Heippa!
Lauantaina teimme hyvien ystävien kanssa piknikristeilyn Maarianhaminaan. Hemmottelimme itseämme kuohuviiniaamupalalla ja noutopöydän antimilla. Hyvässä seurassa päivä kului nopeasti, mutta oli yllättävän pitkä. Sunnuntaina oli sitten vuorossa laiskottelua, kirjan lukemista ja tv:stä tallenteiden katselua. Iltapäivällä saimme sen verran itsestämme irti, että kokosimme Amoren kanssa Moskovan padan uuniin hautumaan ja teimme sen seuraksi perunoita, kasviksia ja salaattia. Nuorempi tytär lähti laivalle laivasairaanhoitajan työhön perehtymään, mutta muut lapset perheineen tulivat meille ja söimme yhdessä sunnuntaipäivällisen. Hiukan ankeaan, vesisateen sävyttämään sunnuntaihin yhteinen sunnuntaiateria on mitä mainioin päivän piristäjä. Täytyykin useammin kokoontua niissä merkeissä.
--------------
Viikolla innostuin leipomaan, sillä löysin Koti Saksassa sydän Suomessa -blogista aivan ihastuttavan omenakakkuohjeen. Resepti oli helppo ja kaapissa oli lähes kaikkia aineita, joten tuumasta toimeen. Suluissa olevilla aineksilla korvasin ne, mitä kotona ei ollut. Alkuperäinen ohje on Kotikokki.net:ssä.
Mehevä omenakakku
2 munaa
2 dl sokeria
70 g sulatettua voita (korvasin juoksevalla margariinilla)
1 dl kevytkermaa (korvasin vatkatulla kermavaahdolla + maidolla)
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria (korvasin vaniljakreemijauheella)
kanelia
5 dl omenaviipaleita
Munat ja sokeri vaahdotetaan. Joukkoon lisätään sulatettu, hiukan jäähdytetty voi. Keskenään sekoitetut kuivat aineet lisätään taikinaan. Taikina kaadetaan voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Omenat viipaloidaan ja pinta peitetään lohkoilla. Päälle ripotellaan vielä reilusti kanelia. Kakkua paistetaan 200 asteessa noin 30 minuuttia.
Ripottelin omenalohkojen päälle vielä mantelilastuja. Kakku uuniin ja nyt oli aika taikinakulhon puhtaaksi kaapimiseen ja herkutteluun! Olin yksin kotona, joten kukaan ei pyrkinyt osingolle.
Ei kestänyt kovin kauan, kun herkullinen tuoksu valtasi koko kodin. Kypsä kakku ulos uunista ja pois vuoasta. Jäähtyneen leivonnaisen päälle tuprautin vielä puuterikerroksen tomusokeria. Ihanan pehmeä kakku maistui ihan sellaisenaan iltakahvilla, mutta halutessaan voi sen seuraksi pyöräyttää pari jäätelöpalloa, vatkata kermavaahtoa tai valmistaa vaniljakastiketta.
------------
Eilen äitini ilahtui kovin, kun hänen käsitöistään suunnitellun käsityönäyttelyn kokoaminen kaupunkimme käsityömuseoon lähti jo hyvään vauhtiin esille pantavien käsitöiden valitsemisella. Loppukevääseen tai alkukesään sijoittuvat näyttelyn avajaiset ja paljon ehditään vielä miettiä, mitä kaikkea näytteille asetetaan. Onpa kivaa puuhaa!
Tänään paistaa aurinko! Olen pimeän ystävä. Olen myrskyjen ja sateiden ystävä. Mutta kyllä jo lähes keväisesti paistava aurinko saa ihmisen mielessä aikaan jotain erikoista, kun sen pitkän ajan päästä näkee. Ulkona tuoksuu aurinko ja jo aavistus keväästä. Kirkkaassa säässä kuuluu jo ensimmäisten tiaisten instrumenttien virittelyt. On vedettävä syvään henkeä keuhkot täyteen tuota ihanuutta. Huomisen sää on jo ehkä toisenlainen. Pimeän ystävänä ryömin kuitenkin valon koittaessa kuin mäyrä puunjuurakkokotikolostaan ja innostun enteilevistä keväthommista. Lastaan varastosta auton täyteen kierrätysasemalle vietäviä tavaroita ja suunnittelen kevätsiivousta. Innostun itsekseni ajatuksesta, että meilläkin pappi kävisi siunaamassa kodin, kun kevätsiivous on tehty. Ihan kuin Italiassa. No, siivouksen voi tehdä, mutta eipä taida kuulua pappia. Kävin myös kaupungissamme sijaitsevassa kivassa, erityisesti lasten trikookankaita myyvässä Ottobre -kangaskaupassa ja ostin palan ihanaa kettukangasta lapsenlapsen collegehousuja varten. Ompeluinnostuskin nostaa päätään. Onpa auringolla mahtavia voimia.
Mukavaa tiistaita! Rakkaudella Maija
