Turistina Turussa

Moikka!

Viime viikolla meillä oli hiukan odotusaikaa Turussa. Kävimme kahvilla ja päätimme ajella sataman ja linnan kautta takaisin keskustaan. Linnankatua ajellessa silmiimme osui Forum Marinum.

Muutamia vuosia sitten lahjoitimme pienen summan Itämeren suojeluun ja muistoksi siitä sai omalla nimellä varustetun laatan Forum Marinumin edessä olevalle laatoitetulle pienelle aukiolle. Emme ole sen koomin käyneet paikalla laattaa ihmettelemässä, joten nyt aikaa kuluttaaksemme päätimme tarkastaa, onko se vielä paikoillaan ja hyvässä kunnossa. Suunnilleen  muistimme, minkä katulyhdyn alla laatta sijaitsee ja pienen etsiskelyn jälkeen sen löysimme. Hyvässä kunnossa oli. Myös prinsessa Victorialla ja prinssi Danielilla on omat laatat Itämeri-aukiolla.

Koululaisryhmiä oli kevätretkellä ja he olivat menossa katsomaan museon näyttelyä. Meillä ei aika riittänyt näyttelyihin tutustumiseen, vaan ihailimme vain ulkopuolelta veneitä ja laivoja. Vanha purjealus Suomen Joutsen on ankkurissa Forum Marinumin edustalla Aurajoessa. Se sykähdyttää aina ja uljaudellaan. Suomen Joutsen on Ranskassa vuonna 1902 rakennetu purjelaiva, joka aluksi toimi rahtiliikenteessä Atlantilla ja Tyynellämerellä, kunnes Suomen valtio osti sen vuonna 1930 laivaston koululaivaksi. Nykyään se on museolaiva.

Pika pikaa vielä kuva isosta päivänkakkarasta ja sitten matka jatkui. Tämä oli tällainen extempore-turistimatka pikkukierroksineen. Joskus taas lisää. Turussa katseltavaa kyllä riittää. Käykäähän Turussa - Suomen helmessä!

Hyvää tiistai-iltaa! Halit Maija

Maamies peltoon pehmeään kyntää, kylvää siementään - Oi ihana toukokuu

Heissan!

Voi tuo ihana toukokuu alkaa kohta olla enää muisto vain. Vaikka kaikin herkistynein aistein olen siitä yrittänyt nauttia, sitä makustella ja viipyillä sen tunnelmissa, tuntuu, etten vieläkään ole saanut kyllikseni. Puiden ja pensaiden silmut, jotka juuri vielä malttamattomina odottivat puhkeamistaan, ovat nyt jo kasvaneet suuriksi lehdiksi. Aina uudet ja uudet kukkalajikkeet ovat ilahduttaneet aukeamisellaan kukin vuorollaan vuokot, kielot, omenapuut, kirsikat, syreenit. Voi sitä tuoksujen sinfoniaa, joka myöhäisenä tyynenä toukokuun iltana valtaa tienoon kielomeren äärellä, sireenipensaan juurella tai istuessa omenapuun alla. Tätä olen koittanut tallentaa tuoksumuistiin ja näkömuistiin syksyn ja talven varalle. Tätä olen odottanut.

Poikkeuksellisen lämmin toukokuu on vauhdittanut luonnon puhkeamista kukkaan ja lyhentänyt myös kukinta-aikaa. Vaikka kuinka yrittää hidastaa pyörän pyörimistä, aika etenee omalla vauhdillaan tasaiseen tahtiin ja huomaa, että kevään hetket ovat niin ohikiitäviä. Ehkä juuri siksi niin, niin suloisia. Millään, ei millään noista hetkistä raaskisi luopua.

Eräs minulle hyvin tärkeä ja yksi vuoden kohokohdista on kylvöaika. Maatalon tyttärenä nuo keväiset kylvöajat muistuvat mieleeni, kun pappan kanssa hevospelillä tai traktorin kanssa lapsena pellolla häärin. Niin syvällä maatilamme pellon mullassa ja kotimetsiemme juurakoissa juureni ovat, että kerrassaan huumaannun, kun keväällä maamiehet traktoreineen pelloilla maata muokkaavat ja jyvät kylvävät. Voimakas muhevan mullan tuoksu täyttää tienoot ja tunkeutuu sieraimiin. Tuo on yksi niistä hetkistä, jota aina odotan.  Tunnelmallista ja niin kodikasta. Onko mitään kauniinpaa, kuin vastakylvetty pelto. Se odotus ja toivo uudesta sadosta on jotakin hyvin herkkää ja ihmeellistä. Tuota iloa olen nyt yrittänyt jakaa tyttärenpoikamme kanssa, että kaupunkilaislapsellekin maaseudun elämä tulisi tutuksi.

Lempipaikkani on nyt parin viimeviikon ajan ollut istua vaahtona kukkivan omenapuun alla, jonne olen kantanut pienen pöydä ja kaksi tuolia. Niin mainio paikka pitää pieni tauko pihatöiden lomassa. Siinä istuessa muistuu mieleen omenankukkien terälehtien varistessa maahan, miten muutama vuosi sitten pieni oravanpoika tuli viereeni pyykkejä kuivumaan laittaessani ja söi noita terälehtiä hyvällä halulla. Eikö hän silloin  vielä tiennyt, etteivät omenankukat ole oravien ruokaa, vai kuuluvatko ne sittenkin heidän ruokalistalleen kunhan kohdalle osuvat?

Viime viikolla kuului myös tämän kesän ensimäinen kaukainen ukkosen kumu. Tuollaisen kaukaisen jylinän kuullessani muistan aina, miten äitini on kertonut hänen mummullaan ollen tapana sanoa kaukaisen ukkosenjyrinän kuulostavan juhlalliselta.

Kuvia on tällä kertaa harmittavan vähän. Sain äitienpäivälahjaksi uuden kameran, enkä osaa sitä vieläkään käyttää, joten kuvat ovat kamerassa, eivätkä suostu sieltä ulos tulemaan. Ehkä sitten joskus.

Tällaista tänään. Nyt pyykkien ja pihatöiden komppuun.

Aurinkoisia ja helteisiä toukokuun viimeisiä päiviä ja ihanaa alkavaa kesää! Toivottelee Maija

Toukokuinen viikonloppu saaristossa

Heippa!

Vihdoinkin olemme käynnistäneet mökkikauden. Kylmyyden, sairauden ym. asioiden johdosta pääsimme lähtemään mökille vasta nyt.

Lauantaiaamu valkeni niin kauniin aurinkoisena, että päätimme pakata kassiin hiukan evästä ja vaatetta ja suunnata auotmme kohti Houtskaria. Paraisten rannassa lauttajonossa oli paljon muitakin. Galtbyssä viimeistä lauttaa odottaessamme söimme kevään ensimmäiset jätskit.

Mökillä puuhailimme monenmoista saadaksemme kaikki tavarat paikoilleen talven jäljiltä ja myös siivoilimme hiukan. Lauantain MM-jääkiekko-ottelu sai meidät istahtamaan telkkarin ääreen jännittämään Suomen puolesta ja hyvinhän siinä pelissä kävi. Peiliä katsellessa lämmitimme paljua ja saunaa ja kevätilta oli jo pitkällä, kun vihdoin kömmimme saunan lauteille.

Saunoimme kaikessa rauhassa, minä heitin talviturkin (vesi + 10) ja istuskelimme paljun lämpimässä ihaillen pikkuhiljaa hämärtyvää toukokuista iltaa. Ihailimme laskevan auringon varjäämää taivanrantaa ensin persikan värisenä sitten vesimelonin punaisena ja lopuksi tummana luumuna. Niin kaunis maalaus. Kuuntelimme kesän ensimmäisten hyttysparvien ininää, merikotkien tanssia, joutsenparin iltauintia, tyynen illan linnunlaulua ja käen kukuntaa, jollaista emme ennen olleet kuuleet. Se kun ei tuntunut loppuvan ollenkaan. Niin kaunista kaikki.

Aamun aurinko lämmitti mukavasti laituria, kun aamupulahduksen jälkeen kuivattelin itseäni. Hiljaista eikä kiirettä minnekkään. Rauhallinen aamupala terassilla auringon lämmössä. Pientä puuhastelua vielä ja sitten lauttarantaan.

Matkalla peuralauma ihmetteli meitä muutaman metrin päässä tiestä. Eipä siinä paljon ehtinyt zoomaillakuvaa ottaessa.

Saaristosta puut kuljetetaan tällaisella proomulla. Proomu odotti lastausta Houtskarin rannassa.

Lauttajonoa oli Nauvossa melkoisesti. Ehdimme kuitenkin hyvissä ajoin kotiin, sillä pitihän se nenä taas liimata kiinni tv-ruutuun illan jääkiekkomatsia varten. No huonostihan siinä kävi. Mutta kai se hopeakin sitten joskus myöhemmin tuntuu hyvältä.

Tänään olimme lapsenlapsen päiväkodin kevätjuhlissa. Voi mikä ihana tunnelma siellä olikaan!

Aurinkoisia toukokuun päiviä! T. Maija

Minun pyhättöni

Heippa!

Tuntuu, että kevät jo kohta kääntyy kesäksi, sillä niin kovin viime viikonloput vesisateet kevään etenemistä vauhdittivat.

Varhainen aamuhetki keväisessä luonnossa on yksi vuoden kohokohdista. Tuntuu kuin olisi pyhätössä, jossa aamun valonsäteet siivilöityvät puiden oksien lävitse. Hentoinen tuulenvire tuudittaa hetkittäin oksistoa. Sepelkyyhkyn huhuilu kuin pyhätön urut, johon rastaiden kuoro yhtyy. Peipponen esittää oman liturgiansa ja mustarastas kajauttaa ilmoille huilusoolon. Tuomet kukkivat valkoisena ryöppynä kuin pyhättöön astelevan kevätmorsiamen huntu. Valkovuokkoja vielä siellä täällä.

Joka kevät tämä tunne on ainutlaatuinen, niin herkkä ja koskettava. Kiitollisena ja hartaudella katselen ja kuuntelen kaikkea tätä Luojan luomaa kauneutta ympärilläni. Taas sain kokea kevään heräämisen ja luonnon puhkeamisen kukoistukseensa.

Terveisin Maija

Suru

Suru tulee, kun on surun aika.
Se tulee vieraisille pyytämättä, kutsumatta, omia aikojaan.
Joskus täysin yllätyksenä, joskus sitä tietää odottaa ja sen pelkää tulevan, mutta silti se yllättää.
Se yllättää.
Se ottaa itsevaltiaasti itselleen ihan oman ajan.
Se kolahtaa tajuntaan ja iskee sydämeen, mutta sen iskun voimasta huolimatta on silti elettävä, on oltava, on jaksettava, vaikka voimat ovat poissa ja tuntuu lyyhistyvän.
Kukaan ei surun taakkaa pysty harteilta pois ottamaan, vaikka läheiset osaa ottavatkin.
Ehkä se helpottaa.
Läheisten ja ystävien tuki.
Suru saapuu kunniavieraaksi.
Sitä on kohdeltava arvokkaasti ja kunnioittavasti.
Kuljemme hiljaa, puhumme hiljaa.
Kokoonnumme yhteen ja käperrymme toisiimme turvaa ja lohtua hakien.
Arkiset asiat unohtuvat.
Kotona tuoksuvat valkoiset kukat.

Suru on kuin mustaa pitsinauhaa.
Tummuus sen väri ja pitsikuviot kauniita ja niin herkkiä muistoja.
Muistutus siitä, että joskus vielä pitsin läpi loistavat valonsäteet ja elämä jatkuu.

Aikaisin lauantaiaamuna saimme suruviestin. Rakas läheisemme oli nukkunut pois.

Terveisin Maija

Riika

Heippa!

Kaikki sen tietävät, että aika kuluu liian nopeasti, jotta ehtisi tehdä kaikkea, mitä haluaa, joten ei siitä sen enempää. Nyt vasta ehdin istahtaa koneen ääreen tekemään postausta Riiasta, jossa vietimme muutaman päivän pari viikkoa sitten.

Riika, tuo Latvian pääkaupunki, joka on hyvin lähellä (Tallinnasta vain noin 300 km), houkutteli meidät ystäväpariskunnan kanssa suuntaamaan autonnokan kohti Helsinkiä ja matkaan. Olimme varanneet kaksi arkipäivää vapaaksi ja torstaina soi kello aamuneljältä. Silmiä hieraisten lyhyiden yöunien jälkeen otimme suunnan kohti Helsinkiä. Linnut olivat jo heränneet, vaikka vielä oli hämärää. Miksiköhän nekin viitsivät nousta niin aikaisin? Siksikö, että varhainen lintu madon nappaa? Tosin, mikä onkaan kauniinpaa kuin valkeneva kevätaamu ja mikä sen mukavampaa kuin herätä yhdessä auringon kanssa. Mutta silti ainut syy, mikä minut saa noin aikaisin hereille, on juuri matkalle lähtö. Ihan hyvä siis lähteä aikaisin, niin saan minäkin kerrankin nauttia kevätpäivän heräämisestä.

Lautalle olimme etukäteen varanneet ja maksaneet aamiaisen, joten ei muuta kuin ruokapatojen ääreen. Nälkäisiä olimmekin jo parin tunnin sataamaan ajon jälkeen, joten hyvältä maistui. Pikavilkaisu kauppojen tarjontaan, joista jotain tarttui myös mukaan ja sitten olimme jo perillä Tallinnassa, sillä lauttamatka kestää vain kaksi tuntia.

Tallinnassa poikkeamme aina perinteisesti, olemme sitten matkassa asunto- tai henkilöautolla, matkaeväsostoksille Selver -markettiin, joka on reitillä etelään päin mentäessä. Juotavaa ja pientä purtavaa kassiin ja matka jatkui. Ajellessamme etelämmäs oli mukava seurata, miten kevät oli edennyt. Riika on nimittäin yllättävän etelässä verrattuna meihin. Se on noin Skånen ja lähes Moskovan korkeudella! Siispä metsät olivat jo valkoisenaan vuokoista ja ojat keltaisenaan rentukoista mitä lähemmäs Riikaa saavuimme. Silloin täällä Lounais-Suomessa oli vasta muutama vuokko aukaissut nuppunsa. Puut ja pensaat puolestaan saivat matkan edetessä ensin pienet hiirenkorvat ja perillä ne olivat jo vihreinä.

Majapaikkamme oli PK Hotel Riga, joka on oikein siisti ja rauhallinen hotelli sopivan kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Auton saimme parkkiin hotellin sisäpihalle lukkojen taakse erillistä maksua vastaan, Juuri saapuessamme hotellille, alkoi sataa. Majoituimme ja sillä aikaa sade oli jo loppunut, joten pääsimme lähtemään kaupungille ilman sateenvarjon suojissa kyyristelyä.

Tulppaanit olivat jo kukassa. Kauniita, siistejä puistoja oli paljon. Latvialaiset rakastavat kukkia niin kovin, että torilta voi ostaa kukkakimpun vaikka keskellä yötä.

Rakkaudensilta, jonka kaiteisiin on kiinnitetty lukemattomia lukkoja ikuisen rakkauden merkiksi.

Latvian symboli on Vapaudenpatsas. Äiti Latvia kannattelee kolmea tähteä, jotka symboloivat Latvian historiallisia maakuntia. Patsaan juurelle lasketaan joka päivä kukkia ja kaksi sotilasta vartioi sitä.

Riian tuomiokirkko on Balttian suurin protestanttinen katedraali, jonka rakentaminen aloitettiin 1211.

" Jugend pääkaupungissa" Riiassa on yli 800 jugendrakennusta. Art nouveau-tyyliset talot rakennettiin 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Jugendkortelissa on syytä kävellä nokka kohti taivaita, jotta huomaa nuo upeat rakennusten yksityiskohdat.

Autokin on sovitettu ulkoasultaan jugendtyyliin sopivaksi.

Kahvilakulttuuria Suomeen odotellessa maistui alkupäivien hiukan koleassa säässä kuuma kaakao.

Taidanpa pitää kermavaahdosta ja makeasta aika kovin!

Vappuaattoaamun taivas oli kirkas.

Riian symboli Mustapäiden talo.

Vappuaattona lähdimme bussilla Latvian kansatieteelliseen ulkomuseoon Jugla-järven rannalle. Sää oli mitä suotuisin keväisestä luonnosta nauttimiseen. Kävijöitä oli suurella alueella vähän, joten kaikessa rauhassa nautimme niin säästä kuin vanhoista rakennuksistakin.

Edellisen kerran olimme olleet Riiassa hopeahääpäivämatkalla. Runsaassa kymmenessä vuodessa keskikaupunki on muuttunut melkoisesti ja on hyvin länsimainen. Vastakohtana ovat laitakaupungin rosoiset rakennukset. Riika on mukava kohde esimerkiski kesälomaa silmällä pitäen. Omalla autolla matka sujuu mukavasti ja kuitenkin muutaman ajotunnin jälkeen on jo kokonaan toisenlaisessa maailmassa. Hintataso on myös meille Latviassa halpa, jopa pääkaupungissa.

Kohta alkaa Suomi-Unkari -jääkiekkomatsi. Täytyypä virittäytyä pelitunnelmiin.

Jännittävää kiekkoiltaa! Halit Maija