maanantai 1. toukokuuta 2017

Itsenäinen Suomi 100 vuotta - Paimionjoki

Moi!


Vapunpäivänä kirjoittelen tätä Itsenäinen Suomi 100 vuotta -sarjani huhtikuun osaa. Laitan tähän alkuun eilen päivällä ottamani kuvan cilloista lumen keskellä.

Meillä täällä Varsinais-Suomessa rannikolla ei ole niinkään paljon järviä, vaan aukeita peltomaisemia hallitsevat suuret Itämereen laskevat joet. Yksi niistä virtaa kaupunkimme halki kantaen myös kaupunkimme nimeä. Siksi ajattelin nyt kertoa hiukan siitä.

Kysyttäessä, mistä muinaispaimiolaiset ovat saaneet niin suuren mahdin, että naapurijokienkin laaksot ovat tulleet kuulumaan samaan yhteisöön, voidaan vastata viittaamalla Paimionjoen tarjoamiin kulkuyhteyksiin. Se on pisin Varsinais-Suomen joista ja tulee Somerniemen Painiojärvestä, josta on yhteyksiä sekä Hämeen että Satakunnan suunnalle. Liikennettä on ruokkinut turkiskauppa. Ylämaiden eräalueilta ovat rahakarvat kulkeneet jokea pitkin alas ja sitten meren yli maailman markkinoille, ja niiden hintana suolaa, aseita, koruja ym. ylävirtaan. Mahdollisesti jokisuun hiisi, kuten myöhemmin sen seuraaja, Pyhän Jaakopin kappeli (postaus tehty aiemmin), on nähnyt ympärillään markkinoita, joilla jokiveneet ja mernkulkijain laivat ovat vaihtaneet tavaroita ja ylimaalliset säiden ja ilmojen säätäjät ovat saaneet asiaankuuluvat uhrit ja kiitokset ja markkinayleisö monenlaista ajanvietettä ja virkistystä. Suomenlahden pohjoisrantaa pitkin, saariston suojissa, kulki kansainvälinen merireitti kiertäen Euroopan lännen friisisatamista Pohjoismaiden kautta Venäjän jokia pitkin hamaan Konstantinopoliin asti. Kemiön eteläpuolella, Hiittisten saaristossa, on ollut tämän reitin pysähdyskohta ja turkiskaupan tapulipaikka.




Melkoista vahinkoa tuotti peltoviljelyksille Paimionjoki syömällä savisia rantojaan. Maanvyörymiä oli usein ja talot menettivät niissä parhaita peltojaan. Tästä syystä joki virtaa laaksossa ja ympärillä on kauniita ketomaisemia, joita yritetään edelleen vaalia. Ennen karja laidunsi rannoilla, nyt ihmisvoimin yritetään pitää joentörmät aukeina. Paimionjokilaakson viljelysmaisema on Suomen vanhimpia kulttuurimaisemia.




Tänäpäivänä joella ei enää ole merkitystä niinkään kulureittinä, mutta nykyään siinä on kolme voimalaitosta. Maan noustessa jokeen muodostui koskia ja kulkeminen joella hankaloitui. Tämä kuva on Askalan voimalaitoksen padolta, joka on lähinnä jokisuistoa sijaitseva voimalaitos. Vesi kulkee putkea pitkin voimalaitokseen. Tämä voimalaitos tuottaa sähköä sen verran, mitä Paimion valaistukseen tarvitaan.


Ajanlaskume alussa, noin 100-400 jKr., merenpinnan ollessa 8-10 metriä nykyistä korkeammalla, on Paimionlahden pohjukka sijainnut näillä nurkilla.




Paimion kaupunki on rakentanut asukkaiden virkistyskäyttöön Jokipuiston. Joku on tehnyt sinne taideteoksia. Joessa järjestetään vuosittain Kahden sillan soudut, jossa eri joukkueet ottavat mittaa toisistaan soutaen vanhan ja uuden Turuntiensillan välillä.





Usea silta ylittää joen Paimion kohdalla. Tässä on viimeinen silta, ennen kuin joki kohtaa meren Paimionlahdella. Rannat ovat tasaiset, eikä joki enää kulje laaksossa, kuten ylempänä. Vesi on savista, sillä edelleen joki syö uomaansa. Sekä savea, että saasteita kulkeutuu jokiveden mukana mereen. On vielä olemassa kaupunkejakin, jotka laskevat jätevetensä suoraan puhdistamattomina Paimionjokeen.

Paimionlahti, johon jokemme laskee, on syvälle sisämaahan ulottuva merenlahti. Tämä on muuttolintujen lävähdyspaikka. Sinne ne hyvin runsaslukuisina laskeutuvat jatkaakseen matkaa joko pohjoiseen tai etelään. Lintuharrastajille se on paratiisi.

Näitkö muuten hiiden uiskentelevan joessa? Sen sanotaan näkyneen uivan siellä milloin harmaan kissan , milloin nuoren naisen, milloin koiran muodossa.

Hyvää Vapunpäivää, ystävät!




12 kommenttia:

  1. Hyvää vapunpäivää sinullekin ja aurinkoista toukokuuta!
    Kiitos kotiseututarinasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotiseututuntemus on kiinnostavaa.
      Aurinkoista toukokuuta Sinulle myös Mamma63 💝

      Poista
  2. Opettavainen oli tarinasi ja komea joki tuo Paimionjoki onkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se komea. Minusta on kiva tietää noita vanhoja juttuja.
      Aurinkoista toukokuuta 😄

      Poista
  3. Olipas mielenkiintoinen tarina Paimionjoesta.
    Hyvää torstai päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pidit 😃
      Mukavaa alkavaa viikonloppua Sari 💝

      Poista
  4. Hieno postaus. Ihana lukea aina paikallishistoriaa ja tutustua näin 100-vuotiaaseen Suomeen. Pyhän Jaakopin kappellia ihailin tekstissäsi aiemmin, joten lisää vain tällisia. Hyvää kylmää toukokuun viikkoa Paimioon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos,kiva kuulla, että tällainen kiinnostaa!
      Täällä sataa taas tuttuun tapaan lunta, joten hyvää hyytävänkylmää toukokuista viikkoa Sinullekin :)

      Poista
  5. Kiitos taas kulttuuripläjäyksestä! Tosi mielenkiintoista paikallishistoriaa! Mutta onko tosiaan niin, että vieläkin voidaan laskea jätevesiä puhdistamattomina jokiin??? Miten edesvastuutonta!
    Jokilaaksot - niin kauniin rauhallisia maisemia. Meillä on Uskelanjokilaaksomme - valitettavasti vain ei aina huomaa arvostaa sen kauneutta, kun silmä on siihen niin tottunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, syssa <3 Valitettavasti tuo vesien saastuttaminen oikein urakalla on vieläkin tosiasia, vaikkei millään uskoisi enää 2010-luvulla tällaista tapahtuvan. Joki tuo tullessaan ja vie mennessään.
      Todella kauniita jokiuomia ja -laaksoja meillä on täällä lounaisessa Suomessa. Sehän se juuri on, ettei lähellä oleva tuttu juttu enää vain tunnu miltään, kun se on arkipäivää. Ehkä juuri siksikin haluan nostaa esille niitä hienoja juttuja, joiden keskellä täällä rakkaassa kotimaassamme elelemme.
      Hyvää jatkoa toukokuulle!

      Poista
  6. Hienoa paikallishistoriaa!

    Hyvää alkanutta viikkoa sinulle Maija <3

    VastaaPoista
  7. Kiitos Marianna! Minusta on mukava tietää oman kotiseudun historiaa.
    Hyvää keskiviikkopäivää Sinulle!

    VastaaPoista