Toukokuinen Baijeri ja Tiroli - Alpit Muenchenistä Bad Gasteiniin, osa I

Heippa hei ystävät!

Onkin tässä ollut melkoinen blogitauko. Töissä on ollut kiirettä ja sitten lomamatka vei oman aikansa.

Kauan odotettu ja suunniteltu lomareissu on nyt takana ja paluu arkeen on tehty. Ystävämme täytti vuosia ja matka tehtiin sen kunniaksi. Matkakohdetta suunniteltaessa oli aluksi ajatus lähteä Sardiiniaan ja sitten Norjaan. Lopulta päädyimme kuitenkin Alpeille.

Baijeri ja Tiroli. Miten tuota aluetta voi kuvailla? Veistoksellinen, maalauksellinen, taiteellinen, iloinen, vaihteleva, kultturelli, eloisa, rauhallinen, henkeäsalpaava, lumoava, romanttinen, viehättävä, vihreä, karu ja kaikki tämä suurenmoisen luonnon ympäröimänä. Tätä kaikkea on tuo alue. Kuvia on tulossa paljon, joten varokaahan kuvaähkyä!

Lensimme viime keskiviikkoiltana Muencheniin Franz Josef Straussin lentokentälle. Sieltä vuokrasimme auton ja ajoimme kaupungin keskustaan hotelliin. Illalla teimme kävelylenkin kaupungilla. Raatihuone oli uskomattoman komea iltavalaistuksessa. Ajatuksissa oli illallinen Hofbräuhausissa, joka on valtava oluttupa. Olemme vierailleet siellä joskus aikaisemmin kesäaikaan ja päivällä. Silloin on ollut tilaa, mutta nyt illalla tupa oli niin täynnä, ettei vapaita paikkoja löytynyt. Myös meteli oli valtaisa. Tunnelma oli hyvin saksalainen. Orkesteri soitti "nahkahousumusiikkia" ja perinteisiin baijerilaisiin  pukuihin pukeutuneet tarjoilijat kantoivat kerralla monta litran oluttuoppia janoisille asiakkaille pöytiin. Poistuimme paikalta ja söimme maittavan baijerilaisen illallisen viereisessä, joskin paljon hiljaisemmassa, oluttuvassa.

                                         

Ajopelimme Zell am Seessä. Tällä nelivedolla kelpasi huristella Alppien rinteitä ylös ja alas.

Seuraava yöpymispaikkamme oli Itävallassa Bad Gasteinissa, joka on tunnettu talviurheilukeskus. Kylpylähotellimme ikkunasta oli upea näkymä. Kun aamulla avasi silmänsä ja näki nämä lumihuippuiset vuoret suoraan sängystä, ei voinut kuin hymyillä. Mieleen tulvahtivat Pikku-Heidin seikkailut.

Lumiset huiput ja alhaalla laaksossa mitä paras kevätaika. Mikä sen kauniimpaa!

 Alppiniityt olivat kuin juuri ruohonleikkurilla ajellut.

Tyypillinen itävaltalainen leivonnainenTopfenstrudel tai serkkunsa Apfelstrudel, on se "must" joka kerta, kun Saksassa tai Itävallassa vierailee. Lämmin herkku tarjoillaan vaniljakastikkeen, jäätelön tai kermavaahdon kera.

Omenapuut, tuomet, voikukat, sireenit ja valkovuokot olivat juuri kukassa. Tuo kevään suloisin aika, josta nyt saamme nauttia kahteen kertaan. Kohta kai täällä Suomessakin koittaa tuo aika.

Talot ova usein maalauksin ja puuleikkauksin koristeltuja.

Yllä kuvia korkealla vuorella sijaitsevasta Bad Gasteinista, jossa keskimmäinen hotellimme sijaitsi.

Lähdimme tutustumaan Heiligenblutin pyhiinvaelluskylään. Tie ei jatku Bad Gasteinista etelän suuntaan, joten auto junaan ja tunnelia pitkein vuoren ali. Puolen tunnin junamatka autolta maksoi 17 €. Tällä puolella vuorta satoi.

Kohta sukelletaan tunneliin.

Tunnelista ulos ja auto pois junasta. Kaikki sujui kätevasti. Tällä puolella paistoi aurinko.

Pyhiinvaelluskylässä Heiligenblutissa on kirkossa pyhäinjäännös, joka on Kristuksen verta. Jo kylän nimi (Heiligenblut on suomeksi pyhä veri) antaa ymmärtää, että kyse on jostakin hyvin erityisestä asiasta. Mahtava nimi mahtavasta historiasta. Legendan mukaan lumivyöry yllätti tanskalaisen prinssi Bricciuksen vuonna 914 juuri hänen ollessaan kotimatkalla Konstantinopolista. Hänellä oli jalassaan vanha, sodasta peräisin oleva haava, jonne hän oli laittanut pyhää verta sisältävän putkilon. Tämän oli määrä suojella häntä ottomaaneilta.

Legenda kertoo, että lumen alta oli tullut esiin kolme vehnäntähkää, joiden ansiosta maanviljelijät löysivät prinssin ruumiin. Kun he päättivät kaivaa ylös Bricciuksen maalliset jäännökset, he näkivät hänen jalkansa sojottavan ylöspäin maasta. Tätä seuranneet tutkimukset johtivat prinssin jalassa olevan putkilon löytymiseen.

Vuodesta 1491 asti putkiloa on säilytetty Pyhän Vincentin kirkossa ja koko kunta on saanut nimensä tästä legenasta.

Kirkkokäynnin jälkeen oli vuorossa kahvitauko kirkon veressä olevan kahvilan terassilla, josta avautui upea näköala Grossglockner-vuorelle. Tuo oikean puoleinen on sen huippu. Se on Itävallan korkein vuori, jolla on korkeutta 3 798 m. Sinne siis seuraavaksi!

Heiligenblutin ja Fuschin yhdistävä 48 km pitkä Grossglockner-Hochalpenstrasse -näköalatie ylittää Hohe Tauern -vuoriston (kansallispuisto) tehden 27 jyrkkää mutkaa. Umpitiet vievät Edelweissspitzelle (2 751 m) ja Kaiser-Franz-Josefs-Höhelle (2 369 m). Tie on maksullinen (37 €) ja avoinna huhtikuun lopusta marraskuun alun tienoille. Nyt tie oli auennut 3.5.. Vuonna 1935 valmistunut tie on yksi maailman suurenmoisimmista vuoristoteistä. Roomalaiset käyttivät aikoinaan tätä reittiä ylittäessään Alpit. Mikä mahtoi silloin olla menopelinä?

Näitä maisemia voi katsella vain henkeä pidätellen tai haukkoen.

Täällä on murmelivaara ja se on todellinen.

Kerran jouduimme hetken odottelemaan, kun tielle pudonnutta auringon pehmentämää lunta aurattiin. Lunta oli täällä ylhäällä vielä 2,5 m! Tähän aikaan vuodesta talvirenkaat olivat tällä tiellä tarpeen. Edellisenä päivänä, kun aijoimme tielle, meiltä kysyttiin, onko teillä talvirenkaat. Silloin ylhäällä satoi lunta. Suosituksesta päätimme jättää tien koluamisen seuraavaan päivän, jolloin luvattiin parempaa säätä.

Pilvien yläpuolella. Autolla pääsi hiukan vajaa kolmen kilometrin korkeuteen.

Näitä alppikauriita näin kaksi alempana rinteillä syömässä ruohoa.

Murmeleita todellakin on. Me näimme kolme. Tämä herra oli päättänyt lähteä kyläilemään tien toiselle puolelle. Hiukan ongelmia vai?

Mitenköhän tästä pääsisi ylös?

Vaikeuksia! Olisin mennyt auttamaan, mutta se minulta kiellettiin. Olisiko se auttajaansa purrut?

Vaikeuksien kautta voittoon! Kyllä hän lopulta ylös pääsi. Omin avuin. Murmeleiden ja alppikauriiden lisäksi näimme keltanokkaisia alppinaakkoja, jotka liitelivät siinä ihan silmien tasolla nautiskellen niitä kannattelevista ilmavirroista.

Vielä viimeinen silmiähivelevä kuva noista jylhistä vuorista ja sitten auton nokka kohti laaksoa ja hotellia.

Seuraavana päivänä on taas uusi seikkailu melko erikoiseen paikkaa. Pysykäähän kyydissä mukana!

Kun katson kotona ulos ikkunasta on lumi taas peittänyt meilläkin tienoot. Mutta tulee se kevät sieltä vielä.

Mukavaa tiistai-iltaa! T.Maija