tiistai 23. heinäkuuta 2019

Bellmannia Karunan kesässä

Moikka!

Saimme ihastuttavan aloituksen viikonlopunvietollemme, kun pojan appivanhemmat kutsuivat meidät ja kaksi muuta pariskuntaa mökilleen Sauvon Karunan saareen. Venematka taittui kauniissa heinäkuun iltapäivässä merestä nauttien. Tervetuliaismaljat ja kävelimme naapurimökin pihalle tuolit kainalossa. Paikalle oli kutsuttu saaren mökkiläiset tuttavineen ja oli konsertin aika.

Meille esittäytyi viisihenkinen orkesteri pukeutuneina 1700 - luvun tyyliin. He esittivät meille Bellmannin musiikkia laulaen suomeksi ja ruotsiksi. Vuonna 1740 Tukholmassa syntynyt Carl Michael Bellman, jota on kutsuttu myös Ruotsin kansallisrunoilijaksi, oli myös muusikko. Hän kirjoitti ja sävelsi erityisesti satiirisia juomalauluja. Lisäksi hän käänsi runoja saksasta ja ranskasta. Kaikkiaan hän on kirjoittanut 1700 runoa ja melkein kaikki on myös sävelletty.

Suomalaista kesäpäiväidylliä parhaimmillaan oli nauttia Bellmannin melko ronskeistakin sanoituksista meren äärellä varjossa polttavalta auringolta. Meille kaikille tuttu Ukko Nooa on Bellmannin tunnetuin kappale, joka on eräänlainen parodiamukaelma Raamatun Vanhaan testamenttiin perustuen. Myös suosittu Tuuli hiljaa henkäilee on Bellmannia. Se on minulle yksi ehdoton kevään airut. Se ainakin lauluista kävi selväksi, että kannattaa ottaa muutama ryyppy, ehkä yksi, ehkä kaksi, ehkä kolmaskin ja elämä on helpompaa. Jopa täältä lähteminen.

Bellmannin sanoja mietiskellen konsertin päätyttyä nautimme miniämme vanhempien mökillä vielä makoisat kahvit ja tietysti toistemme seurasta, kunnes oli aika palata kotiin. Kiitos ihanista järjestelyistä konsertteineen isäntäväelle!

Lauantaina ajelimme heti aamusta Somerniemen kesätorille, joka on Suomen suurin tällainen toritapahtuma. Niin myyjiä kuin asiakkaitakin on paljon. On uutta ja vanhaa tavaraa, leivonnaisia ja puutarhan tuotteita. Jotain pientä aina tarttuu mukaan, mutta enemmän vain nautimme toritunnelmasta.

Kotimatkalla poikkesimme Somerjoen kioskille pullakahville. Ihanaa, kun jossain vielä on tällainen vanhanajan kioski, ettei aina tarvitse mennä isoille, persoonattomille liikenneasemille. Siinä heinikossa pöydän ääressä pullasta ja juomista nauttien ja Rauli Badding Somerjoen musiikkia kuunnellen tuntui aikapyörä pyörivän takaisin - 70-luvulle.






Ajelimme kotiin päin pitkin Hämeen Härkätietä, joka mutkittelee Paimionjoen rantoja seuraten. Tällaista suomalaista maaseutumaisemakulttuuria sisämaassa on mukava ihastella. Härkätieltä päädyimme lopulta Paimiota halkovalle Kuninkaantielle ja rengasmatkamme olikin päätöksessään.

Helteinen heinäkuun lauantai-iltapäivä ja ilta kului mukavasti, kun saimme pienemmän lapsenlapsen hoitoon. Voi sitä vajaa 3-vuotiaan elämän ihmettä ja riemua!

Herukkasato on jo kypsää puutarhassamme ja nyt on lähdettävä poimimaan marjoja. Nautinnollisia hellepäiviä kaikille!
Rakkaudella Maija

tiistai 16. heinäkuuta 2019

Gullviva, mandelblom, kattfot och blå viol - Suvi saaristossa

Hei!

Nyt sataa saavista kaatamalla ja meillä ainakin vesi tulee todella tarpeeseen, sillä kaikki on niin kuivaa. Viikonloppuna oltiin ystävien mökillä Nauvossa. Nauvon pääsaarelta loppumatka taittuu vielä veneellä. Saunomista, uimista, herkuttelua ja ystävien kanssa seurustelua. Siinä on hyvät ainekset kesäpäivän viettoon. Saari jää hauskasti keskelle laivaväylää, joten molemmin puolin saarta voi ihmetellä suurten laivojen purjehtimista.


Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa omalle mökille. Rantaan puhalsi ärhäkkä luoteistuuli ja sai sään tuntumaan kolealta. Nyt ei oltu suunniteltu mitään hommaa tehtäväksi, vaan tarkoitus oli vain saunoa ja rentoutua. Merivesi oli korkealla ja kirkkaassa kovassa aallokossa oli mukava uida.

Kesäinen saaristo oli niin kaunis. Lokkien kirkunaa, ohi ajelehtiva purjeveneitä valkeat purjeet pullollaan ja meren kohinaa sinitaivaan alla. Tienvarsien kukkaloisto oli hämmästyttävää. Olisi mieli tehnyt pysähtyä poimimaan, mutta nyt vain tyydyin katselemaan, en edes ottanut valokuvia. Keltaisena hehkuvat matarat, sinisenä helisevät kissan- ja harakankellot, ylväät kurjenkellot, huumaavasti tuoksuvat mesiangervot, mettä tihkuvat puna-apilat, valkoiset siankärsämöt, tuulessa huojuvat ruskeapäiset kaislat ja paljon, paljon muita kukkia. Minkä ihanan kimpun luonnon puutarhasta olisikaan voinut sitoa.


Heinäkuisena viikonloppuna ihmisiä on liikkeellä paljon. Kuka kulkee pyörällä, kuka autolla, kuka moottoripyörällä ja kuka veneellä. Kaikilla yhteisenä tarkoituksena nauttia suvesta maailman kauneimmassa saaristossa.

--------

Kotona oli taas pakko kuvata laventelia. Sen tuoksu houkuttelee kimalaisia luokseen meden noutoon.

Eilen nuorempi tytär vei kummitätinsä piknikille ja tarjoili hänelle tällaisen jälkkärin. Mascarpone-mangovaahtoa mustikoiden kera.





Mukavaa päivää, Sinulle, sadepisaroita kuunnellen!
Rakkaudella Maija

Ps. Ilahdutathan minua kommentillasi.

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Sydänkesällä

Heipparallaa!

Sää vaihtelee kovasti nyt. Kovasti kaivattu sade saa ilman tuntumaan kolealta, toisaalta taas aurinko lämmittää välillä niin kesäisesti rusottaen poskipäitä ja hivellen mieltä.

Jännitystä on meillä ilmassa, kun seuraamme pikkupoikien ja vähän koko perheenkin voimin kasvihuoneessa kasvavia viinirypäleterttuja. Miten aurinko suutelee niiden poskia ja saa ne kasvamaan suuriksi. Ajatukset karkailevat Mosel-joen rinteitten viininviljelyksille. Nyt rypäleemme ovat tällaisia.





Mikä onkaan sen kesäisempää kuin perhosen lento. Tällainen perhonen oli niin kauniisti etsimässä mettä kukasta, että se oikein kutsui luokseen kuvaamaan.




Sydänkesän ehdoton sulostuttaja on tietysti kesän ensimmäinen mustikkapiirakka. Sunnuntai-iltana lähdimme isomman lapsenlapsen kanssa lähimetsään kurkkaamaan, joko mustikat ovat valmiita poimittaviksi. Aika epätasaisesti olivat vielä kypsyneet, mutta saimme kuitenkin tarpeellisen määrän. Muru poimi ahkerasti ja sai nopeasti mukin täyteen. Sormet sinisiksi värjäytyneinä ehdimme sopivasti kotiin ennen kovaa sadetta. Heti piti ryhtyä leipomispuuhiin ja nopeasti valmistui vikkelä marjapiirakka Anni-Helenan reseptillä. Saunan jälkeen oli mukava herkutella vielä lämpimällä mustikkapiirakalla sateen ropinaa kuunnellen.



Laventeli talvehti poikkeuksellisen hyvin ja kukkii nyt kovin. Se tuo mieleen Etelä-Ranskan Provencen ja siskoni, eläkkeellä olevan ranskanopettajan, joka rakastaa Ranskaa.


Lempeitä heinäkuun päiviä! Ilahdun kovin kommentistasi.
Rakkaudella Maija

lauantai 6. heinäkuuta 2019

Käsityön kantava voima

Moi, moi!

Paimiossa Miilan käsityömuseossa aukesi pari viikkoa sitten äitimme käsityönäyttely. Näyttely sai nimekseen Käsityön kantava voima. Se kuvastaa hyvin sitä, minkälainen merkitys käsityöllä voi olla.

Oli mukava olla mukana kokoamassa näyttelyyn vietäviä käsitöitä, jotka edustavat eri tekniikoita ja käyttötarkoitusta. Äitimme ja me kaikki viisi lasta etsimme kodeistamme ja varastoistamme käsitöitä, jotka mielestämme olivat hyviä niin oman aikakautensa kuin lajinsakin edustajia. Kaiken kaikkiaan valinta oli vaikeaa, sillä töitä on vuosikymmenten aikana kertynyt valtavasti. Oli myös kunnia päästä pystyttämään näyttelyä museotyöntekijöiden kanssa. Siellä meitä olikin hauskasti kolme kansatieteilijää yhden näyttelyn kimpussa. Kiitos Lauralle ja Jennille, että sain olla mukana.

Näytteillä on töitä vuodesta 1935 alkaen aina vuoteen 2017. Vanhin työ on koukkuamalla tehty pannumyssy, jonka äitimme teki kansakoulussa 13-vuotiaana. Nuorin esillä oleva työ on lapsenlapsenlapselle kudottu puku, johon kuuluvat kirjoneulehousut, nuttu ja tossut. Näiden vanhimman ja uusimman työn väliin mahtuu mattoja, virkattuja verhoja, päiväpeitteitä, pukuja, liinoja ja yhtenä suurimmista töistä Perniön emännän muinaispuku, jonka pronssikierukat isämme teki, sekä paljon muuta. Nyt äidin sormet ovat sen verran kankeat, ettei hän enää vuoteen ole pystynyt tekemään käsitöitä.

Äitimme, joka piakkoin täyttää 96 vuotta oli 6-vuotias, kun oma äiti kuoli. Täti opetti käsitöiden tekoon, sitä opittiin koulussa, vuokraemännät opettiva ja lisää oppeja haettiin erilaisilta kursseilta. Pienviljelijätilan emäntänä ja viiden lapsen äitinä hän joutui tekemään kovaa työtä, että sai isämme kanssa tilan hoidettua ja meidät viisi lasta kasvatettua ja koulutettua. Silti hänen käsistään on syntynyt valtava määrä käsitöitä. Kun halu tekemiseen oli, löytyi jostain ihmeestä vielä aikaa ja voimia käsitöihin. Usein iltaisin lasten mentyä nukkumaan jäi rukki vielä hurisemaan. Kehruukilpailuista Salon Maatalousnäyttelyssä hän saavuttikin ensimmäisen sijan.

Paljon iloa on käsitöiden tekeminen tuonut äitimme elämään ja on ollut arjessa yksi kantavista voimista.

Näyttely on avoinna kesän ajan. Poiketkaa, jos ohi kuljette.

Tässä muutamia makupaloja näyttelystä.















Ilahdun kovasti kommentistasi! Oikein leppoisaa viikonloppua!
Rakkaudella Maija





keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Nyt juhlii aluksen kapteeni miehistöineen!

Heissan!

Poikamme lähes viiden vuoden aherrus Satakunnan ammattikorkeakoulussa Raumalla päättyi toukokuussa ja merikapteeninpaperit taskussa tuntuvat nyt hyvältä. Ylpeyttä tuntee sydämessään nyt niin äiti, isä kuin sisaretkin ja tottakai se oma perhe, vaimo ja pieni poika. Nyt on perheemme kaikilla lapsilla hyvä koulutus.

Valmistumisjuhlia vietettiin viime lauantaina Sauvon Suojalassa. Perhettä, sukulaisia ja ystäviä oli koolla noin viisikymmentä henkeä.

Tarjottavat tehtiin omin voimin ja menun suunnittelijana ja pääkokkina hääri kapteeni itse. Tarjolla oli Street food buffee kapteenin tapaan. Se sisälsi erilaisia leipiä, jotka jokainen sai täyttää makunsa mukaan nyhtöpossulla, - kanalla tai bulgogilla tai tehdä hodarin ja höystää nämä mieleisillään mausteilla. Lisäksi oli vielä kreikkalainen salaatti, jälkkäriksi persikkaunelma ja lopuksi kahvin kanssa sulkaahippukeksejä ja päivänsankarin suosikkikakku eli kinuskikakku. Juomana oli mm. kipparin oma nimikkojuoma Kapteenin pilssivesi. Juhlapaikka koristeltiin merihenkisesti ja ojanpientareilta poimimme sylit täyteen kedon kukkia maljakoihin. Kuistilla koivut ja lupiinit maitotonkassa toivottivat kesäisesti vieraat tervetulleiksi.

Kapteenin toivomuksena olivat rennot juhlat rentoine pukeutumisineen puheet ja muut virallisuudet unohtaen hyvän musiikin soidessa. Niinpä virallisuutta edustivat vain maljan kohotus ja onnittelut. Kapteeni kavereineen jäi vielä saunomaan onnistuneiden juhlien jälkeen, kun muut vieraat jo lähtivät kesäiltaan.

Oikein paljon vielä tätäkin kautta onnea meidän merikapteenille ❤️

Kuvien ottaminen tarjoilujen touhussa jäi kovin vähäiseksi. Tässä kuitenkin muutama.








Rakkaudella Maija