Heippa ystävät :)
Aivan tavallista torstaita vietetään. Luvassa on siis siivousta tässä iltapäivälla, jota on jo aamulla hiukan aloiteltu. Mutta siivouksesta joskus myöhemmin lisää. Nyt nautin tästä tuiki tavallisesta torstaista, sillä ihan tavallinen arki on aivan suloista.
Meillä on torstaisin meno töihin vasta iltapäivällä, joten miehen kanssa käydään yleensä torstaiaamupäivisin asioita hoitamassa. Meille ostettiin jo tässä pari päivää sitten ensimmäinen joulukinkku. No älkää vielä pelästykö. Pidän joulusta ja ehkä jonkun mittapuun mukaan aloitan sitä touhuamaan jo kovin aikaisin, mutta sillä tapaa siitä ehtii nauttimaan enemmän. Vasta yhdet valot on laitettu tunnelmantuojaksi ja no eipä oikeastaan muuta. Joululehtiä ja -kirjoja on kyllä selailtu ja suunniteltu, niin ja joku lahja on jo ostettu ja joku tekeillä. Ja porkkanalaatikon porkkanat odottavat vuoroaan. Pientä siivoilua on tehty tai ainakin suunniteltu. Ja tietysti on kunneltu Andea Bocellin Ave Mariaa, joka on jo muutaman joulun (muistaakseni sen ajan, jonka olen saanut olla mummi eli ensi viikolla kolme vuotta) ollut suosikkijoululauluni. Niin ja ollaanhan me miehen kanssa glögikausi avattu mökillä jo lokakuussa, kuten joka vuosi. Pimeisiin mökkimaisemiin se sopii niin hyvin.
Mutta nyt siihen kinkkuasiaan. Teimme retken Perniöön. Lähdimme aamuvarhaisella. Jo moottoritietä ajellessa sai ihailla pakkasyön jäljiltä kauniita marraskuisia maisemia, joita luonto taas oli maalaillut. Usvan takaa näkyivät kumpuilevat maisemat satumaisina.
Kävimme kahvilla matkan varrella Salon Halikossa Design Hill:ssä. Tuo on upea paikka erilaisille sisustus- ja muillekin ostoksille, mutta tuohon myymäläpuoleen emme juurikaan nyt ehtineet tutustua. Se verran kuitenkin, että näin, että uudelleen on mentävä. Niin ihanaa joulutavaraa oli jo paljon laitettu esille. Suunnistimme siis lähes oikopäätä kahvilaan. Tässä italialaistyylisessä kahvilassa palvelu oli aivan loistavaa ja voi miten kauniisti tarjottavat, jotka tuotiin pöytään niin kuin ulkomaillakin oikeissa kahviloissa on tapana, oli aseteltu tarjolle. Kyllä Suomessakin voi saada taidokkaan ja kauniin kattauksen, jos vain onnistaa ja poikkeaa jonnekin muualle kuin huoltoaseman baariin. Suosittelen poikkeamaan, jois noilla kulmilla liikutte. Paikka on aivan ykköstien kyljessä kiinni ja sinne on helppo löytää.
Matka jatkui ja katselin maailmaa enkelin silmin eli en katsellut sitä kameranlinssin läpi. Taltioin vain näkemäni silmieni verkkokalvoille ja makustelin tuota kaunista marraskuista maisemaa usvan läpi. Kuinka kauniita olivatkaan syksyiset koiranputkitörröttäjät huurrekuorrutuksessaan takanaan hopeanhohtoinen kynnöspelto. Kuinka kauniita tummat jännittävänmalliset pilvet tuon maiseman taustana.
Matkan tarkoituksena oli viedä ostamamme joulukinkku palvattavaksi Perniön Saunapalviin. Nyt pitää odotella viikko, että saamme tuosta herkkulihasta veistellä siivuja voileivälle. Eräänlainen pikkujoulukinkku kai.
Takaisin tullessamme maisema jo kylpi auringonvalossa. Ja tuo pikkiriikkinenkin valonsäteen lämpö oli jo saanut huurteet osittain sulamaan ja se suurin sadunhohto oli poissa.
No nyt on jo kiire ottamaan imuri käteen ja ruveta siivoamaan. On melko hämärää näin sadealuetta odotellessa, joten taidan vielä sytyttää kynttilät rapulle lyhtyihin ja jonkun tänne sisällekin. sitten soimaan gregoriaaniset joululaulut, Laura Pausini ja Eros Ramazzotti ja kyllä siivous sujuu.
Milloin sinä aloitat jouluvalmistelut, ja milloin laitat soimaan ensimmäiset joululaulut?
Ihanaa aivan tavallista torstaita, ystävät <3 Tapaillaan taas pian :) t. Maija
