Ensimmäisen adventin aaton saaristo kuvin ja sanoin

Heippa hei!

Elisiltaisen sateen jäljiltä aamu valkeni kauniina ja luvassa oli vielä yksi vuodenaikaan nähden lämmin päivä. Lähdimme päiväreissulle mökille laittamaan loputkin tavarat talviteloille, sillä eipä sinne taida enää tulla lähdetyksi yöreissulle. Matkaan on lähdettävä aamunkoitteessa. jos mielii ehtiä hiukan aikaa perillä olla ja kotiin vielä samana päivänä, sillä lautat ajelevat jo harvakseltaan ja muutenkin matka hyvinkin mätsäävillä lauttavuoroilla kestää kolme tuntia. Siispä kahvit termokseen, eväsleivät koriin ja menoksi.

Hiljalleen ajelimme tuttua mökkireittiä ja nautimme maisemista ja poikkeuksellisen kauniista marraskuun lopun säästä. Paljon oli menijöitä saaristoon ja ensimmäinen lossi täyttyi autoista.

Ohitse vilahtelivat niin tutut maisemat. Piskuinen Medelbyn kylä uinui auringonpaisteessa jo odotellen joulua, mutta seuraavista kuvista tuntuu joulu olevan kaukana. Jos ei katsele lehdettömiä puita rannalla tai tunne syksyisen purevaa tuulta kasvoillaan, voisi luulla, että nämä kuvat on otetttu keskikesällä. Niin sinisenä hohti meri auringonssa.

Kovin korkealle ei aurinko keskipäivälläkään enää jaksa nousta.

Luonnon itsensä koristama joulupuu. Pikkuinen kuusi kalliolla ja noin paljon isoja käpyjä.

Hiljaisuutta, vain yllämme raakkuvat korpit ja rantaan kohinalla lyövät aallot. Sitä on saariston marraskuu. Tuuli käänsi suuntaa ja kohta meri velloi jo vaahtopäinä. Äkkiä ulkosaariston sää muuttuu. Tuuli enteili huomiseksi luvattua pohjoismyrskyä.

Muutama kuva mökistäkin talven muistoksi.

Pikkuinen Nauvon kirkonkylä valmistautuu joulun tuloon koristamalla kuusipuin ja kynttilöin keskustassa olevan salmen ylittävän sillan. Harmiksi kynttilät syttyvät vasta myöhemmin pimeyden laskeutuessa.

Pikkuinen hinaaja työssään.

Joku lähtee vielä kalaan. Silakoiden vaiko suuremman joulukalan toivossa?

Satumainen tammimetsikkö matkan varrella oli pysähdyttävä kuvaamaamaan.

Paraisilla poikkesimme ruokaostoksille. Joulun julmustit on nyt hankittu. Paraisilta saa oikein ruotsalaista juhlajuomaa. Onko tämä juoma sinulle tuttu? Poikamme on meidät siihen tutustuttanut saatuan maistaa julmustia opiskelukaveriltaan. Tykästyimme juomaan oitis ja pitihän sitä käydä hankkimassa heti joulua varten.

Kaupassa sujahti ostoskoriin myös joulukauden ensimmäiset hyasintit, nuo kaikkein rakkaimmat joulukukkani.

Nyt saunaan ja odottelemaan josko pikkujoulutonttu kävisi rapulla. Taitaa olla turha toivo. Voi niitä lapsuuden jouluja, kun tonttua innolla odotimme ja pikkuisen paketin kuistille saimme!

Huomenna sytytellään ensimmäinen kynttilä adventtikynttelikköön. Oikein ihanaa adventtia!

Tavataan taas! Maija

Saariston kevät ja oman pihan kevätpuuhastelut

Heipparallaa!

Voi tätä valoisuutta ja valon määrän lisääntymistä, voi tuota lintujen laulua ja viserrystä, voi tätä kevättä!

Alunperin olimme hiukan miettineet josko lähtisimme viikonloppuna ensimmäistä kertaa mökille oikein yöksi paljun lämmitykseen ja puuhommiin. Samalla voisi heittää talviturkin pois. Perjantain viileä sää ei kuitenkaan oikein houkutellut pakkaamaan tavaroita ja lähtemään reissuun vaan päätimme jäädä kotiin ja tehdä sunnuntaina vain päiväreissun Houtskariin.

Lauantaina oli sitten kuitenkin kaunis auringonpaiste ja päätimme ryhtyä pihan kevätöihin. Mies leikkasi omenapuita ja karsi niitä varjostavan ja ahdistavan terijoensalavan aivan kokonaan. Oksien poisrahtaamisessa oli hommaa, mutta illaksi saimme kaikki siivottua. Aloitin myös pihan haravoinnin. Valkovuokot olivat jo nupussa pihan lämpimässä ja suojaisassa kolkassa kuitenkin vielä kuin suojaten lehtisiivillään päätään kevätkylmyydeltä.

Kevään ensimmäiset orvokit kulkeutuivat myös kaupasta kotiin ja saivat omat paikkansa ruukuissa.

Sunnuntaiaamuna kello herätti meidät mökkireissulle. Lautta-aikataulujen johdosta on tarkkaan suunniteltaa, millä lautalla aikoo mennä ja millä tulla pois, sillä tähän aikaan vuodesta Korppoo-Houtskari -lautta liikennöi vielä melko harvakseltaan. Liikkeellä oli paljon muitakin ja Paraisilta Nauvoon menevä lautta oli aivan täynnä.

Aamulla herätessä vilkaisu ikkunasta paljasti sakean sumun, joka peitti lähimetsänkin. Sumusta huolimatta lähdimme matkaan. Paikka paikoin sumu oli sakeaa. Kaarinan ja Paraisten välinen Kirjalansalmensilta, joka on Suomen pisin riippusilta, oli kuin elokuvan sumujensilta.

Ensimmäiseen lauttarantaan saavuttessa näkymä oli kuin sadusta. Sumuseinä nousi pystysuoraan merestä ylös, mutta rannassa oli aurinkoinen kaistale, jossa haahkaparvi esitti komeita soidinmenojaan. Auringonsäteet leikittelivät urosten mustavalkoisissa höyhenpuvuissa. Ja sieltä sumun seasta ilmestyi yht´äkkiä aavemaisesti lautta. Valitettavasti valkokuva ei onnistunut ja muutenkin kuvaaminen jäi todella vähäiseksi koko reissulla. Matkan edetessä sumu häveni ja aurinko pääsi paistamaan kirkkaalt taivaaltaa.

Omasta kotilahdestamme olivat jäät jo lähteneet ja rikkoneet mennessään laituria vielä hiukan lisää. No, korjaaja on vain odotellut meren vapautumista jääkahleista ja pikapuolin hän nyt menee laittamaan laiturin kuntoon. Nyt ei uimaan olisi voinut mennä, sillä laiturille ei enää päässyt. Mökillä oli muuten kaikki kunnossa. Sisällä ilma oli raikas, eikä hiirenpipanoita näkynyt. Sinivuokkopaikan tarkistin myös. Kylmän pakkasyön jäljiltä ruoho oli vielä puolenpäivän jälkeenkin jäässä ja vuokot nyökyttivät päätään kainosti nupussa odottaen lämmintä auringonpaistetta.

Kotiin palailtiin eväitä lautalla syöden. Lauttajonossa ja lautassa avasin autonikkunan ja kohotin kasvot kohti aurinkoa, joka niin suloisesti lämmitti poskipäitä. Tuohon aurinkoon ja lautan moottorin tasaiseen hurinaan olisi voinut vaikka nukahtaa.

Tänään haravoidessa pihalla huomasin ensimmäisen valkovuokon jo hiukan avautuneen. Kohta on käsillä vuoden ehkä ihanin aika, vuokkojen aika.

Kauniita kevätpäiviä toivottelee Myrskyluodon Maija :)

Hälsningar från Korpo - Terveiset Korppoosta

Hej!

Ihana, vihdoinkin oikein kesäinen viikonloppu mukavien ystävien kanssa Myrskyluodolla on vietetty. Kotimatkalla saimme huomata, että monet muutkin ovat meidän tapaamme lähteneet viettämään tätä ehkä kesän kauneinta viikonloppua saaristoon. Lossijonoa Korppoossakin oli muutaman lossillisen verran, mutta ei odotusaika kuitenkaan kovin pitkäksi venähtänyt.

Jonkin verran näkyy ulkomaalaisiakin autoja. Myös matkailuautoja on liikenteessä ihan mukavasti. Ja mikäs siinä, saaristo on oiva kohde tällaiseen reissaamiseen. Pieniä saaristokyliä on mukava koluta omaan tahtiin.

Saas nähdä, mitä kello on, kun olemme kotona ja auto on purettu. Nauvosta Paraisille menevälle lossillekin saattaa olla jonoa. Mutta eipä haittaa. Matkailuautolla kun ollaan liikkeellä voi vaikka keittää kahvit odotellessa. Nyt vain nautitaan ihanista maisemista.

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Ha en trevlig söndagskväll!

Lauttamatka

Tervehdys täältä Myrskyluodolta!

Palaan vielä viime kerran mökkireissuumme. Kuten jossain postauksessa jo olen maininnut, mansikkapaikallemme matkataan kolmella Finferriesin keltaisella maantielautalla, joista ensimmäinen lähtee Paraisilta Nauvoon.

Viimeinen Korppoon Galtbystä Houtskarin Kittuisiin kulkee suhteellisen harvakseltaan aikataulun mukaisesti. Väliä liikennöi kaksi lauttaa, Mergus ja Stella. Jälkimmäinen on uusi, vain pari kolme vuotta vanha ja sinne mahtuu noin 65 henkilöautoa. Helposti ei siis joudu jäämään rannalle ruikuttamaan edes sesonkiaikoina. Lisäksi matkustaminen on tällaisilla keltaisilla lautoilla täysin maksutonta.

Paikkaa ei kuitenkaan pysty lautoille etukäteen varaamaan, vaan niille ajetaan jonotusjärjestyksessä. Saaristolaisten lisäksi joidenkin muidenkin on työnsä puolesta mahdollisuus hankkia etuajo-oikeuskyltti, joka oikeuttaa ajamaan kyseiselle kaistalle ja pääsemään muiden ohi lautalle. Valitettavasti jonotuskäytäntö saa aikaan kilpa-ajoja ja hurjia ohituksia. Tällainen vaarantaa liikennettä saariston kapeilla ja mutkikkailla teillä.

Yleensä jonotusajat eivät ole kovin pitkiä. Useimmiten mahtuu jo seuraavaksi lähtevään lauttaan. Juhannus on kuitenkin poikkeus. Joskus olemme jonottaneet Nauvosta Paraisille lähtevälle lautalle jopa viisi tuntia palatessamme juahnnuksenvietosta kotiin.

Kansimies ohjaa autot sopivasti lautalle

Kuten kunnon lautoissa, niin Stellassakin on kahvila. Tarjolla on monenlaista, aina keitosta lähtien herkullisiin, makeisiin leivonnaisiin.

Kuten näkyy, maistettukin on ja nams :)

Kahvilassa on erittäin ystävällinen ja iloinen palvelu. Ihmeellistä, suomalaisille valitettavsti usein niin tyypillinen happamuus ja myrkyllisyys oli tipotiessään :) Ja suomi tai ruotsi, ainakin näillä kielillä juttu luisti sujuvasti.


Tällaisen pienen merimatkan pystyy järjestämään helposti ja mikä ihaninta saa nauttia maailman kauneimmasta saaristosta matkan varrella. Tässä hyvä vinkki esimerkiksi kesälomaa suunnitellessa. Yöpymispaikkoja, kuten myös ruokapaikkoja saaristossa on ihan mukavasti. B& B-kylttejä näkee tien pielissä siellä täällä. Kannattaa tutustua!


Mukavaa viikon alkua kaikille :)