Äitienpäivää on vietetty ja meillä sitä juhlittiin jo lauantaina, sillä nuorempi tyttäremme oli sunnuntaina töissä. Kokosimme yhdessä brunssin, jonka ääressä vietimme monta, monta tuntia yhdessäolosta ja lapsistamme, niin pienistä kuin suurista, nauttien. Sunnuntaipäivä sitten kului rentoutumiseen ja puutarhatöihin.
Mutta nyt on aika taas avata Alppikuvakirja ja lähteä nauttimaan pienen Hallstattin kylän tunnelmasta ja maisemista sekä kokea jotakin todella kummallista. Pakkasimme matkalaukkumme Bad Gasteinissa. Seuraava yöpymisemme olisi Salzburgissa. Ohikulkiessamme pistäydyimme Hallstattin alppikylään.
Saavumme Hallsattiin.
Rakastuin tuohon lehmuksenvihreään vehreyteen ja vihreän eri sävyihin.
Kun aina ei voinut pysäyttää autoa, mutta kuva oli otettava, on kuvissa välillä heijastuksia auton ikkunasta.
Alppijärvien vesi on kristallinkirkasta.
Hyvät kaverukset.
Kulkumme suuntautuu tuonne ylempänä olevaan kirkkoon ja sen takana olevaan taloon.
Kylä levittäytyy kapealle järven ja vuorenrinteen väliselle alueelle. Näyttää, kuin talot olisivat päällekkäin. Tilaa on vähän ja kaikki se on käytettävä hyödyksi.
Alppien heijastuessa veteen on maisema kuin hopeoitu.
Pienen kylän tunnelma on käsinkosketeltava.
Kirkkoon johtavat portaat.
Nyt olemme saapuneet paikan erikoisuuteen Hallstattin Pääkallotaloon, joka on perustettu 1100-luvulla jKr. Tässä Karnessa (latinan caro = liha) on 1200 pääkalloa. 610:een kalloon on omaisten pyynnöstä maalattu kuolinpäivämäärä.
Koska hautausmaa on pieni, eikä laajennusmahdollisuuksia ole, on siinä aina liian vähän tilaa. Tämän vuoksi 10-20 vuoden kuluttua hautauksesta hauta avataan ja pääkallo ja luut kaivetaan ylös. Pääkallo puhdistetaan ja pannaan aurinkoon, joka kuivattaa sen valkoiseksi.
Haudat on tapana koristella kukilla. Tämän vuoksi haudankaivaja tai taiteilija maalaa pääkallot symbolisesti kukkaseppelein, joka on merkki rakkaudesta. Tämä perinne alkoi 1720 jKr.
Ristin oikealla puolella on Pääkallotalon nuorin kallo, joka on vuodelta 1995. Pääkallo kuului vuonna 1983 kuolleelle rouvalle (yksi kultahammas on vielä jäljellä). Hänen pääkallonsa on kaivettu esille omaisten pyynnöstä. Tällainen pyyntö täytyy henkilökohtaisesti vahvistaa testamentilla.
Ristin alapuolella oleviin molempiin pääkalloihin on maalattu käärme, joka symboloi kuolemaa sekä Aatamin ja Eevan syntejä. Lisäksi risti symboloi vapahdusta. Kirjojen päällä näkyvät pääkallot kuuluivat papeille. Pääkallojen alapuolelle on pinottu muita luita.
Maalausten symbolit: tammenlehvä - kunnia, laakeripuu - voitto (taistelu), muratti - elämä, ruusu - rakkaus.
Tänä päivänä polttohautauksen yleistyttyä ei ole enää välttämätöntä nostaa luita haudoista.Hallstattissa on uurnahautausmaa, mutta normaali maahautauskin on vielä käytössä. Enää harvoin kuolleen omaisen luita toivotaan sijoitettavan Pääkallotaloon. Vasta kymmenen vuoden hautarauhan jälkeen voidaan hauta käyttää uudelleen. Vanhan haudan rauniot hävitetään ja uuden vainajan arkku haudataan maahan.
Hallstattin Pääkallotalo on ainutlaatuinen maailmassa. Vainajia pyydetään kunnioittamaan hiljaisuudella.
Pääkallotalosta oli huojentavaa astua ulos päivänvaloon kirkkaaseen aurinkoon, vaikkei tunnelma talossa ollut ollenkaan sellainen, mitä saattaisi kuvitella. Meille vierailu oli jo toinen, joten tiesimme mitä tuleman pitää.
Pistäydyimme hiljentymään hetkeksi viereiseen kirkkoon. Sytytämme aina matkoillamme kynttilän rukoukseksi.
Alppikylien kirkontornit ovat tyypillisesti tällaisia teräväkärkisiä lyijykynänmallisia.
Hauskoja puutarhataideteoksia.
Oli aika jättää taakse Hallstatt, tuo kaunis pikkuinen alppikylä, erikoisuuksineen ja kiirehtiä illaksi Salzburgiin - Mozartin kotikaupunkiin.
Itävallassa on ainakin hotelleissa tapana asetella tyynyt näin. Kuvastaako tuo lumihuippuisia Alppeja? Sängyllä Mozartin kuula odottaa syöjäänsä.
Yövyimme hotellissa, joka oli kauniissa keskiaikaisessa talossa. Ovet narisivat ja katot natisivat. Olikohan talossa kummituksia? Oli tai ei, tuohon ihanan pehmoiseen valkoiseen tyynyyn oli niin hyvä illalla kaikkien päivän kokemusten jälkeen painaa päänsä ja nukahtaa avonaisesta ikkunasta hiljaiselta ja autiolta kadulta kuuluvaan korkojen kopinaan ja uneksia seuraavan päivän vierailusta Mozartin kotitaloon.
Teimme pikaisen vierailun Mozartin kotiin, jonka kolmannessa kerroksessa hän nautti tanssiaisista ja seuraelämästä ja katseli maailman menoa.
Tämän vanhan katolisen kirkon ohi juoksivat maratoonarit Mozartin musiikin soidessa.
Oli aika lähteä lentokentälle. Tarkempi tutustuminen Salzburgiin jäi seuraavaan kertaan.
Kiitos matkaseurasta! T.Maija
