Moikka!
Meillä Lounais-Suomessa alkaa hiihtoloma olla kohta lopuillaan. Mukavaa, että saimme luntakin tänne maamme lähes lumettomalle kolkalle lasten iloksi. Toissapäivänä, kun nurkissa ulvoi myrskytuuli ja lunta pyrytti sakeana tuiskuna, saimme vierailulle hiihtolomalaisia. Vanhempi tyttäremme tuli poikansa kanssa meille. Koska sää ei ollut paras mahdollinen ulkoiluun, vietimme iltaa sisällä yhdessä tunnelmoiden, pelaillen, syöden ja myrskytuulta kuunnellen. Mikä sen mukavampaa yhdessäoloa!
Tytär teki meille ihanan italialaisen illallisen, joka koostui bruschetoista, pollo alla cacciatorasta (kanaa metsästäjän tapaan), rosmariiniperunoista ja salaatista. Ihana päätös aterialle oli napolilaisen keittiön torta caprese eli caprilainen torttu. Tytär muisteli aikaa, jolloin oli ensimmäisen kerran maistanut tätä superihanaa torttua ensivierailullaan Napolissa pienessä nuhjuisessa kahvilassa, jossa kalustus koostui puutarhakalusteista, pöydillä oli vahakankaat, seinillä kuvia Maradonasta ja pyhiyksistä ja kakkupalan sai pilkkahintaan. Ja se maistui niin hyvälle! Ja se tunnelma...! Tällaisissa tunnelmissa me söimme tätä herkkua. Jos innostut kokkailemaan näitä Saapasmaan herkkuja, löytyy kaikkiin ruokiin reseptit tyttäreni Pizziamo-blogista, jossa kokataan italialaista ruokaa suurella, Italialle sykkivällä sydämellä.
Italiassa tortut koristellaan usein näin. Helppo ja yksinkertainen tapa, mutta on tosi viehättävä.
Illalla pelasimme lapsenlapsen kanssa tätä iki-ihanaa isosiskoni vanhaa peliä. Joskus se on meille kulkeutunut, sillä tykkään kaikista vanhoista jutuista. Itsen olen tätä pelannut, omien lasten kanssa on pelattu ja nyt peli siirtyi taas seuraavalle sukupolvelle, kolmannelle jo. Pelistä ei mistään löydy vuosilukua, mutta päättelen sen olevan peräisin jostakin 1950-luvun puolesta väsistä. Käytössä aiheutuneita kulumia näkyy niin pelin kannessa kuin peliohjeissa ja -laudassakin. Viidestä nappulasta kolme on jäljellä. Kullanhuuhdontaseteleitä on vielä oikein hyvä nippu tallella. Arpakuutiosta en ole varma, onko se alkuperäinen. Äkkiä neljävuotias tyttärenpoikamme oppi pelin säännöt ja jännitystä toi mukaan, huuhkajan huhuilu jossakin puunoksalla, kauempaa kuuluva risahtelu ja tietysti metsärosvo, joka silloin tällöin onnitui rosvoamaan huuhdotut kultalipukkeet. Oleko Sinä joskus kuullut tästä pelisä tai jopa pelannut sitä? Lapsuudessa meillä oli kotona tämä peli ja Afrikantähti. Niitä aina pelattiin.
Lapsenlapsi oli yllättävän taitava pelaamaan ja aina jän kakkoseksi. Eikä kysymyksessä ollut mikään lahjoitusvoitto.
Meillä oli todella mukava ilta. Myrskyn ja pyryn laannuttua oli kotiinlähdön aika.
Meillä on ollut kuluneella viikolla poikkeuksellisen paljon kukkia kotona. Innostuin ottamaan niistä kuvia. Eikö näytäkin siltä, kuin tässä olisi kolmiulotteinen taulu?
Todellisuudessa siinä on tulppaanikimppu taulun edessä, joiden värit sopivat mielestäni uskomattoman hyvin keskenään. Vielä kynttilätkin ovat samaa sävyä.
Kokonaisuus on meidän pikkuinen kotialttarimme.
Yksi ruusu on vielä jäljellä siitä kimpusta, jonka annoimme nuoremmalle tyttärellemme hänen saadessaan viime viikolla Suomen Vuoden Polikliniikkasairaanhoitajapalkinnon työkaverinsa kanssa. Onnea vielä heille molemmille!
Tulppaani voi aueta näin täydellisen kauniisti. Se on kuin silkkipaperia.
Vielä innostuin kuvaamaan hedelmiäkin, jotka olivat niin maalauksellisia.
Pyry, pyry, pyry hei, mistä tulit sinä tänne ... Täällä pyryttää taas sakeasti. Talvi sen kuin jatkuu, mikä on mukavaa.
Oikein ihanaa kevättalvisen viikonlopun alkua! Maija
