Hiio hoi! - Kapteeni käskee! Osa I

Hälsningar från Åland - Terveiset Ahvenanmaalta!

Voi että, millään ei meinaa ehtiä koneelle postausta tekemään! Tässä nyt kuitenkin ollaan ja mikä onni, osaan jo laittaa uudesta kamerastani kuvat tietokoneelle! helppoahan se sitten olikin, kun vain jaksoi paneutua asiaan.

Meillä on takana viime viikonlopulta aivan mahdottoman ihana veneretki Ahvenanmaan saaristoon. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, saimme ystäviltämme kutsun viimevuotiseen tapaan lähteä heidän veneellään reissulle jonnekin, paikkaan, joka oli meille yllätys.

Auringonlasku Nauvossa.

Vasten auringonsiltaa ...

Iltarusko ennusti meille seuraavaksi päiväksi poutaa.

Keskiviikkoiltana ajelimme jo Nauvoon ystäviemme mökille. Syömisen ja saunomisen jälkeen painoimme päät tyynyyn, jotta jaksoimme seuraavana aamuna lähteä aikaisin merelle. Yöllisen sateen jälkeen luonto tuoksui raikkaalta ja pikkuhiljaa aurinko alkoi pilkahdella pilvien lomasta. Aamupalat syötyämme kokosimme tavarat veneeseen ja sitten keula kohi ulappaa. Mutta minne? Matka taittui leppoisasti saaristoa ihaillen.

Oli lähtömaljoja juotu ...

Onko mitään yhtä kaunista kuin ulkoluodon luonto, joka heijastuu poutaisiin pilviin ...

Vihdoin selvisi, että meidän on tarkoitus tutustua Ahvenanmaahan. Ensimmäinen kohteemme oli kirjailija Anni Blomqvistin kirjailijakoti Vårdön Simskälassa. Anni Blomqvisthan on kirjoittanut rakastetun Myrskyluoto -sarjan, jonka tapahtumat perustuvat kirjailijan ja hänen sukunsa kokemuksiin. Hän eli koko elämänsä Ahvenanmaan saaristossa. Annin Blomqvistista tuli kirjailija, kun hänen miehensä ja kaksi poikaansa hukkuivat myrskyissä.

Maata näkyvissä! Avomeritaipaleen jälkeen tuntui hyvältä päästä saarten suojiin.

Istuu ken uskaltaa. Ettei vain tulisi kerrottua pieniä valheita? No, ainakin me uskalsimme istua nauttimaan leppoisasta auringonpaisteesta.

Karujen saarten kauneudesta voi juopua.

 

Kaikki on niin idyllistä ja ruotsalaistyylistä, aivan kuin Melukylän lapsista.

Rantauduimme pikkuisen Simskälan kylän laituriin. Rannassa tapasimme ystävällisen paikallisen kalastajan, jonka luvalla saimme viivähtää parituntisen laiturissa. Häneltä saimme myös neuvon, miten löytää krjailijan koti. Parin kilometrin jaloittelu kauniissa maisemissa muutaman tunnin veneessä istumisen jälkeen teki hyvää. Aurinko paistoi lämpimästi, muttei liian kuumasti, villiruusut kukkivat tien varrella.

Pääsy kirjailijan kotiin sisälle olisi edellyttänyt etukäteisvarausta, joten käyskentelimme vain pihamaalla kuvitellen kirjailijan vielä kirjoittavan työhuoneessaan. Aika tuntui pysähtyneen. Lopulta lähdimme patikoimaan takaisin veneelle, sillä seuraavaan kohteeseen piti ehtiä ajoissa, jotta saisimme venepaikan.

Ahvenanmaan punagraniittinen tie kiemurtelee kallioiden lomissa.

Välillä kasvillisuus on lehtomaista. Maariankämmekköjä tässä kuvassa.

Villiruusujen kauneutta, johon en jaksa kyllästyä.

Anni Blomqvistin kirjailijakoti katsoo mäeltä merelle lähtijöitä ja sieltä palaavia.

 Anni Blomqvistin jalanjäljillä.

Sitten oli aika sanoa hyväsit Simskälalle ja suunnata keula kohti uutta, tuntematonta satamaa.
Minne menemme seuraavaksi, siitä saatte lukea ensi postauksessa.

Pysykäähän linjoilla! Halit Maija