tiistai 26. helmikuuta 2019

Hankikanto

Moi!

Kovaakin vesisadetta, kirpeitä pakkasöitä ja päivällä keväistä auringonpaistetta. Perjantaina aamupäivällä ennen töihin lähtöä oli pakko päästä kokeilemaan kantaako hanki. Nuoremman tyttären kanssa lähdimme ulkoilemaan ja kyllähän se hanki kantoi. Saimme vielä naapurinkin koirineen mukaan. Metsän varjoon emme raaskineet lähteä, vaan kiersimme suurta peltoaukeaa auringonkilo kasvoillamme. Enpä muista koska viimeksi on hanki kestänyt kävelyä. Hiihtäen kestää hiukan heikompikin hanki, mutta nyt saattoi huoletta kävellä minne vaan. Potkukelkallakin olisi ollut siellä kiva suihkia. Mikä vapauden tunne! Hangelle olisi voinut jäädä ja jäädä.







Ojan jäälle pakkanen oli tehnyt taideteoksiaan.

Kevättä oli rinnassa jo niin kovin, että piti Lidlistä vielä ostaa viikonlopuksi kotiin huumaavaa tuoksuaan koko kotiin levittävä kevätistutus.



Kävitkö Sinä nauttimassa hankikannosta?

Kohta tämänkin vuoden helmikuu on muisto vain. Iloisia helmikuun viimeisiä päiviä 💕 T Maija


perjantai 22. helmikuuta 2019

Päästävedettävän muodonmuutos

Moikka!

Miten mahtavan hieno voi olla tällainen kevättalvinen aurinkoinen aamu, vaikka pakkasta on ollut yöllä lähes kaksikymmentä astetta. Sitä tuntee itsensä ihan maailmanomistajaksi. Nyt on se aika, jolloin pitää nauttia joka hetkestä täysillä. Elämän tuomalla kokemuksella kun tietää, että kovin nopeasti kaikki menee ohi.

Sain lapsuudenkodistani vanhan päästävedettävän. Ehkä kaikki eivät enää tiedä, mikä on päästävedettävä. Mutta sängystähän siinä on kysymys. Miten kätevä kaluste, joka kasvaa käyttäjänsä mukana. Kotoa lapsuudesta muistan sen ihanuuden, kun syksyn puintien jälkeen patjaan vaihdettiin uudet, puhtaat oljet. Patja tuoksui niin ihanasti puhtaille oljille ja oli paksu, pullea ja pehmeä. Ihan kuin prinsessan vuoteessa. Tietysti oljet vuoden mittaan litistyivät eikä patja enää ennen seuraavaa olkien vaihtoa ollut niin mukava nukkua.



Sänky on alunperin ollut isäni veljen. Nyt nuorempi lapsenlapsi kasvoi ulos pinnasängystä ja hän tarvitsi uuden sängyn. Tästä tulisi pienelle pojalle kiva sänky  jota voi pidentää tarvittaessa. Alunperin sänky on ollut tummanruskea, mutta myöhemmin ootrattu ruskean kirjavaksi. Tumma sänky ei sopinut lapsenlapsen huoneeseen, joten päätimme miniän kanssa ryhtyä uudistamaan sitä ja maalata sen valkoiseksi. Tässä sänkyä on jo hiukan hiottu. Maalin päällä oleva lakkapinta oli saatava hiekkapaperin avulla karheaksi. Se oli projektimme suurin työ. Seuraavaksi levitettiin pohjamaali, joka kiinnittää varsinaisen maalin niin, etteivät kolhut aiheuta lohkeamia. Ohuita maalikerroksia siveltiin neljä kertaa parhaimman lopputuloksen aikaansaamiseksi.


Lopulta urakka valmistui ja olimme tyytyväisiä työhömme. Nyt sänkyä käyttää jo neljäs sukupolvi.

Taidan lähteä hangelle pienelle lenkille.
Auronkoisia päiviä Sinulle! T.Maija

tiistai 19. helmikuuta 2019

Venekaupoilla

Hei, hei!

Hiihtolomaa vietetään täällä eteläisessä Suomessa tällä viikolla. Sää ei vain nyt näytä parhaimpia puoliaan juuri tänään. Vettä sataa oikein kunnolla ja tiet ja pihat ovat luistelukenttää liukkaampia. Toivottavasti loppuviikko on mukavampi ulkoilun suhteen. Meille tulee iltapäivällä hiihtolomalaisia. Katsotaan, mitä herkkua yhdessä tehdään.

Viikonloppuna suuntasimme auton nokan heti töiden jälkeen kohti saaristoa. Myrsky vei syksyllä soutuveneemme, kun vesi nousi hurjiin korkeuksiin, ylsi veneeseen asti ja katkaisi voimallaan köyden, jolla vene oli kiinnitetty. Emme sitä kauheasti murehtineet. Verkonlaskuun ja -nostoon kyseinen paatti oli aivan liian kiikkerä. Tietysti mietitytti se, että tyhjillään ajelehtiva vene aiheuttaa mahdollisesti etsintöjä. Me etsimme venettä moottoriveneellä lähistöltä, mutta turhaan.










Auringonsilta saaressa olevan järven hangella.










Joku oli käynyt meillä.


Mökki uinui vielä korkeiden hankien keskellä.



Kotilahtemme on jäässä ja sehän on hyvä, että se suojaa jo ennestään rikki olevaa laituria lisätuhoilta.




Lauttamatkalla saimme seurata Puolustusvoimien pelastusharjoitusta.

Joskus meri kuitenkin tuo, mitä se on vienyt. Ystävällinen mökkinaapuri soitti pitkän ajan kuluttua. Sen värinen vene on löytynyt läheisestä lahdesta, millaisen hän on nähnyt meidän rannassamme. Kiitimme  ja lupasimme seuraavalla mökkireissulla käydä katsomassa kyseistä venettä ja oli se meidän. Muutama reikä pohjassa, mutta korjaustaitoinen saisi siitä vielä vaikka kelpo onkiveneen. Muutama kuva ja ilmoitus toriin pilkkahinnalla. Kyselyjä tuli paljon ja lopulta ostovaraus. Hakupäiväksi sovitiin viime viikon perjantai.

Föhntuuli hönkäili lämpimiä henkäyksiään, kun eväinemme lähdimme matkaan. Meri ja saaristo on kaunis tähänkin vuodenaikaan ja lauttarannassa teki mieli lauttaa odotellessa kävellä ja kuvailla. Joutsenia ja haahkoja, sulaa vettä, jäätä ja jäälauttoja, mereen heijastuva auringon silta. Sitä on meri tämän vuoden helmikuussa. Saaret paksun lumen peitossa, kauriiden jälkiä, talventörröttäjiä, pajunkissojakin jo. Hyvin rauhoittavaa.



Päivä on pidentynyt ainakin jo jäniksen loikan verran ja vielä kotimatkalla saattoi lautan kannella ihailla auringon painumista horisontin taakse. Lopulta kylmä merituuli ajoi sisätiloihin juomaan kahvia ja kaakaota, syömään eväitä ja tekemään käsitöitä.

-----------

Maanantaina lähtivät vanhemman tyttäremme appivanhemmat takaisin kotimaahansa. Vielä vietettiin iloinen sunnuntai-ilta yhdessä kebabeja syöden. Saimme vierailukutsun heidän luokseen. Saas nähdä, koska menemme.

Uunista leijailee laakerinlehden tuoksu. Sateisen helmikuun päivän lohturuoka, merimiespihvi, kypsyy hiljalleen.

Vietetäänkö teillä hiihtolomaa?
Iloista viikkoa kaikille joko hiihtolomalla tai ilman! Rakkaudella Maija


tiistai 12. helmikuuta 2019

Laiskotellen ja herkutellen

Heippa!

Lauantaina teimme hyvien ystävien kanssa piknikristeilyn Maarianhaminaan. Hemmottelimme itseämme kuohuviiniaamupalalla ja noutopöydän antimilla. Hyvässä seurassa päivä kului nopeasti, mutta oli yllättävän pitkä. Sunnuntaina oli sitten vuorossa laiskottelua, kirjan lukemista ja tv:stä tallenteiden katselua. Iltapäivällä saimme sen verran itsestämme irti, että kokosimme Amoren kanssa Moskovan padan uuniin hautumaan ja teimme sen seuraksi perunoita, kasviksia ja salaattia. Nuorempi tytär lähti laivalle laivasairaanhoitajan työhön perehtymään, mutta muut lapset perheineen tulivat meille ja söimme yhdessä sunnuntaipäivällisen. Hiukan ankeaan, vesisateen sävyttämään sunnuntaihin yhteinen sunnuntaiateria on mitä mainioin päivän piristäjä. Täytyykin useammin kokoontua niissä merkeissä.

--------------





Viikolla innostuin leipomaan, sillä löysin Koti Saksassa sydän Suomessa -blogista aivan ihastuttavan omenakakkuohjeen. Resepti oli helppo ja kaapissa oli lähes kaikkia aineita, joten tuumasta toimeen. Suluissa olevilla aineksilla korvasin ne, mitä kotona ei ollut. Alkuperäinen ohje on Kotikokki.net:ssä.

Mehevä omenakakku

2 munaa
2 dl sokeria
70 g sulatettua voita (korvasin juoksevalla margariinilla)
1 dl kevytkermaa (korvasin vatkatulla kermavaahdolla + maidolla)
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria (korvasin vaniljakreemijauheella)
kanelia
5 dl omenaviipaleita


Munat ja sokeri vaahdotetaan. Joukkoon lisätään sulatettu, hiukan jäähdytetty voi. Keskenään sekoitetut kuivat aineet lisätään taikinaan. Taikina kaadetaan voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Omenat viipaloidaan ja pinta peitetään lohkoilla. Päälle ripotellaan vielä reilusti kanelia. Kakkua paistetaan 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Ripottelin omenalohkojen päälle vielä mantelilastuja. Kakku uuniin ja nyt oli aika taikinakulhon puhtaaksi kaapimiseen ja herkutteluun! Olin yksin kotona, joten kukaan ei pyrkinyt osingolle.

Ei kestänyt kovin kauan, kun herkullinen tuoksu valtasi koko kodin. Kypsä kakku ulos uunista ja pois vuoasta. Jäähtyneen leivonnaisen päälle tuprautin vielä puuterikerroksen tomusokeria. Ihanan pehmeä kakku maistui ihan sellaisenaan iltakahvilla, mutta halutessaan voi sen seuraksi pyöräyttää pari jäätelöpalloa, vatkata kermavaahtoa tai valmistaa vaniljakastiketta.

------------

Eilen äitini ilahtui kovin, kun hänen käsitöistään suunnitellun käsityönäyttelyn kokoaminen kaupunkimme käsityömuseoon lähti jo hyvään vauhtiin esille pantavien käsitöiden valitsemisella. Loppukevääseen tai alkukesään sijoittuvat näyttelyn avajaiset ja paljon ehditään vielä miettiä, mitä kaikkea näytteille asetetaan. Onpa kivaa puuhaa!

Tänään paistaa aurinko! Olen pimeän ystävä. Olen myrskyjen ja sateiden ystävä. Mutta kyllä jo lähes keväisesti paistava aurinko saa ihmisen mielessä aikaan jotain erikoista, kun sen pitkän ajan päästä näkee. Ulkona tuoksuu aurinko ja jo aavistus keväästä.  Kirkkaassa säässä kuuluu jo ensimmäisten tiaisten instrumenttien virittelyt. On vedettävä syvään henkeä keuhkot täyteen tuota ihanuutta. Huomisen sää on jo ehkä toisenlainen. Pimeän ystävänä ryömin kuitenkin valon koittaessa kuin mäyrä puunjuurakkokotikolostaan ja innostun enteilevistä keväthommista. Lastaan varastosta auton täyteen kierrätysasemalle vietäviä tavaroita ja suunnittelen kevätsiivousta. Innostun itsekseni ajatuksesta, että meilläkin pappi kävisi siunaamassa kodin, kun kevätsiivous on tehty. Ihan kuin Italiassa. No, siivouksen voi tehdä, mutta eipä taida kuulua pappia. Kävin myös kaupungissamme sijaitsevassa kivassa, erityisesti lasten trikookankaita myyvässä Ottobre -kangaskaupassa ja ostin palan ihanaa kettukangasta lapsenlapsen collegehousuja varten. Ompeluinnostuskin nostaa päätään. Onpa auringolla mahtavia voimia.

Mukavaa tiistaita! Rakkaudella Maija



maanantai 4. helmikuuta 2019

Pyry, pyry, pyry, hei! - vieraita kaukomailta ja läheltä

Pyry, pyry, pyry, hei, mistä tulit sinä tänne? Tuntureilta Lapinmaan ja olen ystävänne, vaik onkin rintain lunta vain.

Pyry, pyry, pyry, hei, miksi tuules on niin julmat? Kiire mulla ompi niin, kun maat ja metsäkulmat mun täytyy peittää nietoksiin.

Pyry, pyry, pyry, hei, konsa lähdet maasta tästä? Lämmin kevättuuli niin, kun saapuu etelästä ja sulattaa mun nietoksein.

Heippa vaan nietosten keskeltä, ystävät! Pyryttänyt on ja pyrysäällä aina laulelen tätä talvilaulua kansakoulun vanhasta laulukirjasta. Siinä on tunnelmaa! Talvi vain kiristää otettaan niin kuin helmikuussa kuuluukin. Lunta saadaan lisää lähes päivittäin ja lumikolan ja -lapion kanssa saa heilua ahkeraan tahtiin, että pihamaa pysyisi kuljettavassa kunnossa. Eilenkin tein kolme kertaa lumityöt, kun auratraktori, jonka tulemisesta nuorempi lapsenlapsi hihkui innoissaan ikkunasta katsellen, vielä illalla sai aikaan tiensuuhun kohtalaisen lumivallin. Minulle luminen lapsuuden talvi sopii vallan mainiosti. Vielä jonnekin saan kolattua tulevat lumet ja aina ajattelen samalla lapsenlapsia, kuinka mukava heidän olisi lumikinoksissa ja -kasoissa kaivaa luolia ja rakentaa linnoja. Mutta onhan lumesta nyt ollut haittaakin ihmisille. Kotoa ei pääse lähtemään  kun tiet ovat tuiskuneet täyteet lunta, traktorit ovat ojassa ja eteenpäin pääseminen aiheuttaa korvantaustan raapimista ja päänvaivaa.

Ilahduimme kovin, kun saimme vieraita kaukaisilta mailta, ihan toisesta maanosasta. Vanhemman lapsenlapsemme toiset isovanhemmat saivat lopulta järjestymään matkan Suomeen pojan perhettä tervehtimään. Sattui se tämän talven tähän asti kylmin yö Etelä-Suomeen, kun he Helsinki-Vantaan lentokentälle aamuyöstä saapuivat. Lunta, pakkasta ja sen myötä eksotiikkaa ainakin riitti. Vanhemman tyttäremme appivanhempien  kulttuuriin kuuluvat runsaat tuliaiset purettiin matkalaukuista ja niitä riitti ihan jokaiselle. Omaa ranskaani tuli vähän vetreytettyä, mutta parempaa se saisi olla. Arabiaa yritin opetella muutamia keskeisiä sanoja, mutta kun sen keksin vasta viime hetkellä, jäi oppi kovin vähäiseksi. Hyvin kuitenkin pärjättiin ja vävymme, joka toimi tulkkina illallispöydässä, totesikin, että on kuin olisi Al Jazeeran tulkkina, kun puhe sinkoili pöydässä puolelta toiselle ja kielten sekamelska (suomi, arabia, italia, ranska) oli suuri. välillä itse kukin meni sekaisin, millä kielellä taas kenellekin piti puhua. Hauskaa oli! Ja yhteinen lapsenlapsemme nautti suunnattomasti! Mitäkö tarjosimme vieraillemme? Kala sopi kaikille ja oli turvallinen valinta. Niinpä pohjoinen herkkumme, lohi, paistettiin pannulla rapeaksi. Seuraksi hyvää perunamuusia ja lapsenlapsen herkkua, karjalanpiirakoita munavoin kera. Jälkiruuaksi tytär leipoi suklaakakun.



Viikonloppuna vierainamme oli ystäväpariskunta pitkästä aikaa. Tähän parhaimpaan bliniaikaan tietysti paistettiin taas alkuruuaksi blinejä pannulla paistettujen scampien ja chilimajoneesin kera, pääruuaksi nyhtöpossua Västerbotten -juustoperunoiden kanssa ja jälkiruuaksi vaniljajäätelöä, kuumaa uuniomenahilloa, kermavaahtoa ja marenkimurua. Ilta kului maailmaa parantaen ja olihan sitä parannettavaa, kun aikaa oli kulunut viime tapaamisestamme. Vieraamme lähtivät ajoissa kotimatkalle ennakoiden sankkaa lumipyryä, jonka luvattiin saapuvan puolilta öin tänne suunnalle.

Eilen lumitöitä tehdessäni oli pakko napata muutama kuvakin.





Viime kesänä istuttamani magnolia kehitti jo syksyllä hiukan pajunkissoja muistuttavia juttuja varsiinsa. Luulin niitä lehtisilmuiksi ja ajattelin, että nyt on kasviparka seonnut vuodenajoissa ja keväällä ei enää taida olla mitään odotettavissa. Mutta olen kuitenkin kokeneemmilta magnoliankasvattajilta saanut tietää, että kyseessä ovatkin nuput, jotka kehittyvät jo vähän alppiruusujen tyyliin valmiiksi syksyllä. Jännityksellä odotan kevättä. Nyt kasvi hiukan pilkistelee lumihangesta.



Taitaa mennä vielä tovi jos toinenkin, ennen kuin uudet asukkaat aloittavat pesänrakennuspuuhat ja muuttavat tähän pönttöön.

Iloista uutta helmiviikkoa ihan jokaiselle! Rakkaudella Maija