Kesähäät Myrskyluodolla

Onpa tämä postaus viivästynyt, mutta tässä se nyt lopulta tulee. 

Edellisessä postauksessa olimme nuoremman tyttäremme vihkitilaisuudessa Angelniemen kirkossa 30.7. Kirkolta jatkoimme juhlapaikalle Nauvon Framnäsiin. Sää oli kaunis kuin morsian. Ja meri kimmelsi. 

Puolentoista tunnin ajo juhlapaikalle sujui mukavasti, kun monella autolla oli yhteinen määränpää. 

------------------

Kun keväästä saakka oli siemenistä kasvatettu yrttejä pöytien koristeeksi, ommeltu 130 pellavalautasliinaa, askarreltu pitsipurjeisia koivunkaarnaveneitä paikkakorteiksi, punottu apinannyrkkejä ruokakorttien pidikkeiksi, muotoiltu vanerisia sydänankkureita, tulostettu kirkko-ohjelmia, menu- ja ohjelmalistoja, leivottu, graavattu, savustettu, tehty juustoja, pyöritelty lihapullia, jäädytetty kukkakoristeisia jääpaloja, pesty etikettien liimoja yli sadasta säilykelasipurkista, mankeloitu pöytäliinoja, liimattu juomatölkkeihin morsiamen ottamin meriaiheisin valokuvin ja Tommy Tabermannin runoin varustettuja etikettejä, olimme vihdoin saaneet juhlavalmistelut siihen pisteeseen, että pääsimme viemään tavaroita juhlapaikalle. Kylmävaunu lastattuna kylmäkuljetusta vaativilla ruuilla, juhlateltta, itse tehty baaritiski, pakastin pakasteineen, sata yrttiruukkua plus miljoona muuta asiaa lastattuina peräkärryihin. Tuntui, kuin olisimme olleet muuttamassa Nauvoon. Hääpäivän aattona saimme juhlapaikalla isolla porukalla kaiken seuraavaa päivää varten kuntoon. Pöydät oli katettu, sali koristeltu, teltta koottu ja loppuja ruokia valmisteltu. 

-------------------

Yksi bestmaneistä toimi seremoniamestarina ja sai kaiken sujumaan hyvässä järjestyksessä oikeaan aikaan. 

Saavuttuamme perille juhlapaikalle hääpäivänä  menimme kaikki yhdessä rantakalliolle ottamaan vastaan morsiusparia, joka saapui veneellä. Ylhäällä kalliolla kauniissa auringonpaisteessa onnittelimme hääparia ja kohotimme heidän kunniakseen maljan. Onnea, onnea! Ja meri kimmelsi. 

Pikkuhiljaa siirryimme juhlasaliin. Jokainen etsi merikortilta, minkä majakan kohdalta oma nimi löytyi ja etsi sitten vastaavan majakkapöydän. Majakan valo opasti kohti oikeaa istuinpaikkaa. 

En ole koskaan uskaltanut pitää puhetta, mutta nyt viimeinen lapsistamme meni naimisiin ja oli näin ollen viimeinen tilaisuus. Siispä päätin pitää morsiamen äidin puheen. Puhe, joka oli puettu saduksi ja jonka luin Siili lähtee kotoa -satukirjan kansien suojassa. Olin ylpeä itsestäni, että viimeisen lapsen kohdalla uskaltauduin tuohon suoritukseen ja onnistuin vielä, ainakin melkein, pitämään ääneni tyynenä. 

Nyt oli onnistunut jännitettävistä asioista jo kaksi. Hääkimpun, vieheiden, kukkaistytön ja kaasojen kimput onnistuivat, puhe onnistui. Vielä, kun tekemäni hääkakku pysyisi kasassa ja olisi sulhasen makuun sopiva, olisin tyytyväinen.  

Noutopöytä oli katettu suureksi osaksi itse yhteisvoimin tehdyillä ruuilla. Pääruokana oli paella. Kokki valmisti sitä suurilla pannuilla ulkona ja se oli samalla ohjelmanumero. Jälkiruuaksi nautittiin tietysti hääkakkua kahvin kera. Ja kakku pysyi pystyssä. Itse en sitä pystynyt aikataulujen vuoksi kuorruttamaan ja koristelemaan. Se hiukan harmitti. Mutta maku oli sulhasen mieleen. 

Aurinko laski näyttävästi horisontin taa. Heinäkuun lopun ilta tummeni. Sadat kynttilät ja tuikut valaisivat juhlasalia. Oli häätanssin aika. Olet kaikkeni lauloi orkesterin solisti ja hääparista näki, että sanat olivat totta. Tanssit jatkuivat.  Nautittiin herkkupuffan antimista. Herkuteltiin suklaaseen dipatuilla mansikoilla, pikkuisen kummitytön kanelipullilla, pienen jäätelöpuodin jäätelöillä, suklaasuukoilla ym. Drinkkibaari aukesi ja yöpalaana sai pannulta noutaa kebabia. 

Osa hääväestä lähti lauttamatkalle kotiin, osa jäi Nauvoon kuka hotelliin, kuka asuntoautoon. Nuoret juhlivat tietysti pikkutunneille asti.

Lyhyiden yöunien jälkeen seuraavakin päivä valkeni kauniin helteisenä. Aamu-uinnin jälkeen kävimme hotelliaamiaisella ja siellä olikin mukava tavata taas illan juhlaväkeä. 

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...❤️ Onnea vielä rakkaalle hääparille ❤️

Rakkain terveisin Maija ❤️

Häävalmisteluja ja tunnelmointia

 Hei!

Perheemme nuorimman tyttären häitä tanssitaan heinäkuun 30. päivänä. Valmistelut ovat tietysti jo kovassa käynnissä. Paljon on askarreltavaa ja tehtävää. Kirkoksi valikoitui kalliolla meren rannalla sijaitseva Angelniemen kirkko ja juhlapaikaksi Nauvossa sijaitseva Framnäs, joka sekin sijaitsee meren ympäröimänä. Kutsut on lähetetty jo hyvissä ajoin ja nyt valmistellaan noin 130 vieraan hääjuhlaa. 

Valmistellessani häitä teen taas samoin kuin muidenkin lastemme häitä valmistellessani. Yritän varautua siihen, että pysyisin jotenkin koossa kirkossa. Että näkisin tarkemmin kuin kyynelten läpi. Että meikkini ei valuisi ja että pystyisin keskittymään ja nauttimaan seremoniasta. Musiikki on asia, mikä helposti saa tunteet valloilleen. Niinpä kuuntelen kirkkoon tulevaa musiikkia ihan omassa rauhassani. Suurimmat kyyneleet valukoon poskille jo kotona. Ja kun kuuntelen yhä uudelleen, uudelleen ja taas uudelleen noita kappaleita, tuntuvat ne varmasti kohta jo niin jokapäiväisiltä, että minulle hyvinkin kirkossa riittää vain pikkuinen nessupaketti ja meikkinikin pysyisi siten jotakuinkin kuosissaan. Täysin ilman kyyneleitä en selviä, enkä haluakaan. Viimeinen lapsemme on nyt astelemassa alttarille, eikä sitä, kuten ei muidenkaan lasten häitä, voi ohittaa noin vain. Suuret sävelet siis kaikuvat kodissamme ompelukoneen hyrinää tahdittaen.  

Häävalmistelujen etenemisestä varmaan kerron täällä blogissa lisääkin, joten käykää kurkkaamassa, jos kiinnostaa!

Rakkain terveisin Maija 

Kaffepaus i Köpmans - Kahvitauko Köpmansissa

Heissan!

Nyt katson, miten uljas ruotsinlaiva lipuu hiljaa, juhlallisesti ohi. Olemme jo kotimatkalla lauttarannasta odottamassa lossia, että ehdimme siskontyttären syntymäpäiväjuhliin illaksi.

Lähdimme eilen sateesta huolimatta mökille saunomaan ja yöpymään, sillä nuorempi tytär järjesti meillä läksiäisjuhlat entisille työkavereille ja muille kavereille lähtiessään nyt sairaanhoitajaksi Kökariin. Meidän oli siis syytä siirtyä syrjään ja tottakai mökille oli mukava lähteä.

Emme yleensä katso pitkän lossin (Korppoo - Houtskari) aikatauluja kotoa lähtiessä, sillä yleensä, niin kuin nytkin, käymme Paraisilla ruokakaupassa. Paraisten K-supermarket Reimari on erinomaisen hyvin varustettu kauppa ja kaikki on esillä kauniisti. Siksi käymme mielellämme siellä. Kauppareissun jälkeen aikataulua katsoessamme tulimme siihen tulokseen, että seuraava lautta, johon me ehdimme, lähtee vasta niin pitkän ajan päästä, joten ehdimme hyvin käymään jossakin kahvilla. Vielä näin elokuussa on saaristossa kahviloita ja ravintoloita avoinna. Nauvon kirkolle päätimme mennä kahville ja paikaksi valikoitui Köpmans aivan Nauvon ydinkeskustassa Saaristotien varrella.

Pieni siisti, myös aamiaismajoitusta ylläpitävä kahvila-ravintola tarjosi meille viihtyisän kahvihetken. Voisilmäpulla ja munkki, jotka me valitsimme, olivat aamulla leivottuja ja suussasulavia. Paljon muitakin vaihtoehtoja oli niin makeita kuin suolaisiakin. Elokuun loppuun asti paikka on auki päivittäin, syyskuussa viikonloppuisin ja siitä eteenpäin enää majoitus aamupalan kera on mahdollista. Myös, jos haluaa tilata paikan isommalle porukalle, on sekin mahdollista. Muuten seuraavan kerran paikka aukeaa pääsiäiseksi. Jos siis liikut saariston suunnalla, poikkea ihmeessä ystävällisen palvelun Köpmansissa!

Kahvitauon jälkeen matka jatkui kohti Houtskaria. Vielä oli paljon sinne menijöitä. Illalla ohjelmassa oli vain saunan lämmitystä, saunomista, uimista, syömistä ja kortinpeluuta. Uni tuli silmään raikkaassa meri-ilmassa hetkessä kiireisen työviikon jälkeen hetken lukemisen jälkeen.

Aurinkoista ja vielä kesäistä viikonloppua Sinulle! Rakkaudella Maija

PS. Tämä ei ole yhteistyöpostaus.

Tammikuisen viikonlopun tuokiokuvia

Maanantaiheissan!

Vaikka sydäntalvea vielä todellakin elellään, voi aistia jo kohta lähestyvän kevään. Aurinko nousee jo aavistuksen korkeammalle, vaikka vielä pitkiä varjoja heittääkin. Aamulla ulos tullessa tuoksui kevät. Olen siitä ihan varma. Mutta vaikka niin kovin haikailenkin kevään perään, tykkään kyllä talvesta. Nyt, kun meillä on ollut hiukan luntakin. Talviseen elämään kuuluvat ehdottomasti villasukat, huopa, kuuma kaakao, kylttilöiden tuike, takkatulen räiske ja sen lohduttava lämpö. Näistä nautin kotona ja ulkona ihanasta raikkaasta pakkassäästä tai poskia nipistelevästä pohjatuulesta.

Viikonloppuna meillä vietettiin miehen synttäreitä ja pojan ja pojanpojan (isä ja poika) nimppareita. Oli siis aihetta juhlaan. Vasta tulevana viikonloppun pääsemme kaikki yhdessä juhlimaan, mutta lauantaina oli jo pieni joukko koolla. Torstaina siivoilin viikonloppua varten ja keräilin imurilla erimallisia enkelintohveleita, sillä niitä oli kertynyt melkoinen määrä nurkkiin ja vielä kovin matalalta paistava aurinko löytää kyllä ne kaikki. Oli oikein hyvä siivoussää.

Tytär teki lauantaiksi herkullisen limejuustokakun.

Miniälle valmistuivat palmikkosukat ja toinen kudin piti laittaa heti alulle. Näistä tulee tyttärelle pitkävartiset sukat.

Teimme sunnuntaina retken mökille myrskytuhoja tarkastamaan. Onneksi kaikki oli kunnossa. Suurin osa merestä lainehti vapaana. Valo on merellä näin talvella valloittava. Hetken sitä jo tarkeni ihailla lautan kannella tuulensuojassa auringossa.

Lajinsa ainoat. Yksityiskuljetus Korppoosta Houtskariin Stella-lautalla. Tähän vuoroon ei ollut tunkua.

Lahdissa oli jääpeite. Niin meidänkin kotilahdessa jäätä oli jonkun matkaa laiturilta ulos päin.

Sinisen hämärän laskeutuessa hopeinen meri läikehti violettina, vaaleanpunaisena, sinisenä. Norrströmin sillalla Nauvossa auringonlasku lumosi meidät taivaan tulella.

Nauvon kirkonkylä satumaisessa valossa.

Kotiin palattiin hiukan viluisinakin. Sarin kotona -blogista löysin kivan jauhelihamunakasrullarreseptin. Sitä tehtiin vielä iltapalaksi. Maistui kyllä salaatin kera.

Aamuisen lumisateen jäljiltä lumimarjapensas oli hetken sokerihuurrettu.

Hyvää viikonalkua! Tavataan taas! Maija

Hiio hoi! - Kapteeni käskee! Osa I

Hälsningar från Åland - Terveiset Ahvenanmaalta!

Voi että, millään ei meinaa ehtiä koneelle postausta tekemään! Tässä nyt kuitenkin ollaan ja mikä onni, osaan jo laittaa uudesta kamerastani kuvat tietokoneelle! helppoahan se sitten olikin, kun vain jaksoi paneutua asiaan.

Meillä on takana viime viikonlopulta aivan mahdottoman ihana veneretki Ahvenanmaan saaristoon. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, saimme ystäviltämme kutsun viimevuotiseen tapaan lähteä heidän veneellään reissulle jonnekin, paikkaan, joka oli meille yllätys.

Auringonlasku Nauvossa.

Vasten auringonsiltaa ...

Iltarusko ennusti meille seuraavaksi päiväksi poutaa.

Keskiviikkoiltana ajelimme jo Nauvoon ystäviemme mökille. Syömisen ja saunomisen jälkeen painoimme päät tyynyyn, jotta jaksoimme seuraavana aamuna lähteä aikaisin merelle. Yöllisen sateen jälkeen luonto tuoksui raikkaalta ja pikkuhiljaa aurinko alkoi pilkahdella pilvien lomasta. Aamupalat syötyämme kokosimme tavarat veneeseen ja sitten keula kohi ulappaa. Mutta minne? Matka taittui leppoisasti saaristoa ihaillen.

Oli lähtömaljoja juotu ...

Onko mitään yhtä kaunista kuin ulkoluodon luonto, joka heijastuu poutaisiin pilviin ...

Vihdoin selvisi, että meidän on tarkoitus tutustua Ahvenanmaahan. Ensimmäinen kohteemme oli kirjailija Anni Blomqvistin kirjailijakoti Vårdön Simskälassa. Anni Blomqvisthan on kirjoittanut rakastetun Myrskyluoto -sarjan, jonka tapahtumat perustuvat kirjailijan ja hänen sukunsa kokemuksiin. Hän eli koko elämänsä Ahvenanmaan saaristossa. Annin Blomqvistista tuli kirjailija, kun hänen miehensä ja kaksi poikaansa hukkuivat myrskyissä.

Maata näkyvissä! Avomeritaipaleen jälkeen tuntui hyvältä päästä saarten suojiin.

Istuu ken uskaltaa. Ettei vain tulisi kerrottua pieniä valheita? No, ainakin me uskalsimme istua nauttimaan leppoisasta auringonpaisteesta.

Karujen saarten kauneudesta voi juopua.

 

Kaikki on niin idyllistä ja ruotsalaistyylistä, aivan kuin Melukylän lapsista.

Rantauduimme pikkuisen Simskälan kylän laituriin. Rannassa tapasimme ystävällisen paikallisen kalastajan, jonka luvalla saimme viivähtää parituntisen laiturissa. Häneltä saimme myös neuvon, miten löytää krjailijan koti. Parin kilometrin jaloittelu kauniissa maisemissa muutaman tunnin veneessä istumisen jälkeen teki hyvää. Aurinko paistoi lämpimästi, muttei liian kuumasti, villiruusut kukkivat tien varrella.

Pääsy kirjailijan kotiin sisälle olisi edellyttänyt etukäteisvarausta, joten käyskentelimme vain pihamaalla kuvitellen kirjailijan vielä kirjoittavan työhuoneessaan. Aika tuntui pysähtyneen. Lopulta lähdimme patikoimaan takaisin veneelle, sillä seuraavaan kohteeseen piti ehtiä ajoissa, jotta saisimme venepaikan.

Ahvenanmaan punagraniittinen tie kiemurtelee kallioiden lomissa.

Välillä kasvillisuus on lehtomaista. Maariankämmekköjä tässä kuvassa.

Villiruusujen kauneutta, johon en jaksa kyllästyä.

Anni Blomqvistin kirjailijakoti katsoo mäeltä merelle lähtijöitä ja sieltä palaavia.

 Anni Blomqvistin jalanjäljillä.

Sitten oli aika sanoa hyväsit Simskälalle ja suunnata keula kohti uutta, tuntematonta satamaa.
Minne menemme seuraavaksi, siitä saatte lukea ensi postauksessa.

Pysykäähän linjoilla! Halit Maija