Saimme ihastuttavan aloituksen viikonlopunvietollemme, kun pojan appivanhemmat kutsuivat meidät ja kaksi muuta pariskuntaa mökilleen Sauvon Karunan saareen. Venematka taittui kauniissa heinäkuun iltapäivässä merestä nauttien. Tervetuliaismaljat ja kävelimme naapurimökin pihalle tuolit kainalossa. Paikalle oli kutsuttu saaren mökkiläiset tuttavineen ja oli konsertin aika.
Meille esittäytyi viisihenkinen orkesteri pukeutuneina 1700 - luvun tyyliin. He esittivät meille Bellmannin musiikkia laulaen suomeksi ja ruotsiksi. Vuonna 1740 Tukholmassa syntynyt Carl Michael Bellman, jota on kutsuttu myös Ruotsin kansallisrunoilijaksi, oli myös muusikko. Hän kirjoitti ja sävelsi erityisesti satiirisia juomalauluja. Lisäksi hän käänsi runoja saksasta ja ranskasta. Kaikkiaan hän on kirjoittanut 1700 runoa ja melkein kaikki on myös sävelletty.
Suomalaista kesäpäiväidylliä parhaimmillaan oli nauttia Bellmannin melko ronskeistakin sanoituksista meren äärellä varjossa polttavalta auringolta. Meille kaikille tuttu Ukko Nooa on Bellmannin tunnetuin kappale, joka on eräänlainen parodiamukaelma Raamatun Vanhaan testamenttiin perustuen. Myös suosittu Tuuli hiljaa henkäilee on Bellmannia. Se on minulle yksi ehdoton kevään airut. Se ainakin lauluista kävi selväksi, että kannattaa ottaa muutama ryyppy, ehkä yksi, ehkä kaksi, ehkä kolmaskin ja elämä on helpompaa. Jopa täältä lähteminen.
Bellmannin sanoja mietiskellen konsertin päätyttyä nautimme miniämme vanhempien mökillä vielä makoisat kahvit ja tietysti toistemme seurasta, kunnes oli aika palata kotiin. Kiitos ihanista järjestelyistä konsertteineen isäntäväelle!
Lauantaina ajelimme heti aamusta Somerniemen kesätorille, joka on Suomen suurin tällainen toritapahtuma. Niin myyjiä kuin asiakkaitakin on paljon. On uutta ja vanhaa tavaraa, leivonnaisia ja puutarhan tuotteita. Jotain pientä aina tarttuu mukaan, mutta enemmän vain nautimme toritunnelmasta.
Kotimatkalla poikkesimme Somerjoen kioskille pullakahville. Ihanaa, kun jossain vielä on tällainen vanhanajan kioski, ettei aina tarvitse mennä isoille, persoonattomille liikenneasemille. Siinä heinikossa pöydän ääressä pullasta ja juomista nauttien ja Rauli Badding Somerjoen musiikkia kuunnellen tuntui aikapyörä pyörivän takaisin - 70-luvulle.
Ajelimme kotiin päin pitkin Hämeen Härkätietä, joka mutkittelee Paimionjoen rantoja seuraten. Tällaista suomalaista maaseutumaisemakulttuuria sisämaassa on mukava ihastella. Härkätieltä päädyimme lopulta Paimiota halkovalle Kuninkaantielle ja rengasmatkamme olikin päätöksessään.
Helteinen heinäkuun lauantai-iltapäivä ja ilta kului mukavasti, kun saimme pienemmän lapsenlapsen hoitoon. Voi sitä vajaa 3-vuotiaan elämän ihmettä ja riemua!
Herukkasato on jo kypsää puutarhassamme ja nyt on lähdettävä poimimaan marjoja. Nautinnollisia hellepäiviä kaikille!
Rakkaudella Maija
