Porrastreeneistä kanttarelleihin

 Heissan!

Lenkkeily on jäänyt tosi vähäiselle kesän aikana. Sitä vaan miettii, että pihatyöt ruohonleikkuineen riittävät. Nyt kuitenkin ryhdistäydyttiin nuoremman tyttären kanssa hänen kesälomansa aikana ja lähdettiin lenkille. Ensin tehtiin metsälenkki, mutta heti jo seuraavana päivänä päätimme mennä porrastreeneihin Paimion hyppyrimäelle, joka on kävelymatkan päässä meiltä. Hiukan epäilytti moiseen hommaan ryhtyminen. Mietimme miten meidän käy ja omalta osaltani olin jo hyväksynyt sen, etten ylös varmaankaan pitkän tauon jälkeen pääse. Lopputulokseen olimme sitten tosi tyytyväisiä ja kynnys tuli ylitettyä. Tässä kuvia matkan varrelta ja ihan huipulta. Kaunista paimiolaista kulttuurimaisemaa!

Seuraavana päivänä lähdimme taas metsälenkille lihaksia vetreyttämään. Siinä raikkaasta metsäilmasta ja paahtavasta auringosta nauttiessa tarkkailimme puolukkasatoa, josta näyttää tulevan yhtä hyvä, kuin mustikkasadostakin. Metsätien varrelta tytär löysi vielä auringon paahtamia kanttarellejakin. Kun muuta pussia ei ollut mukana, poimimme sienet hupparini kengurupussiin.

Oletko sinä jo aloittanut kesän jälkeen liikuntaharrastuksen ja jos, niin minkä, vai oletko koko kesän jatkanut kuntoilua?

Hyvää muinaistulienaattoa Sinulle ❤️Rakkaudella Maija 

Nyt hurmaannun

 

Paljaita olkapäitä vielä lämpimästi hyväilevästä loppukesän tuulesta. 

Metsän antimista piirakassa. 

Veneen kylkeä vasten liplattavista hopeisista aalloista. 

Pelargonioiden hehkuvista kukista. 

Rauhallisesta aamupalasta parvekkeella. 

Elokuun iltojen hämystä kynttilöiden ja tunnelmavalojen syttyessä. 

Villasukkien kutomisesta rakkaille pienille varpaille. 

Sateen ropinasta ja ukkosen kumusta. 

Pienestä aavistuksesta syksystä. 

Mistä Sinä nautit loppukesän päivissä?

Ihania loppukesän päiviä Sinulle ❤️Rakkaudella Maija 

Mamman syntymäpäivät

Heippa!

Elokuu on jo yli puolen välin. Niin se kesä vain rientää, ettei millään tahdo uskoa. 

Elokuun puoliväli tietää myös sitä, että on meidän äidin eli mamman, kuten perheessämme on äitiä aina kutsuttu, syntymäpäivä. Syntymäpäivien vietossa hän on hyvin kokenut, sillä lauantaina hän täytti jo 97 vuotta. Niihin vuosiin ja vuosikymmeniin on mahtunut monenlaista muistoihin painuvaa niin hyviä kuin ikävämpiäkin juttuja. Lapsuus jo varhaisesta vaiheesta ilman äitiä äidin kuoltua keuhkotautiin, mutta rakkaan tädin huomassa, nuoruus, pula-aika, sota-aika, perheen perustaminen, viiden lapsen syntyminen, pientilan hoito, yhteiselo rakkaan isämme kanssa viittä vaille rautahäihin asti, puolison menettäminen ja nyt rauhaisista vanhuuden päivistä nauttien omassa rivitalokodissaan. Vierailijoita riittää, sillä mammalla on viisi lasta, 16 lastenlasta, 26 lastenlastenlasta ja syksyllä syntyy taas yksi lisää ja vielä ensimmäinen lapsenlapsenlapsenlapsi syntyy ihan pian. Tästä koko porukasta hän nauttii, eikä tunne oloaan yksinäiseksi, kun saa seurata jälkikasvuaan.

Lauantaina kokoonnuimme nyt vain me viisi lasta puolisoinemme ja kaksi lastenlasta perheineen yhden siskomme mökille, joka on vahan kotitalomme naapurissa. Herkulliselle keittolounaalle me muut toimme kuka pullaa, kuka leipää ja kuka juomia. Minä halusin leipoa kakun ja vielä lisäksi kardemummalla maustetun kuivakakun. Semmoinen kuivakakku oli joskus lapsuudessani mamman syntymäpäivillä ja maku on vieläkin kielelläni. Myös leimukukat kuuluivat aina mamman synttäreille ja niitä vein nytkin maljakkoon. Kukkien nostalginen tuoksu sekoittuen kardemumman makuun toi mieleen muistot lapsuudesta. Oli kuuma loppukesän päivä, niin kuin nytkin. 

Päivä oli hanaa yhdessäoloa mamman, sisarusten, puolisoiden ja lasten kanssa, jota ei kuitenkaan koskaan liian usein saa kokea. 

Tämän päivän talletan taas muistojen kirjaan virtuaalisten kiiltokuvien kera. Onnea vielä mammalle tätäkin kautta ja kiitos kaikille järjestäjille!

Elokuisista päivistä nauttien, rakkaudella Maija ❤️

Ps. Bloggerin uusi versio tuottaa vielä kommelluksia minun käytössäni ja postaukset ovat kummallisia. Nyt kuvien paikka on outo, mutta mennään näillä. 

Mustikkasuu

Hei!

Kuljen polkua lähimetsässä.  Kostea metsän tuoksu huumaa ja tuo mieleen lapsuuden kesät ja mustikkametsät.  Mustikoita on polun molemmin puolin ihan heti metsään astuessa. Metsän äänet ja tuoksu rauhoittavat kuin johonkin transsitilaan. Käärmepelkokin unohtuu, kun pääsee poimimaan marjoja. Mieluiten poimisin käsin, mutta nyt on tarve saada kokoon paljon marjoja ja silloin on turvauduttava poimurin apuun. Äkkiä marjoja ämpäriin kertyy. Selkää on välillä oikaistava. Ja ne suurimmat marjat ja runsaimmat varvut osuvat kohdalle juuri, kun on lähdettävä kotiin päin.

Meitä on tänä vuonna koeteltu ympäri maapallon inhottavalla taudilla, mutta aivan kuin luonto lahjoittaisi meille parastaan, ovat metsät pullollaan marjoja lohdutukseksi. Luonnosta olemme retkeillen hakeneet voimaa pitkin kevättä ja kesää ja nyt on vuorostaan marjametsän aika. 

Eikä metsässä ole pelkästään mustikoita. Pohjoisempana on runsaasti hilloja ja meidän kulmilla myös vadelmia. Vaapukkametsässä sananjalkojen tuoksussa kuuntelin tänään elokuisen tuulen huminaa omissa ajatuksissani ja vadelmia kertyi kelvollinen määrä kotiin kannettavaksi. Kiitos luontoäidin!

Kesän ihanin välipala tuo suuhun lapsuuden maut. Mustikoilla rikastettu mustikkajogurtti maistuu ihan mustikkamaidolle. Niin herkullista! Kokeile ihmeessä!

Viikonloppuna saimme kylään pitkästä aikaa rakkaan ystävän. Nautimme mansikkaisesta kiristä lämpimässä heinäkuun viimeisessä illassa parvekkeella. Mansikkasurvosta, tomusokeria, limen mehua, kuohuviiniä, mansikoita, mintunlehtiä ja jäitä. Juoma virvoitti ihanasti kuumana päivänä. 

Silliritareita, perunoita omasta maasta, itse savustettua kalaa ja jälkiruuaksi tämä ranskalainen clafoutis nektariineista vaniljalla maustetun kermavaahdon kera. 

Ihania sametinpehmeitä elokuisia päiviä Sinulle ❤️ Rakkaudella Maija