Syntymäpäivämuistaminen

 

Heissan! 

Ystävämme täytti viikolla pyöreitä ja kutsui kotiinsa juhlimaan. Kun kaikilla on kaikkea, eikä tiedä, mitä toinen tarvitsisi, eikä mitään turhaa nykypäivänä haluaisi ostaa, on minusta mukava antaa lahja, joka tulee syötyä tai juotua pois ja kukat nyt aina kestävät, minkä kestävät. Rahalahjoja suosin myös tietyissä tilanteissa.

Shamppanjalla voi juhlien jälkeen vielä nostella maljoja ja juhlistaa pientä hetkeä vaikka jossakin lempipaikassa. Päädyin kokeilemaan tämän jutun tekoa, johon idean olen saanut netistä. 

Vaikein asia oli löytää sopiva laatikko. Onneksi,  kun mitään ei askartelija raaski heittää pois, löytyi kaapista vanha konjakkilaatikko. Loppu oli jo helppoa. Kukkasienestä leikkasin sopivat palat, jotka päällystin tuorekelmulla ja kostutin. Pullon alle hiukan silkkipaperia ja sitten asettelemaan kukkia. Voilà! Lahja oli valmis!

Millaisia lahjoja sinun mielestäsi on mukava antaa?

Aurinkoista sunnuntaita! Maija 

Mamman syntymäpäivät

Heippa!

Elokuu on jo yli puolen välin. Niin se kesä vain rientää, ettei millään tahdo uskoa. 

Elokuun puoliväli tietää myös sitä, että on meidän äidin eli mamman, kuten perheessämme on äitiä aina kutsuttu, syntymäpäivä. Syntymäpäivien vietossa hän on hyvin kokenut, sillä lauantaina hän täytti jo 97 vuotta. Niihin vuosiin ja vuosikymmeniin on mahtunut monenlaista muistoihin painuvaa niin hyviä kuin ikävämpiäkin juttuja. Lapsuus jo varhaisesta vaiheesta ilman äitiä äidin kuoltua keuhkotautiin, mutta rakkaan tädin huomassa, nuoruus, pula-aika, sota-aika, perheen perustaminen, viiden lapsen syntyminen, pientilan hoito, yhteiselo rakkaan isämme kanssa viittä vaille rautahäihin asti, puolison menettäminen ja nyt rauhaisista vanhuuden päivistä nauttien omassa rivitalokodissaan. Vierailijoita riittää, sillä mammalla on viisi lasta, 16 lastenlasta, 26 lastenlastenlasta ja syksyllä syntyy taas yksi lisää ja vielä ensimmäinen lapsenlapsenlapsenlapsi syntyy ihan pian. Tästä koko porukasta hän nauttii, eikä tunne oloaan yksinäiseksi, kun saa seurata jälkikasvuaan.

Lauantaina kokoonnuimme nyt vain me viisi lasta puolisoinemme ja kaksi lastenlasta perheineen yhden siskomme mökille, joka on vahan kotitalomme naapurissa. Herkulliselle keittolounaalle me muut toimme kuka pullaa, kuka leipää ja kuka juomia. Minä halusin leipoa kakun ja vielä lisäksi kardemummalla maustetun kuivakakun. Semmoinen kuivakakku oli joskus lapsuudessani mamman syntymäpäivillä ja maku on vieläkin kielelläni. Myös leimukukat kuuluivat aina mamman synttäreille ja niitä vein nytkin maljakkoon. Kukkien nostalginen tuoksu sekoittuen kardemumman makuun toi mieleen muistot lapsuudesta. Oli kuuma loppukesän päivä, niin kuin nytkin. 

Päivä oli hanaa yhdessäoloa mamman, sisarusten, puolisoiden ja lasten kanssa, jota ei kuitenkaan koskaan liian usein saa kokea. 

Tämän päivän talletan taas muistojen kirjaan virtuaalisten kiiltokuvien kera. Onnea vielä mammalle tätäkin kautta ja kiitos kaikille järjestäjille!

Elokuisista päivistä nauttien, rakkaudella Maija ❤️

Ps. Bloggerin uusi versio tuottaa vielä kommelluksia minun käytössäni ja postaukset ovat kummallisia. Nyt kuvien paikka on outo, mutta mennään näillä. 

Retkellä takapihalla

Moikka kaikille !

Kevät tulee vaikkakin hitaasti, mutta silti ehkä varmasti. Kun ihan sadan prosentin varmuudella ei voi luvata. Eihän kesäkään tullut viime vuonna. Mutta mepä lähdimmekin retkelle, takapihalle. Ei retkelle menoon tarvitse varata montaa tuntia aikaa tai jotain erityisiä kohteita. Retkelle voi mennä myös takapihalle. Eikö se ole retki, kun on eväät pakattu koriin? Meillä on terassikausi nyt avattu. Takapihan patiolle kannettiin pöytä ja tuolit ja suunnistimme sinne makkaran ja letun paistoon, kuten pojan perheen kanssa oli sovittu. Pikkuinen puolitoistavuotias lapsenlapsi tykkää kovin grillaamisesta.

Eiliseksi luvattiin 7 astetta lämmintä ja aurinkoista, vaan toisin kävi. Aurinko peittyi pilviin ja tuuli kylmästi. Kauaa ei huvittanut paikoillaan istua. Mutta se grillauskauden ensimmäinen puugrillillä paistettu makkara maistui aivan mahdottoman hyvälle ja sitten vielä toinenkin! Jälkkäriksi vielä muurinpohjalettuja mansikkahillon ja kermavaahdon kera, niin olipa kylläinen olo. Tulen loimussa oli lämmintä, mutta muuten niin kylmää, että aika pian ajatus sisälle menosta tuntui mukavalta. Retki oli kuitenkin onnistuneesti saatu päätökseen ja se oli hyvä se.

Nitriitittömät makkarat, lihaisat makkarat, vähemmän lihaisat makkarat, alumiinifoliossa makaronilaatikkoa lämpiämässä pienimmälle ja kasvismakkarat odottivat vielä paketissa. Jokaiselle jotakin.

Retken jälkeen heken sisällä lämmiteltyämme lähdimme tekemään kevään ensimmäisiä puutarhahommia. Omena-, kirsikka- ja päärynäpuiden sekä marjapensaiden leikkaus oli ollut tekolistalla jo jonki aikaa. Niinpä sakset käteen ja leikkaamaan. Asrid Lindgrenmäiset suuret, runsaina pumpulipalloina kukkivat omenapuut ovat minun unelmani, joten ei niistä liikoja oteta. Eli ei mitään kovin oikeaoppista leikkaamista, mutta hiukan pitää suitsia ylinpiä oksistoja.

Tänään tuoksuu keväälle. Lämmintä on kahdeksan astetta ja muuttolintuja saapuu. Tänään juhlimme myös miniän isän pyöreitä vuosia yllätyskekkerein. Hyvin oli salaisuus säilynyt ihan juhlapaikan ovelle saakka. Tein onnelliselle Trabantin omistajalle päiväunityynyn Trabantin kuvalla varustettuna. Onnea vielä synttärisankarille tätäkin kautta!

Nyt on vaihtoehtona lähteä lenkille tai mennä päivätorkuille. Saas nähdä kumman valitsen.

Leppoisaa sunnuntai-iltapäivää! Rakkaudella Maija

Syntymän ihme

Heissan ystävät!

Palailinkin uuden postauksen pariin ihan heti, sillä tänään, kun aurinko kultasi maan, saivat poikani ja hänen vaimonsa kokea syntymän ihmeen ja ottaa vastaan uuden elämän. Oli syntynyt pikkuinen raikasääninen poika! Olemme nyt tuplamummi ja -vaari ja lapsenlapsistamme niin kiitolliset ja onnelliset :) <3

Onnea äidille, isälle ja koko uudelle perheelle <3 <3 <3