Myrskyä pakoon

Moikka!

Nyt istun kotona kirjoittamassa tätä postausta. Täälläkin tuulee. Kovin tuulinen ja myrskyisä on alkukesä ollut. Juhannukseksi emme menneet mökille, kun luvattiin myrskyä. Tämä viikonloppu oli kuitenkin tarkoitus viettää saaristossa, vaikka myrskyä nytkin ennustettiin. Eilen mantereellakin tuuli reippaasti, kun lähdimme kaupan kautta reissuun. Tarkoitus oli, että pojan perhe olisi tullut tänään ja ehkä myös nuorempi tyttäremme, joten ruokaa varattiin reilusti.

Taivas selkeni ulkosaaristoa kohti ajettaessa, mutta niin yltyi tuulikin. Meri vaahtosi kuohupäinä. Matkalta poimin suloisen kimpun kurjenkelloja ja mataroita ja silloin jo sanoin Amorelle, että tuuli on nyt keskellä saartakin todella kovaa.

Meidän rantaan tuo eilinen myrsky pääsi vapaasti puhaltamaan avoimen selän yli. Oli taito availla ovia ilman, ettei jäänyt sormet oven väliin tai lähde ovi saranoiltaan. Meri pauhasi ja tuuli ulvoi. Toisen puhetta oli mahdoton kuulla, ellei ollut aivan vieressä. Tuolit, myrskylyhdyt, puukorit, risut, oksat ja kävyt olivat lennelleet ja laituri siirtynyt. Vene oli onneksi pysynyt kiinni. Ei puhettakaan, että ulkona olisi voinut grillata tai tehdä yhtään mitään muutakaan. Kun vielä saimme tiedon, ettei pojan perhekään pääse työesteiden takia tulemaan, alkoi kypsyä ajatus kotiin lähtemisestä. Mökkimme on pieni ja on mukavaa, että voi viettää aikaa ulkona. Mökissä sisällä ei myöskään toimi kännykän netti eikä kuulu puhelin, joten Amoren aika käy helposti pitkäksi, ellei jaksa koko aikaa lukea tai katsoa telkkaria. Lautta-aikataulusta tarkistimme, että seuraavan lautan lähtöön on sen verran aikaa, että ehdin pestä lattiat ja saada mukanamme tuomat puhtaat matot paikoilleen.

Levitin vastapestyt matot lattioille ja asettelin puhtaat pyyhkeet. Mökkiin jäi leijumaan ihana mäntysuovan tuoksu. Kodikasta siellä oli ja hiukan harmittikin pois lähtö, mutta ulkosaariston reunalla olosuhteet ovat rajut ja meri ankara - jopa näin kesällä - ja kun täksi päiväksikin ennustettiin vain hiukan heikkenevää tuulta, katsoimme viisaammaksi lähteä takaisin kotiin. Kotimatkalla lautoillakin oli vaikeuksia päästä laituriin, Viking Gracella Maarianhaminassa ja Rauman satama oli kokonaan suljettu eli aikamoinen kesämyräkkä meillä taas oli. Kumpa ensi viikonloppuna sää suosisi, että pääsisimme ystäväpariskunnan kanssa perinteiselle veneretkelle. Mutta minne, se on meille yllätys ja selviää vasta, kun vene irtoaa laiturista.

Hyvää viikonloppua jokaiselle! Rakkaudella Maija

Det var en kväll i juni - Eräs kesäkuinen ilta

Heissan!

Eräänä kesäkuisena iltana, kun kesä on parhaimmillaan kerätään kimppu ruusuja, haetaan koivunoksia, lämmitellään takkatulen loimussa, sytytellään kynttilöitä, saunotaan ja syödään mansikkakakkua, kuunnellaan myrskytuulen pauhua ja sateen ropinaa.

Ruusuntuoksuista ja mansikanmakuista juhannusta minulta Sinulle 💕 Rakkaudella Maija

Retki Viron saarille seljankukkien aikaan

Tere!

Kesän kuivattamat alvarit vaihtuvat katajikkoihin, rantaniittyihin, merenrantaan, ruokokattoisiin taloihin, tuulimyllyihin ja majakoihin. Ohi vilahtelevat vanhat kartanot. Tie mutkittelee viehättävässä romanttisessa maisemassa.

Oli kyllä lähellä, ettei jäänyt koko reissu väliin. Sairastin alkuviikon kovaa flunssaa yskineen ja kuumeinen. Kuin ihmeen kaupalla keskiviikkoiltana olo alkoi kohentua ja reissuun päästiin torstaiaamuna. Olimme neljän päivän bussimatkalla, joka suuntautui Haapsalun kautta Hiidenmaalle, Saarenmaalle ja Muhuun. Matka oli erinomaisesti järjestetty ja heti Tallinnasta saimme loistavan, ystävällisen oppaan, joka tunsi ja osasi asiansa täydellisesti  eikä vaivojaan säästellyt, vaan saimme kuulla monenlaisia kertomuksia ja paljon tietoa Virosta ja sen eri vaiheista.

Saarenmaan jättiläinen Töl ja vaimonsa Piret sekä heidän valtava kalansaalis.

Retkemme saarille osui aikaan, jolloin mustaselja kukki ja huumasi tuoksullaan.

Haapsalu oli Venäjän tsaarien suosima lomanviettopaikka. Tsaarit saapuivat Haapsaluun junalla. Ainutlaatuinen on kaupungin rautatieasema, jonka katettu laituri on ennätykselliset 216 m pitkä. Se piti rakentaa niin pitkäksi, koska tsaarin juna oli sen pituinen. Näin se mahtui kokonaan katoksen alle.

Saavuimme Viroon ensimmäisen suuren kyydityksen muistopäivänä, jolloin koko maa suruliputti. Virossa alettiin Neuvostoliiton miehityksen aikana kyyditä upseereja, opettajia, maanviljelijöitä ym. Siperiaan. Ensimmäinen suuren kyydityksen päivä oli 14.6.1941.

Astrid Lindgrenin kirjojen kuvittaja Ilon Wikland oli kotoisin Haapsalusta. Hän käytti kirjoissa nimenomaan Haapsalua piirrostensa esikuvana. Tässä talossa Ilon asui isovanhempiensa kanssa vanhempien erottua. Kun sota syttyi, nosti isoäiti 14-vuotiaan tytön Ruotsiin menevään laivaan ja näin Ilon pääsi pois sodan jaloista

Haapsalussa on kauniita pitsihuviloita.

Turkissa rakennettu hieno ja siisti laiva vei meidät mantereelta Hiidenmaalle. Matka kestää vajaat kaksi tuntia.

Virossa on paljon kartanoita erityisesti mantereella, mutta saarillakin niitä on. Tämän barokkityylisen Suuremöisan linnan omisti myöhemmin merirosvo-kreivi Ungern-Stenberg. Kerrotaan, että Hiidemaan edustalle tehtiin valemajakoita, joilla laivoja ohjattiin haaksirikkoon ja sitten ryöstettiin.

Vierailimme vanhassa kehräämössä. Tässä on kuulema anopinkutituskoneeksi nimitetty karstauskone.

Kirjailija Aino Kallas vietti miehensä Uuno Kallaksen kanssa kesiä tässä mökissä Hiidenmaalla.

Hiidemaan rantaan ajautui vuonna 1994 syysmyrskyssä hasksirikkoutuneen autolautta Estonian pelastusvene - tyhjänä. Onnettomuudessa hukkui lähes tuhat ihmistä.

Ristimäellä on paljon erilaisia luonnonmateriaaleista tehtyjä ristejä. Jokainen vierailija jättää sinne omansa. Taru kertoo paikalle osuneen kaksi morsiusparia. Heille tuli riita, jonka päätteeksi kuoli toinen sulhanen ja toinen morsian. Eloon jääneet osapuolet solmivat keskenään avioliiton.

Mekin teimme ristin.

Hiidenmaalla sijaitsee yksi maailman vanhimmista majakoista, Köpun majakka. Majakan tarina alkoi jo 1500-luvulla ja se on koko Itämeren maiden vanhin majakka. Kiipesimme ylös ja tunsimme nuo uskomattoman korkeat askelmat jaloissamme seuraavana päivänä. Maisemat olivat palkitsevat.

Tuulimyllyillä on entisaikaan saarilla jauhettu vilja. Tässä tuulimyllyjä Anglassa.

Karjan keskiaikaisessa kivikirkossa on sadevahteina nauravia naisia. Kun vettä kertyy holvistojen päälle riittävästi, alkavat naiset katosta sylkeä sitä sisälle kirkkoon.

Alla on kirkon ulkoseinässä oleva kohokuva Kristuksen ristiinnsulitsemisesta. Huomaatteko miten Jeesuksen molemmin puolin ristiinnauliitujen ryöväreiden hartioilla ovat pienet lapset, jotka ovat pahantekijöiden sielut. Toinen rikollinen on katunut ja enkeli on tarttunut sieluun. Toinen ei katumusta ole tuntenut ja niinpä itse piru on tarttunut toiseen sieluun. Mielenkiintoista symboliikkaa.

Virolaiset ovat taikauskoisia. Pihlaja on hyvin merkityksellinen puu heidän elämässään. Esimerkiksi autoon taitetaan pihlajanoksa tuomaan onnea .

Oletteko kuulleet Kaalin katastrofista? En ollut minäkään ennen, mutta nyt sen tarinan tunnen. Paikka on merkittävä turistikohde Saarenmaalla.

Esihistoriallisella ajalla paikkaan on pudonnut meteoriitti, joka on räjähtänyt ja muodostanut Kaalin järven. Sirpaleita on löydetty ympäristöstä ja myös pienempiä kraattereita. Tapahtumasta on kirjoittanut antiikinajan kreikkalainen tiedemies. Puhutaan myös paikasta, johon aurinko meni nukkumaan. Kraatteri on niin säännöllisen pyöreä, että maastosta se erottuu hyvin selvästi ja voi huomata, ettei kyseessä ole mikä tahansa kuoppa. Paikkaa on pidetty pyhänä ja pohjaa on saatettu käyttää uhripaikkana. Tutkimukset ovat tältä osin vielä kesken.

Viimeinen kohteemme oli Kuressaaren Piispanlinna. Mielenkiintoinen kierros oppaan johdolla linnassa todisti sen, että keskiajalla piispa on ollut niin hengellinen kuin maallinenkin johtaja. Kuvassa linnan kappelin alttaritaulu, joka restauroinnista paluumatkallaan joutui varkauden kohteeksi. Joku oli autosta vienyt taulusta nyt puuttuvat veistokset.

Kierroksen päätteeksi kiipesimme linnan tornia ympäröivälle terassille. Upea näköala merelle ja pihalta kaikuva mieskuorojen laulu oli kaunis päätös matkallemme Viron saarille.

Iloista juhannusviikkoa! Rakkaudella Maija

Alkukesän valmistujaiskakkua

Moikka!

Eilen illalla meillä oli taas syytä juhlaan. Nuorempi tyttäremme sai jälleen kerran yhden opiskeluprojektin valmiiksi ja opinnäytetyön parhaalla mahdollisella arvosanalla suoritettua. Titteli on nyt Master of helthcare eli sairaanhoitaja (YAMK) ensihoidon kehittämisen ja johtamisen linjalta. Niin mukavalta tuntuu sydänalassa, kun nuori jaksaa työn ohessa itseään kehittää ja kouluttaa.

Onnistuneen suorituksen juhlintaan haettiin nopeasti leipomosta suklaakakku. Onnea vielä täältäkin kautta tyttärelle 💕

Tässä juhlahuumassa toivotan teille oikein mukavaa torstaipäivää 💕Rakkaudella Maija

Synttärijuhlaa ja kesäkukkia

Moi, moi!

Tänään on luoteistuuli ripotellut maatamme. Repinyt puista oksia ja lehtiä, tiputellut päähän käpyjä ja viilentänyt ilman hyvin toisenlaiseksi, mitä se on lähi aikoina ollut.

Eilen vielä lämpimässä säässä meillä juhlittiin esikoisen synttäreitä. Homman helpottamiseksi haettiin etnistä ruokaa kunkin makuun ja jälkkäriksi synttärisankari toivoi turkkilaisen ohjeen mukaan tehtyä jäätelökakkua, jonka minä lupasin toteuttaa. Kesäisen kimpun juhlapöytään poimin oman pihan ja tienvarren kukista. Mukavaa oli yhdessä herkutella.

Hyvää uutta viikkoa kaikille! Rakkaudella Maija