Laseihin koottavat juustokakut

 Moi! 

Edellisessä postauksessa mainitsemani juustokakku oli makunystyröitä hivelevä ja kielenvievä. Niipä ajattelin jakaa reseptin teille muillekin. 

Näitä tarvitaan: 

Aineksista tulee mielestäni neljälle sopivan kokoinen annos. 

200 g appelsiinin makuista tuorejuustoa 

1 dl kermaa vaahdotettuna 

1 hyvin pesty appelsiini, josta raastetaan 2 rkl kuorta ja puristetaan 1/2 dl mehua 

1 1/2 liivatelehteä 

1 rkl sokeria 

(Loraus sitruslikööriä esim. Limoncelloa)

12 kookasta mansikkaa paloiteltuna 

1/2 rkl sitruunamehua 

1 rkl ruokosokeria (tavallinenkin käy)

1 tlk vaniljasokeria 

Päälle  4 kaurakeksiä murustettuna 

Aloita mansikoiden marinoimisesta. Sekoita mansikat, sitruunamehu, sokerit,ja mahdollinen likööri keskenään. Jätä odottamaan ja maustumaan. 

Notkista tuorejuusto sekoittamalla, lisää siihen mausteet ja kerma. Sulata liotetut liivatelehdet kiehuvaan appelsiinimehuun. Anna jäähtyä hiukan ja lisää ohuena nauhana samalla koko ajan hyvin sekoittaen tuorejuustoseokseen.

Annostele marinoidut mansikat lasien pohjalle. Lusikoi päälle juustokakkuseos. Anna hyytyä jääkaapissa pari, kolme tuntia. Murenna päälle keksit ja koristele vielä mansikoilla, jos niitä jäi yli. Myös mintunlehdet sopivat koristeluun. 

Juustokakkua syödään ottamalla samaan lusikalliseen sekä mansikoita, että tuorejuustotäytettä. Nam! Niin hyvää, ettei sanotuksi saa!

Voit vaihdella pohjalle erilaisia marjoja ja hedelmiä sesongin ja mieltymyksesi mukaan. Kasvisvaihtoehto syntyy jättämällä liivate pois, jolloin jälkiruoka on vain hiukan löysempää. 

Herkullista viikonloppua! Maija 

Viikonlopun kattaus

 Heissan hei! 

Aika syksyisen kylmää on pidellyt pohjatuulen puhallellessa hyytäviä henkäilyjään tänne päin. Uusi viikko toivottavasti tuo meille vielä luvattua ja niin kovin kaivattua lämpöä. 

Lauantaina saimme pitkästä aikaa ystäviä illalliselle. Tuntui mukavalta saada kattaa kauniisti ja kaivaa esille parempaa serviisiä. Nuorempi tytär pelasti kaatopaikkakuormalta minulle ystävänsä kautta ihania kristallilaseja, jotka otin ilolla vastaan. Pyyhin lasikaapin pölyt ja järjestelin tilaa uusille tulokkaille. Lauantaina uudet lasit pääsivät myös koekäyttöön. Ihanat, valkoiset tabletit ovat guatemalalaisen ystäväni kotimaastaan tuodut. Ne ovat vuoristossa asuvien intiaanien käsityönä tekemiä. 

Alkupalaksi tein juusto-leikkelelaudan, joka on ihan suosikkini. Aineksia voi vaihdella ja aina saa tehtyä erilaisen omien ja vieraiden mieltymysten mukaan. Pääruuaksi Amore grillasi poron ulkofileen, joten hiukan jo syksyistä, mutta kuitenkin vielä kesäistä grilliruokaa. Fileen kanssa makeaa karpalokastiketta ja hasselbackan perunoita salaatin ja hunajaisten uunijuuresten kera. Jälkiruuaksi oli vielä Paimionjokilaakson mansikoita, varmasti aika viimeisiä mahdollisuuksia, laseihin koottuihin juustokakkuihin sujautettuina. Kaura-omenapaistos runsaalla kauracrumblella päällystettynä vaniljakastikkeen kanssa päätti illan kahvin kylkiäisenä. 

Jos pöydän kattaminen oli kivaa, oli kiva myös kokata. Tietysti hauskinta oli istahtaa ystävien kanssa saman pöydän ääreen, kun hämärä jo hiipi ikkunoiden taakse syveten kohti samettista tummuutta antaen kynttilänliekeille mahdollisuuden loistaa vieläkin kirkkaammin. 

Onko Sinusta kiva kokata ja kutsua perhettä tai ystäviä syömään?

Oikein hyvää uuden viikon alkua kaikille blogissani kävijöille! Maija

Syntymäpäivämuistaminen

 

Heissan! 

Ystävämme täytti viikolla pyöreitä ja kutsui kotiinsa juhlimaan. Kun kaikilla on kaikkea, eikä tiedä, mitä toinen tarvitsisi, eikä mitään turhaa nykypäivänä haluaisi ostaa, on minusta mukava antaa lahja, joka tulee syötyä tai juotua pois ja kukat nyt aina kestävät, minkä kestävät. Rahalahjoja suosin myös tietyissä tilanteissa.

Shamppanjalla voi juhlien jälkeen vielä nostella maljoja ja juhlistaa pientä hetkeä vaikka jossakin lempipaikassa. Päädyin kokeilemaan tämän jutun tekoa, johon idean olen saanut netistä. 

Vaikein asia oli löytää sopiva laatikko. Onneksi,  kun mitään ei askartelija raaski heittää pois, löytyi kaapista vanha konjakkilaatikko. Loppu oli jo helppoa. Kukkasienestä leikkasin sopivat palat, jotka päällystin tuorekelmulla ja kostutin. Pullon alle hiukan silkkipaperia ja sitten asettelemaan kukkia. Voilà! Lahja oli valmis!

Millaisia lahjoja sinun mielestäsi on mukava antaa?

Aurinkoista sunnuntaita! Maija 

Kakkuja Mammalle

 Heissan! Äitimme täytti elokuun puolivälissä 98 vuotta. Me viisi lasta aveceineen juhlimme hänen kanssaan. 

Juhlat aloitettiin pappan itse rakentamassa pikkumökissä, jossa vanhempamme asuivat neljän lapsensa kanssa. Kilistelimme onnentoivotuksia kuohuvalla mustaherukkajuomalla. Samassa muistelimme tai paremminkin sisarukseni muistelivat eloa ja oloa tuolla mökissä. Minä kun en siellä ole asunut, vaan viereen rakennetussa isommassa talossa. Ahdasta varmasti oli, mutta sodan jälkeisessä elämässä luultavasti rauha, oma tupa, perhe ja maatila eläimineen olivat sitä mitä sydän kaipasi viiden kauhean sodassa vietetyn vuoden jälkeen ja kun se sitä sai, oli se suuri onni. Sisarukseni muistelivat, kuka missäkin nukkui, missä oli iso muuri helloineen ja leivinuuneineen.  Ruokapöydän yläpuolelle ripustettiin jouluna pikkuinen kuusi kattoon. Muualle se ei olisi mahtunut. Siihen kiinnitettiin elävät kynttilät langalla ja niiden piti olla suorassa. Niin pappa halusi. Ei ollut helppo juttu. Hiukan kerrallaan kynttilöitä poltettiin, että ne riittivät koko joulunajaksi ja kovasti piti vahtia, ettei tuli päässyt nuolemaan kuivia kuusenoksia. Joskus oli vanhimman siskoni joulukuusenkaramellin paperi hiukan kärventynyt. Oi niitä aikoja! Olisinpa minäkin asunut siellä. 

Satoi ja ilmassa oli jo aavistus syksystä, mutta tunnelma sisällä mökissä oli käsin koskesteltavan suloisen lämmin. Muistojen lämmittämä. Kauan on tuo pikkuruinen tupa toiminut jo saunamökkinä, jonka pappa senkin aikoinaan teki ja pikkuisen lammen vielä siihen viereen, jossa lapsena unelmoimme olevan järvi, kun auringon paahtamalla sokerijuurikasmaalla olimme harventamassa. 

Tuon mökkituokion jälkeen siirryimme ihan vieressä olevaan yhden siskomme perheen mökkiin kahvittelemaan voileipä- ja täytekakkujen kera, jotka mammalle tein. 

Onnea vielä 98-vuotiaalla mammallemme ❤ ja kiitos kaikille sisaruksille aveceineen yhteisestä juhlahetkestä ❤

Elokuun viimeisen päivän terveisin Maija 

Elokuun kuvia

 Heissan! Lumoavan tunnelmallinen elokuu alkaa olla lopuillaan. Koulujen alku, leikkuupuimurin hurina pelloilla, etikan ja hillojen tuoksu keittiössä, tummuvien iltojen ratoksi sytytetyt kynttilät, kostean metsän tuoksu sienessä käydessä, elokuun kuutamo, lepakon vikkelä pyrähdys, sateen ropina, vielä lämmittävä aurinko ukkoskuurojen lomassa, omenoiden putoilu puista. Sitä on minun elokuuni. 

Nautitaan vielä näistä muutamista loppukesän päivistä! Maija 

Summa summarum

 Heissan!

Kotona ollaan oltu jo muutama päivä ja työviikkokin alkaa olla takana. Hyvä on taas ollakin kotona ja kiinni normaalissa arjessa. 

Miten matkamme sitten onnistui ja mitä siitä jäi käteen? 

Kiva oli matkustaa vaihteeksi kotimaassa. Helposti tulee lähdettyä tästä Turun kupeesta ulkomaille, mutta nyt ei vielä haluttu lähteä. Kotimaassa tuntuu matkustaminen kuitenkin turvalliselta ja turvaetäisyyksiä on helppo pitää. Kun vielä on liikkeellä asuntoautolla, voi ruuat tehdä omissa oloissa ja syödä kaikessa rauhassa. Kaupassa on käytävä, mutta niin on kotonakin, joten sikälikään ei matkustaminen poikkea normaalista olosta. Nähtävyyksiin tutustuminen onnistui myös turvallisesti ja käsidesejä nyt on joka paikassa ja kehotuksia maskin käyttöön. 

Nähtävää Suomessa riitti myös, mutta jos joka vuosi matkailisi kotimaassa, olisi kohteet äkkiä katsottu. Luontokohteita sen sijaan täällä riittää varmasti loputtomiin ja sellainen reissu olisi hauskaa vaihtelua, että patikoisi eri paikoissa päivämatkoja. Se olisikin sitten ihan erilainen reissu. Nyt ei hyttysistä ollut riesaa, joten olisi vaikka voinut patikoidakin, mutta tällä kertaa se jäi. 

Nyt korona-aikana, kun kaikki matkailevat ja retkeilevät Suomessa, olisi ollut viisasta joissakin tietyissä paikoissa varata paikka leirintäalueelta etukäteen. Hiukan jäi harmittamaan, ettemme Hailuodossa päässeet yöpymään merenrantapaikalle, kun emme olleet varausta tehneet. 

Vaikka olemme matkailleet asuntoautolla ja-vaunulla reilusti yli kolmekymmentä vuotta, ei meistä sentään tule karavaanareita siinä mielessä, että viihtyisimme SFC-alueillla. Se taas testattiin Kankaanpään karavanalueella yöpyessämme siellä viimeisen yön. Kun autoja ja vaunuja on vieri vieressä, eikä paikka ole edes rannassa, ei siellä paljon tekemistä ole, jos joka viikonlopun viettää siellä. Siistiä oli, ystävällinen palvelu, maauimala ja kaikki toimi hyvin, mutta se ei silti ole meidän mieleistä vapaa-ajanviettoa. 

Suomen maakunnista olen nyt ihastunut Karjalaan. Sen kansakulttuuri on niin omaleimaista vieläkin, joten Karjalan kunnaille haikailee mieleni. Syömään karjalanpiirakoita ja vatruskoja, kuuntelemaan kantelemusiikkia ja käenkukuntaa, ihailemaan valkorunkoisia koivuja ja vaarojen välissä siinteleviä järviä.

Mutta jotenkin on helpottavaa, kun pääsee taas merenrannalle. On niin helppo ja raikas hengittää ja tietää, että tuosta merta pitkin pääsee vaikka mihin.

Kotiin päästyä oli hetken ihmeteltyäni ja mietittyäni ruvettava purkamaan autosta tavaroita.  Se jos  mikä vaatii pientä apinanraivoa. Nyt on matot ja petivaatteet pesty ja auto siivottu puhtaan raikkaaksi. Päältäkin se on pesty, joten kaikki on valmista seuraavaa reissua varten.

___________________

Viikonlopuksi veljen vierailua varten leivoin satokauden marjoista piirakan. 

Yllä oleva kuva ei ole meidän autosta, mutta olipa sympaattisen näköinen kulkupeli. 

Oikein leppoisaa viikonloppua kaikille! Terveisin Maija 

Road trip in Finland - Seven Bridges Road and Elf Village of Tyynelä

 Meidän aamupala- ja ruokavuoropäivä. Aamun sade ja unenrippeet vielä silmissä houkuttelivat kokin kattamaan aamupalapöydän autoon sisälle. Pekonit ja munat pannulle, kahvi- ja teevesi kiehumaan ja kohta kavintuoksun siivittämänä naapuriauton väki kutsuttiin pöytään. 

Edellispäivänä olimme suunnitelleet, minne eilen menisimme. Kokkolan Neristan ja Oppistankin olisivat tietysti taas houkutelleet, mutta nyt lähdimme ajamaan Seitsemän Sillan Tietä kohti Luodon kuntaa. Noin puolen tunnin ajo ja olisimme perillä. 

Tyynelän Tonttula sijaitsee Luodossa. Luodon kunta on Suomen mantereen ruotsinkielisin kunta, sivuseikkana mainittakoon.

Kun astuimme tonttulan portista sisään, emme etukäteen tarkalleen tienneet, mitä tuleman piti. Ystävällinen henkilökunta kertoi meille, mitä kaikkea 1700-luvun pihapiiristä löytyy. Osa rakennuksista on siirretty paikalle. 

Rakennuksiin oli sisustettu piian- ja renginaitta, kauppa, lelumuseo, käsityöaitta, talonpoikaisesinemuseo, meriantiikkimuseo, kappeli, kudonnais- ja pukuaitta, kirkkoväärtin talo, jossa oli kahvila, kesähuoneita, myymälä ja kaiken huipuksi tonttula, joka on nimeltään Tyynelä. Siellä oli myös joulukoristemuseo. 

Tyynelän Tonttula on uskomaton kokoelma kaikkea kauneutta, mitä ei edes voi kuvitella. Se on itse nähtävä. Paikka on auki kesällä ja joulunaikaan avautuu vanhanajanjoulu. Tule, näe ja koe jotakin satumaista, joka saa suupielet hymyyn. Sukella sadun maailmaan. Se tekee hyvää myös aikuiselle. Kuvista voi saada hiukan käsitystä, mistä on kysymys. 

Tonttulassa kyläily päättyi sitten adoptioneuvotteluihin ja niin Eevertti lähti mukaamme. Toivottavasti kotiutuu hyvin. 

Tyynelän Tonttula on kaikille kauneudesta ja hiukan sadunomaisesta taiasta pitäville,jolla on pilke silmäkulmassa. Käy ihmeessä, et tule pettymään!

Matkaterveisin Maija