iFiesta!

Heippa!

Blogihiljaisuutta on taas kestänyt jonkin aikaa johtuen siitä, että meillä valmsteltiin ja vietettiin fiestaa eli nuoremman tyttäremme 30-vuotispäiviä, Synttärisankari halusi viettää meksikolaistyyliset puutarhajuhlat. Hiukan etukäteen arvelutti, kun kuitenkin jo kalenterista käännettiin esille syyskuun lopun päiviä.

Saimme kuiteinkin mitä parhaimman syyskuisen viikonlopun juhlien viettämiseen. Yöksi luvattiin hiukan niukasti lämpöasteita, mutta muuten oli luvassa tuuletonta poutasäätä.

Pystytimme puutarhaamme ison juhlateltan, varasimme kaikille huopia ja teltan nurkiin vielä kaksi lämminilmapuhaltajaa. Valaistuksena oli tuikkuketjuja ja kynttilälyhtyjä, jotka osottautuivat aivan riittäviksi valonlähteiksi.

Juhlat olivat kaksipäiväiset. Perjantai-iltana juhlivat nuoret ja lauantaina sukulaiset. Järjetellessäni telttaa juhlakuntoon, kokoontuivat kurjet puutarhamme yllä huudellen muitakin kurkia mukaan muuttomatkalle. Tuota lentoa oli pysähdyttävä niska kenossa katsomaan ja huutoa kuuntelemaan kaiken kiireen keskellä, sillä niin  juhlallisen haikeaa se joka syksy on ja varma merkki siitä, että kesä on lopullisesti menneyt ja syksy kerta kaikkiaan saanut otteen.

Juhlien tarjoilu oli meksikolaistyylinen ja tunnelma oli muutenkin hyvin rernto, joten juhlapuheet ja maljojen kohotukset jätettiin syttärisankarin toivomuksesta kokonaan pois.

Tarjolla oli tortilloja erilaisin täyttein ja jälkiruuaksi kakkubuffa.

Auringonkukkia löytyi vielä teemaan sopivasti kaupungin meille asukkailleen kasvattamalta pellolta.

Tarjoilu hoidettiin kertakäyttöastioilla ja tässä jätteidenlajitteluasema.

Koska synttärisankari on kasvissyöjä, oli pannacotat ja juustokakut tehty kaikki ilman liivatetta. Hyvin hyytyivät siitä huolimatta.

Juhlat päättyivät aikanaan. Eilen ja viime yönä on satanut kaatamalla ja myrsky riepotellut tienoita ja riuhtonut puista keltaisia lehtiä, jotka nyt tuulen mukana rientävät pitkin tietä. Onpa onni, ettei tämä syksyn ensimmäinen myrsky osunut viime viikonlopuksi.

Tunnelmallista syysmyrskypäivää! Halit Maija

Syntymän ihme

Heissan ystävät!

Palailinkin uuden postauksen pariin ihan heti, sillä tänään, kun aurinko kultasi maan, saivat poikani ja hänen vaimonsa kokea syntymän ihmeen ja ottaa vastaan uuden elämän. Oli syntynyt pikkuinen raikasääninen poika! Olemme nyt tuplamummi ja -vaari ja lapsenlapsistamme niin kiitolliset ja onnelliset :) <3

Onnea äidille, isälle ja koko uudelle perheelle <3 <3 <3

Yksi kesäinen viikonloppu syyskuussa saaristossa

Heippa taas pitkästä aikaa!

Aina vain touhua riittää niin, ettei tänne blogin puolelle meinaa millään keritä. No, kunhan syksy kunnolla ottaa otteen meistä, tulee varmaan enemmän aikaa vietettyä sisällä ja näin varmaan sitten ehtii paremmin tekemään postauksiakin.

Uusi viikonloppu on jo käsillä, mutta vielä haluan palata viime viikonlopuun, jonka vietimme miehen kanassa kahdestaan mökillä. Miten ihana voi olla syyskuinen sää! Se suorastaan helli meitä suomalaisia ikään kuin sanoen: "Nauttikaa, nauttikaa!" Ja kyllä me ainankin nautimme vielä ehkä viimeisistä lämpimistä ennen syksyn tuloa.

Perjantaina meillä oli tapaamisen 41. juhlapäivä. Sen kunniaksi oli tietysti kohotettava lasillinen kuohuvaa.

Aamupala nautittiin terassilla, lempipaikalla, merelle tähyillen. Lauantaiaamuna meidät yllätti haukka parin metrin päästä ohi lentäen ja sunnuntaina palokärki tuli myös etsimään aamupalaansa lepän runkoa koputellen ihan terassin vierestä. Yhtään se ei meitä arastellut. Luonto on niin lähellä. Vieläköhän tarkenee tänä syksynä tässä lepipaikallamme amupalaa syödä, kun seuraavan kerran mökille menemme? Vaikka sää oli kesäisen lämmin, pudotteli syksyä aavisteleva tuulenvire rannan lepästä lehtiä laineille, jotka jäivät aalloille keikkumaan kuin pikkuiset veneet kesäpäivänä.

Meidän mökkimme sijaitsee niin kaukana ulkosaaristossa, ettei kotilahtemme suulla kulkevalla huviveneväylällä enää paljon ollut purjehtijoita. Ainoastaan heinäkuussa väylällä on hiukan vilkkaampaa, mutta yleensäkin niin vähän kulkijoita, että aina, kun veneen näkee, sitä on pysähdyttävä katsomaan. Jotkut uskaliaat suuntasivat vielä avomerelle, kun ilma oli suotuisa.

Niin hiljaa lipuvat purjealukset, että tämäkin upea pikkuinen purjelaiva pääsi yllättämään ja tuli kiire hakea kamera.

Tällaisena kesäisenlämpinä päivänä tiskaaminenkin on nautinto. Rakastan ulkona seinustalla olevaa tiskipaikkaani.

Lauantaina raivasimme varastolle paikkaa ja siirtelimme tavaroita paikasta toiseen. Meillä on kotipaikastani saatu ihana aarrekasa käsintehtyjä tiiliä, jotka odottavat pääsyä mahdollisesti kesäkeittiön seinään. Katsotaan, minne lopulta päätyvät. Tämä tiilikasa oli nyt siirrettävä varaston tieltä pois. Nämä käsin tehdyt punaiset savitiilet on valettu joskus heti sotien jälkeen Paimiossa Meltolan tiilitehtaalla. Useimmissa näkyy tiilentekijän kämmenen kuva. Tiilet olivat jääneet ylimääräisiksi, kun kotitilani rakennuksia sotien jälkeen oli rakennettu. Näistä tulee mieleen Pompein rauniot.

Illalla saunan lauteilla löylyn hivellessä päivän töistä kipeitä jäseniä ja pistellessä selkää oli aika rentoutua. Saunasta taskulamppu kädessä laiturille ja pulahdus meren aaltoihin kuutamouinnille ja sitten istuskelemaan paljun lämpöön laskemaan taivaalle syttyviä miljoonia tähtiä, jotka ensin loistivat himmeinä ja tuikkivat sitten yhä kirkkaampina muodostaen omia tähtikuvioita. Se on onnea!

Vielä voi aamu-uinnilla istahtaa kuivatelemaan laiturille hetkeksi ja tähyillä sinisenä kimmeltävälle merelle. Taivaan ja meren sini on aina yhtä silmiä hivelevä.

Kaislikossa on jo hiukan syksyn väriä. Kaisloista kieputin hiukan erilaisen syksyisen kranssin.

Tänä viikonloppuna ilmassa on jo aavistus enemmän syksyä. Ei sekään haittaa, syksy on mukavaa aikaa.

Hvää viikonloppua, ystävät!

Perjantaiterveisin Maija

Neiti Kesäheinä

Heippa ystävät!

Neiti Kesäheinä istahtaa vielä laiturille ja luo katseen kimmeltävälle ulapalle. Hän muistelee mennyttä kesää, sitä, miten yöttömänä yönä metsä tihkui kesän tuoksuja, kuinka auringonsäteet ruskettivat hänen poskipäänsä, miten aikaisin aamulla nurmen kaste helmeili paljailla varpailla, kuinka rantavedessä oli suloista polskia, miten laiturinnokassa voi vilvotella jalkoja vedessä ja katsella taivaan poutapilviä, kuinka hän mutusteli kesänlämpimiä mansikoita ja mustikoita heinänkorresta, miten hän keijukaishameessaan tanssahteli heinäpellon laidalla ja nukahti heinäseipään juurelle. Sellainen oli kesä.

Neiti Kesäheinä on jo nähnyt kurkien tekevän lähtöään, tuulen lennättävän keltaisia puidenlehtiä ja tuntenut ihollaan alkavan syksyn tunnun. Nyt kyllä pakkaan sifonkimekkoni ja tyllihameeni vaneriaskiin ja lähden minäkin muuttolintujen lailla jonnekin lämpimään. Kunnes taas palaan, taas palaan muuttolintujen myötä ja tuon kesän tullessani. Hyvästi tämä ihana kesä - tavataan taas!

Syyskuu on jo hyvässä vauhdissa. Mutta eipä haittaa. Syksy on mukavaa aikaa, kunhan vain raaskii heittää hyvästit kesälle. Koululaisia meillä ei enää ole, mutta silti minusta koulujen alkaminen on aina niin tunnelmallista aikaa, että siitä nautin mielessäni vieläkin, kun pieniä koululaisia näen. Jokasyksyinen kirjojen päällystäminen ja se muovin tuoksu oli ihan oma juutunsa, puintiaikaa rakastan ja tuo talveen varautuminen tuoksuvine etikkasäilykkeineen ja hilloineen on niin ihana. Kaaliruuat ja puolukkametsä ovat tietysti ihan must-juttuja. Nuo kaikki kuuluvat ehdottomasti syksyyn. Ensin elokuun tummeneviin iltoihin ja sitten syksyyn, kun syyskuu pääsee vauhtiin. Sytytellään kynttilöitä ja tuli takkaan, kaivetaan naftaliinista huovat ja torkkupeitot ja kuunnellaan sateen ropinaa.

Vaikka päivät ovat olleet vielä ihan kesäisen lämpimiä, tuntee alkavan syksyn jo ihollaan ja nenässään. Aamu-uinnin jälkeen tarkenee vielä hiukan istua ja kuivatella itseään laiturilla, vaikka syksyn kirpeyden jo aavistaa.

Ihan mahdottoman helppo ja maailman paras kaalipata on tehtävä heti syksyn alettua. Kaali paloitellaan ja ladotaan kerroksitain jauhelihan kanssa, jota otetaan lusikalla suoraan paketista. Kerrosten väliin ripotellaan kokonaisia maustepippureita, suolaa ja lorautetaan siirappia. Padan pohjalle lisättän hiukan vettä ja kattila nostetaan porisemaan liedelle. Haudutus ja mitä herkullisin ruoka on valmis. Tuoretta ruisleipää vielä seuraksi ja herkku on siinä. Tätä äitini teki aina syksyisin ja tuoksu oli houkutteleva nälkäisen koululaisen aukaistessa kotioven. Puolukkahillo sopii hyvin padan kyytipojaksi.

Metsän kultaa oltiin keräämässä pojan ja miniän kanssa ihanan aurinkoisena ja lämpimänä syyspäivänä. Mukava saalis saatiin kasaan ja miniä löysi oikein komean kanttarelliyksilön.

Omppuhilloa olen keittänyt jo kahdesta ämpärillisestä valkeakuulaita. Nam, tuli hyvää! Vielä on omenoita puussa ja puun alla, joten vieläkin on tehtävä lisää.

Tällaisia syyspuuhia on jo ehditty tekemään. Oletko Sinä käynyt sienimetsällä tai keitellyt hilloja?

Leppoisaa lauantai-iltaa, ystävät! Halit Maija