tiistai 26. lokakuuta 2021

Destination Calabria

 Ciao tutti! 

Uskallankohan jo kirjoittaa, että jos kaikki nyt pysyvät terveinä, eikä maailma ihan hetkessä muutu koronankaan suhteen radikaalisti, lähdemme lauantaina Italiaan. Koronapassit ja tavallisetkin on jo pakattu, täytetty joku erikoinen lomake, jonka Italia vaatii maahantulijoilta ja vanhempi tytär on suunnitellut meille kivan reitin Roomasta Calabriaan kaikkine yöpymiskohteineen ja nähtävyyksineen. Calabria onkin ainut Italian maakunta, jossa emme ole koskaan olleet. Odotan paljon ja hiukan jännitänkin. Nyt myöhään syksyllä etelässä saattaa olla vielä 20 asteen päivälämpötilat, mutta oli mitä oli, on kulunut niin pitkä aika siitä, kun olemme viimeksi olleet Italiassa, että sadekaan ei ehkä voi haitata. 


Joko Sinä olet varannut tai suunnitellut matkoja?

Lomanodotustunnelmin terveisin Maija 

sunnuntai 17. lokakuuta 2021

Kukkiva kurpitsa

 Hei!

Lokakuu ja päässäni hyrräävät vai ajatukset kurpitsoista. Ei syksyä ilman niitä. Ne ovat jotenkin saaneet minut pauloihinsa. Oikeiden kurpitsojen lisäksi olen ommellut kankaisia kurpitsoja, joiden koristelussa vain mielikuvituksen taivas on rajana. 

Perjantaina saimme vieraaksemme ihania ystäviä. Illan teemana oli kurpitsa. Ulkona kuistin olen koristellut jo aikoja sitten näillä oransseilla, vihreillä ja valkoisilla palleroilla. Kurpitsa-alkukeiton lisäksi koristelin pöydän kurpitsoilla.  Ison, josta olin keittoon kaivertanut kurpitsan sisuksen, koristelin kukilla. Tällaisia kuvia on netti pullollaan ja niinpä minäkin halusin kokeilla, mitä saisin aikaan. Kaupasta ostin Reilunkaupan ruusuja, jotka yleensä kestävät kauan. Kaikki muu materiaali löytyi omasta pihasta ja metsästä. Kaiverrettuun kurpitsaan asetin sisälle tuorekelmulla päällystetyn oasissienen, jonka kostutin hyvin. Grillitikuilla asettelin hatun paikoilleen ja sitten vaan sommittelemaan kukkia. Hiukan kurpitsajuhlan taikuutta saa aikaan, kun asettelee kurpitsalle vielä patterikäyttöiset valot. 










Kurpitsaista lokakuun loppupuolta! Terveisin Maija 

lauantai 16. lokakuuta 2021

Iloista uutisia Kreikanmereltä

 Heissan piiiiitkästä aikaa!

Nyt on ollut niin kiireistä aikaa koko syksy, ettei ole tänne blogiinkaan ehtinyt ollenkaan, eikä myöskään toisten blogeja lukemaan.

Viikolla kuulimme niin ihania uutisia. 11.10. oli suuri päivä. Nuorempi tyttäremme on avopuolisonsa ja kymmenen kaverin kanssa purjehtimassa Kreikan saaristossa. Jotenkin mielessäni hiukan aavistelin, mitä matka toisi tullessaan ja toihan se. 

Kihjausuutinen oli niin ihana asia tähän syyspimeyteen. Nyt päästään odottamaan häitä.

Onnea kihlaparille ❤❤



lauantai 11. syyskuuta 2021

Laseihin koottavat juustokakut

 Moi! 

Edellisessä postauksessa mainitsemani juustokakku oli makunystyröitä hivelevä ja kielenvievä. Niipä ajattelin jakaa reseptin teille muillekin. 

Näitä tarvitaan: 

Aineksista tulee mielestäni neljälle sopivan kokoinen annos. 

200 g appelsiinin makuista tuorejuustoa 

1 dl kermaa vaahdotettuna 

1 hyvin pesty appelsiini, josta raastetaan 2 rkl kuorta ja puristetaan 1/2 dl mehua 

1 1/2 liivatelehteä 

1 rkl sokeria 

(Loraus sitruslikööriä esim. Limoncelloa)

12 kookasta mansikkaa paloiteltuna 

1/2 rkl sitruunamehua 

1 rkl ruokosokeria (tavallinenkin käy)

1 tlk vaniljasokeria 

Päälle  4 kaurakeksiä murustettuna 

Aloita mansikoiden marinoimisesta. Sekoita mansikat, sitruunamehu, sokerit,ja mahdollinen likööri keskenään. Jätä odottamaan ja maustumaan. 

Notkista tuorejuusto sekoittamalla, lisää siihen mausteet ja kerma. Sulata liotetut liivatelehdet kiehuvaan appelsiinimehuun. Anna jäähtyä hiukan ja lisää ohuena nauhana samalla koko ajan hyvin sekoittaen tuorejuustoseokseen.

Annostele marinoidut mansikat lasien pohjalle. Lusikoi päälle juustokakkuseos. Anna hyytyä jääkaapissa pari, kolme tuntia. Murenna päälle keksit ja koristele vielä mansikoilla, jos niitä jäi yli. Myös mintunlehdet sopivat koristeluun. 

Juustokakkua syödään ottamalla samaan lusikalliseen sekä mansikoita, että tuorejuustotäytettä. Nam! Niin hyvää, ettei sanotuksi saa!

Voit vaihdella pohjalle erilaisia marjoja ja hedelmiä sesongin ja mieltymyksesi mukaan. Kasvisvaihtoehto syntyy jättämällä liivate pois, jolloin jälkiruoka on vain hiukan löysempää. 



Herkullista viikonloppua! Maija 




maanantai 6. syyskuuta 2021

Viikonlopun kattaus

 Heissan hei! 



Aika syksyisen kylmää on pidellyt pohjatuulen puhallellessa hyytäviä henkäilyjään tänne päin. Uusi viikko toivottavasti tuo meille vielä luvattua ja niin kovin kaivattua lämpöä. 

Lauantaina saimme pitkästä aikaa ystäviä illalliselle. Tuntui mukavalta saada kattaa kauniisti ja kaivaa esille parempaa serviisiä. Nuorempi tytär pelasti kaatopaikkakuormalta minulle ystävänsä kautta ihania kristallilaseja, jotka otin ilolla vastaan. Pyyhin lasikaapin pölyt ja järjestelin tilaa uusille tulokkaille. Lauantaina uudet lasit pääsivät myös koekäyttöön. Ihanat, valkoiset tabletit ovat guatemalalaisen ystäväni kotimaastaan tuodut. Ne ovat vuoristossa asuvien intiaanien käsityönä tekemiä. 

Alkupalaksi tein juusto-leikkelelaudan, joka on ihan suosikkini. Aineksia voi vaihdella ja aina saa tehtyä erilaisen omien ja vieraiden mieltymysten mukaan. Pääruuaksi Amore grillasi poron ulkofileen, joten hiukan jo syksyistä, mutta kuitenkin vielä kesäistä grilliruokaa. Fileen kanssa makeaa karpalokastiketta ja hasselbackan perunoita salaatin ja hunajaisten uunijuuresten kera. Jälkiruuaksi oli vielä Paimionjokilaakson mansikoita, varmasti aika viimeisiä mahdollisuuksia, laseihin koottuihin juustokakkuihin sujautettuina. Kaura-omenapaistos runsaalla kauracrumblella päällystettynä vaniljakastikkeen kanssa päätti illan kahvin kylkiäisenä. 

Jos pöydän kattaminen oli kivaa, oli kiva myös kokata. Tietysti hauskinta oli istahtaa ystävien kanssa saman pöydän ääreen, kun hämärä jo hiipi ikkunoiden taakse syveten kohti samettista tummuutta antaen kynttilänliekeille mahdollisuuden loistaa vieläkin kirkkaammin. 

Onko Sinusta kiva kokata ja kutsua perhettä tai ystäviä syömään?










Oikein hyvää uuden viikon alkua kaikille blogissani kävijöille! Maija

sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Syntymäpäivämuistaminen

 



Heissan! 

Ystävämme täytti viikolla pyöreitä ja kutsui kotiinsa juhlimaan. Kun kaikilla on kaikkea, eikä tiedä, mitä toinen tarvitsisi, eikä mitään turhaa nykypäivänä haluaisi ostaa, on minusta mukava antaa lahja, joka tulee syötyä tai juotua pois ja kukat nyt aina kestävät, minkä kestävät. Rahalahjoja suosin myös tietyissä tilanteissa.

Shamppanjalla voi juhlien jälkeen vielä nostella maljoja ja juhlistaa pientä hetkeä vaikka jossakin lempipaikassa. Päädyin kokeilemaan tämän jutun tekoa, johon idean olen saanut netistä. 

Vaikein asia oli löytää sopiva laatikko. Onneksi,  kun mitään ei askartelija raaski heittää pois, löytyi kaapista vanha konjakkilaatikko. Loppu oli jo helppoa. Kukkasienestä leikkasin sopivat palat, jotka päällystin tuorekelmulla ja kostutin. Pullon alle hiukan silkkipaperia ja sitten asettelemaan kukkia. Voilà! Lahja oli valmis!

Millaisia lahjoja sinun mielestäsi on mukava antaa?

Aurinkoista sunnuntaita! Maija 

tiistai 31. elokuuta 2021

Kakkuja Mammalle

 Heissan! Äitimme täytti elokuun puolivälissä 98 vuotta. Me viisi lasta aveceineen juhlimme hänen kanssaan. 

Juhlat aloitettiin pappan itse rakentamassa pikkumökissä, jossa vanhempamme asuivat neljän lapsensa kanssa. Kilistelimme onnentoivotuksia kuohuvalla mustaherukkajuomalla. Samassa muistelimme tai paremminkin sisarukseni muistelivat eloa ja oloa tuolla mökissä. Minä kun en siellä ole asunut, vaan viereen rakennetussa isommassa talossa. Ahdasta varmasti oli, mutta sodan jälkeisessä elämässä luultavasti rauha, oma tupa, perhe ja maatila eläimineen olivat sitä mitä sydän kaipasi viiden kauhean sodassa vietetyn vuoden jälkeen ja kun se sitä sai, oli se suuri onni. Sisarukseni muistelivat, kuka missäkin nukkui, missä oli iso muuri helloineen ja leivinuuneineen.  Ruokapöydän yläpuolelle ripustettiin jouluna pikkuinen kuusi kattoon. Muualle se ei olisi mahtunut. Siihen kiinnitettiin elävät kynttilät langalla ja niiden piti olla suorassa. Niin pappa halusi. Ei ollut helppo juttu. Hiukan kerrallaan kynttilöitä poltettiin, että ne riittivät koko joulunajaksi ja kovasti piti vahtia, ettei tuli päässyt nuolemaan kuivia kuusenoksia. Joskus oli vanhimman siskoni joulukuusenkaramellin paperi hiukan kärventynyt. Oi niitä aikoja! Olisinpa minäkin asunut siellä. 

Satoi ja ilmassa oli jo aavistus syksystä, mutta tunnelma sisällä mökissä oli käsin koskesteltavan suloisen lämmin. Muistojen lämmittämä. Kauan on tuo pikkuruinen tupa toiminut jo saunamökkinä, jonka pappa senkin aikoinaan teki ja pikkuisen lammen vielä siihen viereen, jossa lapsena unelmoimme olevan järvi, kun auringon paahtamalla sokerijuurikasmaalla olimme harventamassa. 

Tuon mökkituokion jälkeen siirryimme ihan vieressä olevaan yhden siskomme perheen mökkiin kahvittelemaan voileipä- ja täytekakkujen kera, jotka mammalle tein. 

Onnea vielä 98-vuotiaalla mammallemme ❤ ja kiitos kaikille sisaruksille aveceineen yhteisestä juhlahetkestä ❤







Elokuun viimeisen päivän terveisin Maija