljävuotiaat kaksospojat kirmaavat edellä lumipalloilla toisiaan heitellen. Naapurin tytär kävelee käsi kädessä sulhasensa kanssa ja he ovat niin rakastuneita. Pappilan piiallakin on näköjään hetki aikaa kävellä kaupungilla tohtorin piian kanssa. Onpa opettajaneidillä hieno hattu! Taitaa olla kevään uutta muotia. Välillä kujalla puhaltaa mereltä jäätä pitkin tuuli pöllyttäen lunta pyörteinä ja se saa ulkoilijat nostamaan takkinsa kaulukset pystyyn ja pitämään kiinni hatunreunasta. Talvi pitää vielä otteessaan maaliskuun alkupuolella. 

Astrid on saanut suurinta muotia olevan kauan odottamansa juorupeilin, jonka Emil on kiinnittänyt talon seinään. Ahkerasti Astrid sitä nyt on käyttänyt ja aika kuluu kuin siivillä näin sunnuntaisin kujan elämää peilistä seuraten ja samalla sukkaa kutoen. Ja mikä parasta ihan salaa kadulla kulkijoilta. Kukaan ulkona ei tiedä, että Astrid heitä tarkkailee. Emilin pitkä sukanvarsi valmistuikin jo ja nyt on noustava juorupeilin edestä ja lähdettävä keittämään perunoita sunnuntaipaistin seuraksi. 

Tällaista voi kuvitella elämän olleen 1700-luvulla Tammisaaren kaupungissa, jolle Kustaa Vaasa antoi kaupunkioikeudet vuonna 1546. Pieni kalastajakylä oli kehittynyt kaupungiksi. Kapeat kadut ovat olleet sellaisenaan jo 1500-luvulta asti ja niiden nimet kertovat tarinaa vanhasta käsityöläiskaupungista. Vanhat idylliset puutalot ovat peräisin suurelta osin 1700- ja 1800-luvuilta. Ja nuo ihanat juorupeilit. Ehkä ne olivat nykyajan Facebookin edeltäjiä. Mene ja tiedä. 

Mutta miten tarina nyt kulkikaan yllättäen Tammisaareen? Toissa viikonloppuna sunnuntaina lähdimme retkelle eväskoreinemme suuntana Uusimaa. Ensin pistäydyimme katsomassa Perniössä Latokartanonkosken maaliskuisia kuohuja. Myrskyn ulvoessa puiden latvustoissa oli hyvinkin tuuletonta ja suojaisaa kävellä alhaalla kosken uomassa polkua pitkin. Kosken kuohu ja myrskytuulen pauhu sekoittuivat toisiinsa ja saivat mielen unohtamaan kaiken muun. Oli mukava kävellä ihan eri maisemissa kuin muuten kotona lenkkeillessä. 

Perniöstä jatkoimme matkaa kohti Tammisaarta. Vaikka eväät olivatkin mukana, pistäydymme kuitenkin nakkikioskin luukulle. Sattumalta se olikin kuuluisa paikka, joka oli ollut mukana Grillit huurussa -ohjelmassa. Annokset olivat todella hyvät ja riittivät suurempaankin nälkään. Jos joskus poikkeat Tammisaaressa, käy ihmeessä hampurilaisella Prisses Hampurgers-kioskilla. 

Syömisen jälkeen oli taas hyvä jatkaa matkaa. Ajelimme pikkukaupungin katuja ristiin rastiin. Myrsky ei nyt houkutellut kävelemään ja juorupeilistäkään en ehtinyt kuvaa napata. Tammisaareen on tehtävä uusi retki kesäaikaan. 

Onko juorupeili sinulle tuttu? Oletko nähnyt niitä vielä paikoillaan talojen ikkunoissa? 

Aurinkoisia maaliskuun päiviä Sinulle! 

Rakkain terveisin Maija