Näytetään tekstit, joissa on tunniste mökki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mökki. Näytä kaikki tekstit

lauantai 14. toukokuuta 2022

Huomenta Houtskarista

 







Nukuin pitkään ja heräilin kirjaa lukien. Lopulta oli noustava, ettei ihana päivä menisi hukkaan. Hampaiden harjaus ja pulahdus seitsemän asteiseen mereen. Unet kaikkosivat silmistä ja unihiekat pestiin pois merivedellä. Ihana aamu. Olen yksin. Miehet ovat jo aikaisin aamulla lähteneet kalaan. Saan viettää päivän oman aikataulun mukaan. 
On tyyntä. Meren pinta väreilee hiukan. Linnut esittävät kevätkonserttiaan. Ainut ääni, joka korviini kantautuu nyt, kun tuulikaan ei suhisi korvissa. Joutsenpari lentää ohitse trumpettiaan soittaen. 
Nautin vihreän teen ja pari voileipää terassilla merelle katsellen ja lintuja kuunnellen. Juon maljan keväälle. Pieni tuulenvirekin heräilee kanssani. Olenko paratiisissa?

Aurinkoista toukoviikonloppua ihan kaikille ☀️
Rakkain terveisin Maija 

tiistai 15. toukokuuta 2018

Viime viikolla tapahtunutta

Heissan!

Aurinkoinen kevättervehdys täältä Myrskyluodlta! Nyt on niin ihana kevät, ettei tahdo viitsiä konetta avata ja ruveta postausta väsäämään. Joitakin kevätkuvia tekee kuitenkin mieli laittaa tänne muistoksi itsellekin. Sardinina matkan toinen postaus saa siis hiukan vielä odotella, koska sen tekemisessä menee aikaa paljon enemmän kuin tässä kuvapostauksessa.

Helatorstaina teimme reissun Helsinkiin katsomaan suomalaista Mamma Mia -musikaalia ystävien kanssa. Liput olivat joululahja lapsilta. Olipa kerrassaan hyvä esitys ja vauhti vain kiihtyi loppuakohti. Lähdimme matkaan jo hyvissä ajoin ja olimme varanneet pöydän Mustion Linnasta ruokailua varten.

Kuningas Kustaa Vaasa perusti Mustin ruukin vuonna 1560. Raudan käsittely lopetettiin vuonna 1901, mutta edelleen teollisuustoiminta jatkuu edelleen, joten Mustiota voidaan pitää hyvällä syyllä Suomen vanhimpana teollisuusyhteisönä. Mustionjoen suvannon ja kosken rannalla oleva ruukinalue kuuluu teollisuushistoriallisesti merkittävään Länsi-Uudenmaan ruukkien ketjuun. Alueen puistossa ja ympäristössä on paljon kaunista ja mielenkiintoista katseltavaa. Nyt ehdimme tekemään vain pienen kierroksen sillalla ja puistossa.




Kartanon rakennukset on rakennettu vuosina 1783-1792. Kartanon nykyisen päärakennuksen rakennutti ruukinpatruuna Magnus Linder.

Puista pärakennusta ympäröi yksi Suomen suurimmista yksityisistä  puistoista, joka alunperin rakennettiin barokkityyliin vuonna 1787, mutta Fridolf Linder uudisti puiston 1800-luvun lopulla englantilaistyyliseksi.



Linnan Krouvi sijaitsee entisessä ratsutalliksi tai vaunuvajaksi rakennetussa rakennuksessa. Viihtyisä sisustus ja herkullinen lähiruoka saavat ruokailuhetken tuntumaan juhlalta.









Sinivuokkojen aikaan korkkasimme mökkikauden. Mantereella olivat valkovuokot kukkineet jo pari viikkoa, mutta ulkosaristossa olivat sinivuokot vasta avanneet kukkansa.


Pyhitimme tuon viikonlopun kevätkalastukselle, eikä suotta. Kuvassa lauantain kalansaalis verkosta. Kahdeksan siikaa ja kuusi hopeakylkistä silakkaa.


Toin kotoa valkovuokkoja ja sain ihastuttavan vuokkokimpun mökin pöydälle.


Sunnuntaiaamuna aamu-uinnin jälkeen soudeltin taas verkolle, joka nyt oli hiukan ulompana ja syvemmällä kuin siikaverkko. Hämmästyksemme oli melkoinen, kun verkko oli kirjaimellisesti täynnä kalaa, noita hopeakylkiä. Verkon nosto vaati jo voimia. Nytpä saivatkin sukulaiset ja ystävät tuoretta silakkaa.




On kotiinlähdön aika. Läheltä piti, ettemme mökkitielle törmänneet keskellä tietä patsastelevaan kurkeen ja hetken päästä toiseen. Todella lähelle luontoa pääsee tuolla kaukana merellä. Harmikseni huomasin, että valokuitukaapelityöt ovat pilanneet seljakämmeköiden kasvupaikan mökkitiemme varrella.

Kittuisten satamaan oli hinaaja tuonut proomun. Proomu on kätevin tapa kuljettaa paperipuu pois saaresta. Kyytiin mahtu monta rekka-autollista puita.



Meri kimmelsi lähes yhtä turkoosina kuin Välimeri konsanaan.


Galtbyn satamassa oli tungosta. Yksi lautta lähtee Norrskataan, yksi Houtskariin ja yhteysalus Kökariin. me jouduimme hiukan jonottamaan laituripaikkaa.


Telkkäparvia oli joka puolella.



Näytti kuin puiden latvojen takana olisi tulipalo. Onneksi ei kuitenkaan, vaan satumainen auringonlasku. Joutsenet lähtivät lentoon siipiään läpsytellen. Ja palasivat taas yhtä juhlavasti. Haahkat eivät malttaneet lopettaa uikutustaan edes pimeän laskeutuessa ja muitakin erikoisia ääniä kuului yön pimeydessä.



Tuomi huumaa nyt tuoksullaan.


Äitienpäiväviikonloppuna lauantaina juhlimme ja kiitimme ensin minun äitiäni eli mammaa ja isomammaa. Sunnuntaina juhlimme oman perheen kesken. Isompi lapsenlapsi oli sanonut, että mummi pitää meikeistä ja sain ihanan luomiväripaletin ja käsivoidemoussea. Pienempi kantoi minulle kukan ja oli piirtänyt kukkakortin. Kortissa oli kaunis runo, joka päättyi ...käsi kdessä kävellään mummi ja mummin kulta. Voi noita mummin pikkumuruja, kolmea isoa murua ja yhtä enkelimurua taivaassa. Olen niin kiitollinen heistä kaikista!


Niin ihania keväisiä hetkiä minulta sinulle! Rakkaudella Maija

lauantai 26. marraskuuta 2016

Ensimmäisen adventin aaton saaristo kuvin ja sanoin

Heippa hei!

Elisiltaisen sateen jäljiltä aamu valkeni kauniina ja luvassa oli vielä yksi vuodenaikaan nähden lämmin päivä. Lähdimme päiväreissulle mökille laittamaan loputkin tavarat talviteloille, sillä eipä sinne taida enää tulla lähdetyksi yöreissulle. Matkaan on lähdettävä aamunkoitteessa. jos mielii ehtiä hiukan aikaa perillä olla ja kotiin vielä samana päivänä, sillä lautat ajelevat jo harvakseltaan ja muutenkin matka hyvinkin mätsäävillä lauttavuoroilla kestää kolme tuntia. Siispä kahvit termokseen, eväsleivät koriin ja menoksi.

Hiljalleen ajelimme tuttua mökkireittiä ja nautimme maisemista ja poikkeuksellisen kauniista marraskuun lopun säästä. Paljon oli menijöitä saaristoon ja ensimmäinen lossi täyttyi autoista.

Ohitse vilahtelivat niin tutut maisemat. Piskuinen Medelbyn kylä uinui auringonpaisteessa jo odotellen joulua, mutta seuraavista kuvista tuntuu joulu olevan kaukana. Jos ei katsele lehdettömiä puita rannalla tai tunne syksyisen purevaa tuulta kasvoillaan, voisi luulla, että nämä kuvat on otetttu keskikesällä. Niin sinisenä hohti meri auringonssa.





Kovin korkealle ei aurinko keskipäivälläkään enää jaksa nousta.










Luonnon itsensä koristama joulupuu. Pikkuinen kuusi kalliolla ja noin paljon isoja käpyjä.



Hiljaisuutta, vain yllämme raakkuvat korpit ja rantaan kohinalla lyövät aallot. Sitä on saariston marraskuu. Tuuli käänsi suuntaa ja kohta meri velloi jo vaahtopäinä. Äkkiä ulkosaariston sää muuttuu. Tuuli enteili huomiseksi luvattua pohjoismyrskyä.




Muutama kuva mökistäkin talven muistoksi.


Pikkuinen Nauvon kirkonkylä valmistautuu joulun tuloon koristamalla kuusipuin ja kynttilöin keskustassa olevan salmen ylittävän sillan. Harmiksi kynttilät syttyvät vasta myöhemmin pimeyden laskeutuessa.




Pikkuinen hinaaja työssään.


Joku lähtee vielä kalaan. Silakoiden vaiko suuremman joulukalan toivossa?






Satumainen tammimetsikkö matkan varrella oli pysähdyttävä kuvaamaamaan.


Paraisilla poikkesimme ruokaostoksille. Joulun julmustit on nyt hankittu. Paraisilta saa oikein ruotsalaista juhlajuomaa. Onko tämä juoma sinulle tuttu? Poikamme on meidät siihen tutustuttanut saatuan maistaa julmustia opiskelukaveriltaan. Tykästyimme juomaan oitis ja pitihän sitä käydä hankkimassa heti joulua varten.


Kaupassa sujahti ostoskoriin myös joulukauden ensimmäiset hyasintit, nuo kaikkein rakkaimmat joulukukkani.

Nyt saunaan ja odottelemaan josko pikkujoulutonttu kävisi rapulla. Taitaa olla turha toivo. Voi niitä lapsuuden jouluja, kun tonttua innolla odotimme ja pikkuisen paketin kuistille saimme!

Huomenna sytytellään ensimmäinen kynttilä adventtikynttelikköön. Oikein ihanaa adventtia!

Tavataan taas! Maija