Öljyntuotantoa yli 3000 vuotta sitten Kökarissa

 Hei!

Viikonlopun Kökarin matkallamme kävimme miehen kanssa ulkoilemassa Otterböten luontopolulla sillä aikaa, kun tytär oli ristiäisissä. Paikka houkutti meitä niin historiansa vuoksi kuin hulppeiden maisemienkin takia.

--------------------

Eletään vuotta noin 1000 eKr. Hylkeenpyytäjät nykyisestä Pohjois-Puolasta ja nykyisen Tanskan Borholmin saaresta ovat saapuneet Kökariin. Asuinpaikaksi on löytynyt pystysuorien kallionseinämien reunustama suojaisa laakso. Talvinen myrskykin vain pyyhkäisee kallioiden yli ja laakson pohjassa olki- ja puukattoiset pyöreät asumukset ovat turvassa. Eteisestä sisään astuessa huomaa keskellä majaa lämpöä hehkuvan tulen. Lattia on peitetty eläinten taljoilla. Saviastioissa, jotka on koristeltu vilja-aiheilla, valmistetaan ruokaa ja väki on kokoontunut tulen ääreen ruokailemaan.  Aterian päätteeksi jäännökset, kuten luut, viedään tunkiolle. Kaivosta haetaan vettä saviruukulla. Päivän askareet tuolla keskellä merta koostuivat hylkeenpyynnistä, hylkeiden nylkemisestä, öljyn keitosta, nahkojen parkitsemisesta, vaatteiden valmistamisesta nahoista ja turkiksista,  ruuanvalmistuksesta, kotieläinten hoidosta ja lämpimänä pysymisestä. Hylje oli elämän perusta. Nahkoja ja taljoja käytettiin myös asumuksen sisustamiseen. Lihasta saatiin voimakasta ruokaa. Kotieläiminä olivat lehmä, possu, hevonen ja lammas. 

-------------------

Päivä oli navakan tuulinen. Ajoittaiset lumikuurot paiskasivat voimalla poskiin jäisiä lumihiutaleita ja pipoa oli vedettävä tiukemmin korville. Polku myöhäiselle pronssikaudelle ajoittuvalle asuinpaikalle, joka on yksi merkittävimmistä Pohjolassa, alkoi kipuamalla jyrkkää kalliota ylös. Matkaa oli noin puoli kilometriä. Osittain märät ja jäiset kalliot osaavat olla yllätten todella liukkaita. Onneksi molemmilla oli jaloissa hyvät, pitäväpohjaiset kengät, mutta silti jokaista askelta oli muistettava varoa. Valkoiset merkit kivissä ja kallioissa viitoittivat kulkuamme. Ylös kalliolle päästyä tuntui kuin olisi erämaassa. Vain tuulen humia. Ei muita ihmisiä, ei taloja, ei autoja. Kaukaa ylhäältä näkyi meri. Maisemaa ja tunnelmaa ei voi oikein sanoin kuvailla, eivätkä kuvatkaan harmikseni kerro totuutta. 

Kalliolta polku laskeutui alas laaksoon, jossa asuinpaikka sijaitsi. Suojainen lepikko oli tarjonnut asuinsijan esi-isillemme yli 3000 vuotta sitten. Nyt, kun puissa ei ollut lehtiä, maaston muoto erottui selvästi. Mielikuvitus lähti lentoon, kuvittelin tuon ajan ihmisten kulkevan samoilla jalanjäljillä kuin minä nyt. Kuvittelin savun tuoksun ja arkiset askareet. Puheen, niin millaisen?

Oli ravistettava itsensä hereille tähän päivään tuolta 3000 vuoden takaa, noustava ylös laaksosta ja lähdettävä laskeutumaan alas kalliolta. Retkemme oli todella mielenkiintoinen. Ihanaa, kun ulkoilulenkki on välillä ihan erilainen. 

Täällä on otettu katajaisen kansamme ensiaskeleet. 

Mukavaa tammikuun viimeistä päivää Sinulle ❤️ 

Juuri nyt on aika

Vuoden ensimmäinen tervehdys Myrskyluodolta!


Juuri nyt on aika:
Ihmetellä persikanpunaista taivasta auringon noustesssa ja kullatessa samalla vastapäiset puunlatvat.
Kulkea silmät auki ja hämmästellä, millaisia taideteoksia Luoja onkaan maalannut.
Ihastella kylmää talvitaivasta auringon painuessa mailleen.
Huomata, miten terävinä puut piirtyvät horisontissa taivasta vasten juuri nyt.
Lumoutua valkoisista huurteisista pitsipuista tummaa iltataivasta vasten ohuenohuen kuunsirpin tehdessä taulusta vieläkin taianomaisemman.
Ulkoilla posket punaisiksi.
Viedä lapset pulkkamäkeen ja luistelemaan.
Keittää kupillinen suklaista kaakaota lämmikkeeksi sisälle tullessa.
Nauttia ihanista sitrushedelmistä.
Vetää jalkaan varpaita lämmittämään käsinkudotut pehmoiset villasukat.
Lämmitellä sormia takkatulen loimussa.
Sytytellä kyntiilöitä ja viettää ihana koti-ilta pakkasen paukkuessa nurkissa.
Paistaa vadillinen lettuja, hakea hillokellarista purkillinen hilloa ja viettää lettukestit perheen tai ystävien kesken.
Suoda jo hetki aikaa ajatuksissa ensi kesän pihan kukkaloistolle, sillä siemenpussit saapuvat kohta kauppoihin.

Horisonttiin saakka on vain huurretta, usvaa, valkoista, harmaata ja hopeaa ja itse horisontti sekoittuu sumuun ja usvaan. Aurinkoisena päivänä piirteet ovat selkeämmät. Kaikki on niin ihmeen kaunista.

Kauniita talvipäiviä teille ystävät, jotka piipahditte blogissani <3 Rakkaudella Maija

Aivan tavallinen torstai

Heippa ystävät :)

Aivan tavallista torstaita vietetään. Luvassa on siis siivousta tässä iltapäivälla, jota on jo aamulla hiukan aloiteltu. Mutta siivouksesta joskus myöhemmin lisää. Nyt nautin tästä tuiki tavallisesta torstaista, sillä ihan tavallinen arki on aivan suloista.

Meillä on torstaisin meno töihin vasta iltapäivällä, joten miehen kanssa käydään yleensä torstaiaamupäivisin asioita hoitamassa. Meille ostettiin jo tässä pari päivää sitten ensimmäinen joulukinkku. No älkää vielä pelästykö. Pidän joulusta ja ehkä jonkun mittapuun mukaan aloitan sitä touhuamaan jo kovin aikaisin, mutta sillä tapaa siitä ehtii nauttimaan enemmän. Vasta yhdet valot on laitettu tunnelmantuojaksi ja no eipä oikeastaan muuta. Joululehtiä ja -kirjoja on kyllä selailtu ja suunniteltu, niin ja joku lahja on jo ostettu ja joku tekeillä. Ja porkkanalaatikon porkkanat odottavat vuoroaan. Pientä siivoilua on tehty tai ainakin suunniteltu. Ja tietysti on kunneltu Andea Bocellin Ave Mariaa, joka on jo muutaman joulun (muistaakseni sen ajan, jonka olen saanut olla mummi eli ensi viikolla kolme vuotta) ollut suosikkijoululauluni. Niin ja ollaanhan me miehen kanssa glögikausi avattu mökillä jo lokakuussa, kuten joka vuosi. Pimeisiin mökkimaisemiin se sopii niin hyvin.

Mutta nyt siihen kinkkuasiaan. Teimme retken Perniöön. Lähdimme aamuvarhaisella. Jo moottoritietä ajellessa sai ihailla pakkasyön jäljiltä kauniita marraskuisia maisemia, joita luonto taas oli maalaillut. Usvan takaa näkyivät kumpuilevat maisemat satumaisina.

Kävimme kahvilla matkan varrella Salon Halikossa Design Hill:ssä. Tuo on upea paikka erilaisille sisustus- ja muillekin ostoksille, mutta tuohon myymäläpuoleen emme juurikaan nyt ehtineet tutustua. Se verran kuitenkin, että näin, että uudelleen on mentävä. Niin ihanaa joulutavaraa oli jo paljon laitettu esille. Suunnistimme siis lähes oikopäätä kahvilaan. Tässä italialaistyylisessä kahvilassa palvelu oli aivan loistavaa ja voi miten kauniisti tarjottavat, jotka tuotiin pöytään niin kuin ulkomaillakin oikeissa kahviloissa on tapana, oli aseteltu tarjolle. Kyllä Suomessakin voi saada taidokkaan ja kauniin kattauksen, jos vain onnistaa ja poikkeaa jonnekin muualle kuin huoltoaseman baariin. Suosittelen poikkeamaan, jois noilla kulmilla liikutte. Paikka on aivan ykköstien kyljessä kiinni ja sinne on helppo löytää.

Matka jatkui ja katselin maailmaa enkelin silmin eli en katsellut sitä kameranlinssin läpi. Taltioin vain näkemäni silmieni verkkokalvoille ja makustelin tuota kaunista marraskuista maisemaa usvan läpi. Kuinka kauniita olivatkaan syksyiset koiranputkitörröttäjät huurrekuorrutuksessaan takanaan hopeanhohtoinen kynnöspelto. Kuinka kauniita tummat jännittävänmalliset pilvet tuon maiseman taustana.

Matkan tarkoituksena oli viedä ostamamme joulukinkku palvattavaksi Perniön Saunapalviin. Nyt pitää odotella viikko, että saamme tuosta herkkulihasta veistellä siivuja voileivälle. Eräänlainen pikkujoulukinkku kai.

Takaisin tullessamme maisema jo kylpi auringonvalossa. Ja tuo pikkiriikkinenkin valonsäteen lämpö oli jo saanut huurteet osittain sulamaan ja se suurin sadunhohto oli poissa.

No nyt on jo kiire ottamaan imuri käteen ja ruveta siivoamaan. On melko hämärää näin sadealuetta odotellessa, joten taidan vielä sytyttää kynttilät rapulle lyhtyihin ja jonkun tänne sisällekin. sitten soimaan gregoriaaniset joululaulut, Laura Pausini ja Eros Ramazzotti ja kyllä siivous sujuu.

Milloin sinä aloitat jouluvalmistelut, ja milloin laitat soimaan ensimmäiset joululaulut?


Ihanaa aivan tavallista torstaita, ystävät <3 Tapaillaan taas pian :) t. Maija