Voi jospa ihmisellä ois joulu ainainen

Vuoden viimeisenä päivänä, uuden vuoden aattona A.D. 2015

Heissan rakkaat blogiystäväni!

Vuoden viimeistä päivää vietämme ja kohta on aika kääntää esiin uusi sivu. Uusi vuosi jo kolkuttelee ovella. Joulusta en millään hellitä, vaikka olekin lukenut monista blogeista, että heillä joulu jo loppuu ihan pian. Meillä sitä vetetään perinteisesti Nuuttiin asti. haluan hyssytellä tässä ihanassa jouluvalojen taianomaisessa maailmassa vielä hetken, kunnes päivä on hiukan pidempi kuin kukonaskeleen verran. Tässä jolukierros meidän kodissamme. Tervetuloa meille jolukylään!

Vuoden viimeisenä päivänä voi miettiä kulunutta vuotta taaksepäin. Mitä vuoden varrella on tapahtunut? Meillä uutta vuotta aloiteltiin valmistelemalla puolison syntymäpäiväjuhlaa hänen täyttäessä pyöreitä vuosia. Juhliessa vierähti kaksi päivää, sillä synttäreitä juhlittiin sekä virallisesti että yksityisesti. Siinä vierähti tammikuu. 

Synttärijuhlien jälkeen olikin kiireellä ruvettava suunnittelemaan uutena vuotena kihlautuneen nuorenparin häitä, jotka päätetiin pitää toukokuun lopulla. Tosin oli niitä suunniteltu jo pitkän aikaa tätä ennenkin. Toukokuussa vietimme ihanat merelliset hääjuhlat. Toukokuussa myös perustin tämän blogin.

Siinä sivussa mökkeiltiin, käytiin maaliskuussa Prahassa, me tulevat appivanhemmat yhdessä. Häiden jälkeen oli mieheni ja minun vuoro viettää 35-vuotis hääpäiväämme toukokuun viimeisenä päivänä.

Kesällä odoteltiin, milloin se kesä oikein tulee. Juhannuksena kuljin villasukat jalassa. Mökkeiltiin, poimittiin mustikoita, joita metsät olivat täynnä. tehtiin kesälomareissu asuntoautolla itäiseen Eurooppaan.

Syksyäkin odoteltiin, sillä syyskuussa teimme Sisilian-matkan, joka oli yhdistetty mieheni syntymäpäivämatka ja meidän 35-vuotishääpäivämatkamme. Syyskuussa vietimme myös tapaamisemme 40-vuotispäivää.

Syksyllä mökkeily jatkui ja joulunodotustakin alkoi jo olla ilmassa. - Minulla siis jo tuossa syys-lokakuulla. -  Katseltiin kurkiaurojen lentoa ja valmistauduttiin talven tuloon.

Vasta marras-joulukuulla meille kerrottiin, että tapaninpäivänä vietämme taas hääjuhlaa. Alkoi taas ihana häiden valmistelu, joka jo vanhasta tottumuksesta oli helpompaa. Muistaa pappi, kanttori, kirkko, juhlapaikka.... Ja päätteeksi saimme viettää romanttisia talvihäitä.

Tällaista mahtui meidän vuoteemme. Entä Sinun? Katsotaan, mitä uusi vuosi tuo tullessaan.

Tähtien tuiketta, rakettien räiskettä, paljon, paljon onnellisuutta ja siunausta Uuteen Vuoteenne <3

t.Maija Myrskyluodolta

Jouluhäät Myrskyluodolla - Julbröllop på Stormskäret

Vuoden toiseksi viimeisenä päivänä, uuden vuoden aatonaattona A.D. 2015

Hei!

Takkatuli nuolee puita rätisten ja mummilan pikkuinen yövieras nukkuu vielä lapsenuntaan enonsa entisessä sängyssä. On hetki aikaa istahtaa ja tehdä uusi postaus.

Joulunpäivät kuluivat joutuisasti perheen ja sukulaisten kanssa syöden ja seurustellen ja kaiken huipennukseksi vietimme tapaninpäivänä vanhimman tyttäremme häitä. Monikulttuurisen avioliiton siviilivihkiminen oli suoritettu jo aiemmin Italiassa ja nyt hetki tuntui sopivalta kutsua koolle läheisimmät todistamaan avioliiton siunaamista.

Tapaninpäivän iltahämyssä ulkotulien valaistessa kirkkomaata ja tuulen tuivertaessa Kivinenän kummulla Paimiossa kokoontui pikkuiseen Jaakobin kirkkoon pikkuhiljaa juhlaväkeä. Ave Marian musiikin saatellessa suloista paria alttarille kirkkoväki hiljeni ja liikutuksen kyyneleet kimalsivat silmänurkissa kilpaa joulukuusenkynttilöiden kanssa. Pienen kirkon tunnelma oli niin käsinkosketeltava, jouluinen ja rakkauden täyttämä.

Olimme onnekkaina saaneet rovasti Jouni Lehikoisen suorittamaan avioliiton siunaamisen. Hän puhui parille niin kauniita ja lämpimiä rakkauden sanoja lämpimästi ja ystävällisesti hymyillen. Raamatuntekstit luki morsiamen kummitäti ja veli. Sormustyynyn luovutti rovastille hääparin kolmivuotias poika frakkipukuun sonnustautuneena. Sormuslupaukset kuulimme italiaksi, muuten tilaisuus toimitettiin suomen kielellä. Musiikki oli valittu harkitusti tähän tilaisuuteen (hääväkeä oli viidestä eri kansalaisuudesta) ja niinpä lauloimme virren 501 - ...siunaa koko maailmaa -  ja kanttori lauloi latinaksi laulun Panis angelicus - enkelten leivästä. Yhtä kiinteästi kuin toukokuisiin häihimme kuului Suvivirsi kuului tähän tilaisuuteen Maa on niin kaunis, johon kaikki tilaisuuden lopuksi reippaalla äänellä yhtyivät.

Hymyilevä pari asteli ulos kirkosta Pachelbelin Kaanonin säestyksellä ja ulkona juhlaväki muodosti hääparille tähtisadetikkukujan, joka illan pimeydessä näytti upealta. Valkoisin silkkiruusuin koristeltu morsiusparia kuljettava auto katosi Kivinenän kummulta illan pimeyteen juhlaväen kavutessa myös autoihinsa lähtien juhlapaikalle.

Juhlaillallista syötiin Sauvossa Saustilan kartanossa. Puitteet olivat aivan mahtavat tällaisiin jouluhäihin. Kartano ympäristöineen loisti pimeyden keskellä kuin suoraan sadusta. Söimme juhla-aterian, seurustelimme, katsoimme soihduin koristeltua hääkakkua ja sen leikkaamista, johon myös parin pikkuinen kolmevuotias poika halusi osallistua, kuuntelimme arabialaista ja italialaista musiikkia, maistelimme juustoja, söimme hääkakkua spumanten kera, nautimme suklaakonvehdeista kahvin kanssa, kuulimme tarinoita kartanon kummituksista, jotka availevat kaappien ovia, nautimme yhdessäolosta. Ja kun oli kotiinlähdön aika, saimme pussillisen hääkonvehteja.

Kun astuimme ulos kynttilöin valaistusta kartanosta, oli hetkeksi pysähdyttävä portaille ihastelemaan, sillä taivaalla loisti täysikuu vanhojen tammien paljaiden oksien takaa. Maa oli saanut lumihunnun ja sadunomainen jouluntaika tuntui ympäröivän meitä.

Ajelimme hiljalleen kotiin halki valkoisen lumiharson peittämien peltomaisemien ja metsämaiden kuun valaistessa kulkuamme. Oli kuin olisimme olleet tapanin rekiajelulla ja melkein saattoi kuulla reen tiukujen helinän.

Vielä paljon, paljon onnea hääparille ja kiitos kauniista juhlista <3

Huomenna, jos Jumala suo

Joulutervehdys :)

On pakkasyö. Talon pihamaa on hiljentynyt. Vain kuu valaisee sitä. Vanha, harmaa tonttu-ukko kulkee yksinään syvään lumeen tallottua polkua pitkin savusaunalle päin vihta kainalossa. Pakkanen paukahtelee puissa ja nurkissa. Saunatonttu kulkee mietteissään. Hetken polkua kuljettuaan saapuu saunalle ja aukaisee oven, joka hiljaisessa yössä narahtaa. Tonttu riisutuu, jättää harmaan tontunpukunsa saunakamarin penkille ja kömpii nokisille lauteille, joille talonväki on tonttua varten jättänyt puhtaan, pellavaisen laudeliinan. Viskaa sitten rauhallisesti vesikupillisen toisensa jälkeen valtavan kiukaan mustille kiville, jotka sihahtavat ja hetken kuluttua lempeääkin lempeämpi löyly hyväilee pikkuisen tonttu-ukon vartaloa. Hän hieraisee kämmenselällä nokista, pientä ikkunaruutua ja näkee, kuinka kuu saa hangen pinnan kimmeltämään järven jäällä. Hien noustessa pintaan tonttu rentoutuu ja nyt, joulukiireiden jälkeen, hänellä on aikaa rauhassa nautiskella saunan lämmöstä, joka hänet ympäröi ja miettiä joulun perimmäistä tarkoitusta. Lasta, joka tänä yönä syntyi meille, "sillä paimenia oli kedolla vartioimassa yöllä laumaansa ja Herran enkeli kertoi heille suuren ilon". Taivaan timantti syttyi loistamaan, tähti, joka oli kirkkaampi muita. Oli jouluyö.

Tänään Suomen Turku julistaa joulurauhan ja Myrskyluodolla hiljennytään Joulun viettoon.

Sydämestäni toivotan teille rakkaat lukijani OIKEIN RAUHAISAA JA SULOISTA JOULUJUHLAA :) t. Maija

Vain valkeata joulua ...

Hei!

Sitä hämäränhyssyä, jota olen hehkuttanut tässä pitkin syksyä, saamme nyt viettää päivästä toiseen, aamusta iltaan. No, mikäs siinä. Mutta kun nyt kohta jo on käsillä joulunalusviikko, sitä vaan useammin rupeaa miettimään, tuleekohan joulusta valkoinen. Ei tule, nyt sen jo tietää.

Puhun nyt vain tästä Lounais-Suomen lumitilanteesta. Pohjoisempana taitaa kohta olla lunta jo haitaksi asti. Kauniita kuvia ovat sisarukseni lähettäneet Lapin-reissuiltaan. Vaan eipä meidän tarvitse nyt kahlata lumisohjossa, ei tehdä lumitöitä, ei pahemmin pelätä liukkaita ajokelejä. Lenkilläkään ei tarvitse pelätä liukastuvansa, vaan voi huoletta jättää nastat kotiin. Vielä voi haravoida pihaa, mikä monien myrskyjen jälkeen olisi kovin tarpeellista. Siis, jos haluttaa. Voi vaikka leikata nurmikkoa, jos sille päälle sattuu.

Lumettomana ja superlämpimänä talvena säästöjä tulee monelta taholta. Teitä ei tarvitse hiekoittaa tai suolata eikä myöskään aurata. Lämmityskustannuksissa säästää pitkän euron. Polttopuita kuluu vähän. Lääkäripäivystyksissä ei ole pitkiä jonoja kätensä tai jalkansa kaatuessaan murtaneita potilaita. Ei tarvitse ostaa suksia eikä luistimia. Ei oikeastaan talvivaatteitakaan erikseen, sillä nythän tarkenee samoissa vaatteissa kuin juhannuksenakin viime vuonna, jolloin Turun saaristossa oli + 8 astetta lämmintä. Sunnuntaiksi tänne meidän kulmillemme luvataan + 10 eli nythän on jouluna lämpimämpää kuin juhannuksena. Mitä ihmettä? Kaikki ylösalasin! Miten huolestuttavaa, vaikka säästöjä mukavasti kertyykin.

Kyllä vain onhan lumettomia jouluja ollut täällä etelässä ennenkin. Kun olin lapsi - siis joskus -60-luvulla - muistan muutaman lumettoman ja vesisateisen joulun. Silloin joulutunnelma oli tipotiessään. Eräänä jouluna naapurimme leikkasi nurmikkoa - no lähinnä siksi, että sai kertoa leikanneensa sitä juuri jouluaattona. Mutta yleensä vietimme joulua keskellä suurten hankien, joka meidän lapsenlapsellemme taitaa olla kohta vain satua.

Kuten joskus ennenkin olen maininnut, olen kiinnostunut sääennustuksista. Aina joulun alla on alkanut kova sääennusteiden seuraaminen. Luvataanko meille kenties valkeaa joulua? Nyt en sitä sen kummemmin jännitä, sillä juttu on jo ratkennut. Ei tule valkeaa joulua, mutta joulu jokatapauksessa. Oli lunta tai ei. Kun huokailin, ettei edes lumiharsoa tai valkoista huurretta näillä tietämin ole luvassa jouluksi, lohdutti tyttäreni todeten, etää joulu tulee kyllä ilman luntakin. Ja ruotsalaisia ja tanskalaisia sisustuslehtiä selaillessa huomaa senkin, että siellä, missä ei oikein koskaan ole lunta jouluna, on osattu hienosti ottaa luonto mukaan jolulukorteluun. Kyllä siitäkin tunnelmallista tulee. Ei tehdä jäälyhtyjä, vaan koristellaan sammaleella.

Mutta, jollei jouluna ole lunta, voiko joulupukki tullakaan? Saas nähdä, miten ongelma ratkeaa.

Yhtä kaikki, joulu on meillä täällä viikon kuluttua - oli lunta tai ei. Tärkein on kuitenkin se joulunsanoma ja kaikkeen siihen liittyvä tunnelma ja yhdessäolo.

Sytytellään kynttilöitä, hörpiään glögiä, leivotaan ja siivotaan, kääritään lahjoja paketteihin, puhaillaan :)

Suloista hämäränhyssyperjantaita näin viikkoa ennen joulua, ystävät <3 t. Maija

PS. Olisin halunnut liittää tähän postaukseen myös muutaman kovin hämärän maisemakuvan, mutta yllätykseksi nettimme rimpuilee taas eli blogitekstinikin on yhtä musta kuin maa :(

Kohta saapuu hetki sininen - joulukuisia tuokiokuvia

Moikka!

Saimme sunnnuntai-iltana ohuenohuen kerroksen lunta, joka valaisee maisemaa aivan satumaisesti.
Siitä pitää nauttia nyt, sillä loppuviikoksi on taas luvassa useita lämpöasteita ja kuikas sitten käykään lumemme?

On joulukuu ja lumiharsoon pukeutunut maa ...

 Kohta taivaalle syttyy jouluntimantti loistamaan.

Joulutunnelma hiipii pikkuhiljaa mieleen, kun katselee kaikkia kauniita jouluvaloja ja kuuntelee joulumusiikkia. Se tunne on kuin sydämen ympäröivä lämpöinen pumpuli.

Suloisia jouluvalmistelupäiviä rakkaat ystävät <3 t.Maija

Hetki merenrannalla

Heissan :)

Tänään teimme päiväretken mökillemme tarkastamaan tilannetta näiden viimeaikojen myrskyjen jäljiltä. Aamulla aikaisin eväät koriin ja menoksi.

Retkipäiväksemme saimme auringonpaisteen ja pikku pakkasen täällä mantereella ja sisäsaaristossa. Pikkuhiljaa aurinko alkoi tulla esiin pilvien takaa.

Samasta satamasta, josta Houtskääriin  menevä lautta lähtee (Galtby, Korppoo) lähtee myös Skifet, yhteysalus Kökarin ja Sottunga kautta Ahvenanmaan pääsaarelle menevä lautta. Joulua odotetaan lautoillakin ja kyntteliköt koristavat niin näitä valkoisten yhteysalusten kuin keltaisten maantielauttojen ikkunoitakin. Nauvossa pienen sillan kaiteille oli perinteiseen tapaan kiinnitetty pienet kynttilöin valaistut kuuset, Nauvon "joulukatu" oli koristeltu lyhtypylväisiin kiinnitetyin valaistuin lumihiutalein ja talojen ikkunoista loistivat jouluvalot. Niin tunnelmallista.

Lauttarantojen kahvilat ovat sulkeneet ovensa talviajaksi ja avautuvat taas uudelleen pääsiäisen tienoilla. Omat eväät on siis syytä ottaa mukaan.

Tässä kartta maailman kauneimmasta saaristosta, jossa mökkimme sijaitsee.

Stella-lautan kahvilassa saa sentään automaatista kahvia ja ihanaa suklaista kaakaota tietenkin suklaan kera. Näitä kelpaa nauttia kauniita miasemia ihaillen.

Lautan kahvilassa oli tuore päivänlehti Åbo Underrättelser, joka on Suomen vanhin sanomalehti.

Laivaväylällä oli muitakin kulkijoita.

Vesi oli todella korkealla ja laiturimme siksakilla, kuten olimme pelänneetkin. Taas alkaa kanssakäyminen vakuutusyhtiön kanssa.

Pienet tunnelmapalat piti kaikesta huolimatta nauttia.

Lampaantaljat mukana kotimatka on alkanut ja lauttaanpääsyä odotellaan. Muutamia autoja oli vielä lautalla. Hiljaista on jo.

Meri ja taivas näyttäytyvät aina uudessa valossa. Vielä oli valoisaa,  mutta pian aurinko painui mailleen ja maisemat alkoivat peittyä ensin ihanaan usvaan ja sitten hämärän syliin.

Mukavaa kolmannen adventin aattoa! Pitäkää huolta itsestänne :) t. Maija