lauantai 26. maaliskuuta 2022

Myrskyillan lauantaitunnelmaa - Stormdagens lördagmys

 



Pohjoismyrsky on koko päivän ulvonut nurkissa. Nyt illalla on mukava tunnelmoida takkatulen lämmössä lasissa punaviiniä mistä muualta kuin Italiasta ja juustolaudalla herkkuja Espanjasta ja Ranskasta. Sitten saunan lämpöön. 

Stormen har brusat hela dagen. Det är trevligt att mysa vid brasan med läckra ostar och en glas vin. Sen är det dags att bada i bastun. 

Mukavaa lauantai-iltaa ystävät ❤ 

Ha det bra alla kära vänner där ute ❤

sunnuntai 13. maaliskuuta 2022

Auringonlaskun aikaan - Kökar vid solnedgång

Aurinko päättää kokopäiväisen retkensä ja painuu mailleen. 

Se innostuu kaivamaan väripalettinsa äkkiä vielä esiin tai kenties se on sitä jo suunnitellutkin. 

Valitsee siveltimeensä paletin kirkkaimmat värit.

Punaa taivaan ensin heleämmällä punalla, keltaisella. 

Sitten on veriappelsiinin punaisen vuoro ja se maalaa ja maalaa. 

Aurinko painuu yhä syvemmälle meren ja taivaan syleilyyn. 

Ja minä katson. 

Voi sitä kultakehrän taikaa. 

Huomenna, huomenna se ehkä tuo tullessaan taas uusia uutisia. 

En saa irroitettua katsettani tuosta valtavasta maalauksesta.

Se on edelleen keskeneräinen. 

Sivellin sekoittaa lisää värejä ja maalaus muuttaa muotoaan. 

Lopulta on pastellisävyjen aika.

Aurinko toivottaa hyvää yötä. 

Käännän selkäni. 

Kuu tervehtii kirkon kellotapulin yläpuolella. 

Kuin appelsiiniviipale.

Taivaankansi on nyt sen näyttämö.

Seurakseen se saa yksi kerrallaan yläpuolellani kaartuvaan taivaankupuun syttyviä tähtiä. 

Toisaalla maisema on seesteisen rauhallinen. 

Samettitaivas täyttyy tähdistä, kirkkaista täällä meren ympäröimillä yksinäisillä luodoilla. 

Aamulla, kun aurinko on taas palannut taivaalle, on lähdön hetki. 

Halaus ja suukko tyttären poskelle. 

Mielessä haikeus, mutta kahden viikon kuluttua tapaamme taas. 

Näkemiin yksinäiset luodot, näkemiin Kökari!



















Kihlajaiset

Nuoremman tyttäremme kihlajaisjuhlaa vietettiin tammikuun lopulla. Kihloja oli vaihdettu jo syksyllä, mutta pariskunnan rakennusprojektin ja aina joka toinen viikko töissä poissa mantereelta aiheuttivat sen, että juhlapäivä siirtyi lopulta vasta tammikuulle. Silloin hankalaan korona-aikaan kutsuimme erikseen sulhasen sukulaiset, morsiamen sukulaiset ja kihlaparin ystävät. Jotta kaikki oli mahdollisimman turvallista, pyydettiin juhlijoita vielä tekemään kotitesti juhlapäivän aamuna. Käsidesipulloja oli tietysti noutopöydissä. Kaikki eivät juhliin päässeet syystä tai toisesta tulemaan, mutta turvallisesti juhlat vietettiin ilman koronataruntoja. 

Meksikolaistyylinen tarjoilu oli helppo järjestää ja jokainen sai koottua itselleen mieleisensä annoksen joko kasvis- tai lihaversiona.

Kihlajaiskakuksi tein parin toiveiden mukaisesti suklaatryffelikakun päärynätäytteellä. Lehtikultaa käytin ensimmäisen kerran. Sillä sai kivasti aikaan juhlavuutta. 

Kaakaopuffet oli juhlijoiden mieleen kylmänä tammikuisena päivänä jälkiruuaksi. 







Kesähäitä odotellessa ❤ Terveisin Maija 



keskiviikko 9. maaliskuuta 2022

Auringonkeltaista aamuun

 


Vihreän jasmiiniteen tuoksu hurmaa, Nurmen puutarhan lähihunaja makeuttaa sen suloiseksi, lasissa itsepurustettua mandariinimehua, ruisleivällä hyvän ystävän tuomaa Nastolan kotijuustoa, vielä auringon kypsyttämiä hedelmiä ja keväinen päivä voi alkaa. 


Hyvää maaliskuista päivää, ystävät ☀️💛💙

perjantai 4. maaliskuuta 2022

Kuka söi?

 Hei perjantaihin!

Jo toinen tulppaanienkasvatusyritykseni talvella epäonnistui. Syksyllä olin täyttänyt valmiiksi vanhan lypsyämpärin mullalla ja säästänyt pussillisen tulppaaninsipuleita ruukkuistutusta varten. Sipuleita säilytin sisällä, sillä edellisvuoden vahingosta viisaastuneena tajusin, ettei niitä ole syytä säilyttää alakerrassa. 

Joulukuussa istutin sipulit ämpäriin ja peitin levyllä, että sipulit olisivat pimeässä, eivätkä hävisi mihinkään. Tammikuulla huomasin, että hyvin ovat kaikki kymmenen sipulia lähteneet itämään. Kastelin niitä hiukan. Sopivan kukkimisajoituksen onnistumiseksi seurailin sipuleista nousevia piippoja, niiden kasvuvauhtia ja kastelin silloin tällöin niitä pikkuisen, jos multa oli kuivahtanut. Kaikki näytti hyvältä ja versot kasvoivat aika nopeasti, joten edelleenkään en nostanut ämpäriä valoon, vaan peittelin kevyellä peitteellä ja varoittelin muita puuvajassa kävijöitä, etteivät katkaisisi tulppaaninvarsiani. Silmissäni jo näin kauniisti kukkivan tulppaaniämpärin, jonka aikaisin keväällä nostan rapulle tai portinpylväälle. 

Taas kerran tavanomaisella tarkastuskäynnilläni ollessani pettymykseni ja hämmästykseni oli suuri. Multa oli myllätty, suurimmasta osasta sipuleita oli vain kuoret jäljellä ja vain pari pikkuista piippaa törrötti mullasta. Kuka kävi ja söi? Kun edellisvuonna sipulit hävisivät pussista, olin nyt siis viisaampi ja säilytin istuttamattomia sipuleita sisällä. Mutta luonto on viisaampi ihmistä. En ymmärtänyt, että vielä mullassa olevat sipulitkin kaivetaan esiin ja syödään. En syytä ketään. Nälkähän heillä vain on. Ei eläin tee ilkeyttään tuommoisia. Nyt ainakin ovat kerrankin saaneet vatsansa täyteen. Voin vain kuvitella, miten makeilta sipulit ovatkaan maistuneet. Hiukan epäilen teosta pieniä hiiriystäviäni, jotka varmaan jostain ihmeellisestä kolosta ovat apajille kaivautuneet. 

Mutta syksyllä istutan taas uudet sipulit ja nyt osaan varautua vielä paremmin. 

Oletko Sinä kokeillut sipulien ruukkuistutusta ja jos olet, oletko onnistunut?

Mukavaa viikonlopunalkua minulta Sinulle ❤ Rakkain terveisin Maija 

PS  kirjoittaja on hyvin eläinrakas ❤


keskiviikko 2. maaliskuuta 2022

Päivän iloksi

 





Halusin päästää puput jo ilahduttamaan silakkatynnyrin päälle tupaan tulijaa. On haettava iloa nyt erilaisista asioista ympärillä, kuten talvisesta virtaavasta purosta, tuulessa huojuvista kaisloista, tulppaaneista ja oksista maljakossa ja oksista jo näkyvistä vihreistä silmuista. 

Iloa päivääsi ❤ Rakkaudella Maija