Käsityön kantava voima

Moi, moi!

Paimiossa Miilan käsityömuseossa aukesi pari viikkoa sitten äitimme käsityönäyttely. Näyttely sai nimekseen Käsityön kantava voima. Se kuvastaa hyvin sitä, minkälainen merkitys käsityöllä voi olla.

Oli mukava olla mukana kokoamassa näyttelyyn vietäviä käsitöitä, jotka edustavat eri tekniikoita ja käyttötarkoitusta. Äitimme ja me kaikki viisi lasta etsimme kodeistamme ja varastoistamme käsitöitä, jotka mielestämme olivat hyviä niin oman aikakautensa kuin lajinsakin edustajia. Kaiken kaikkiaan valinta oli vaikeaa, sillä töitä on vuosikymmenten aikana kertynyt valtavasti. Oli myös kunnia päästä pystyttämään näyttelyä museotyöntekijöiden kanssa. Siellä meitä olikin hauskasti kolme kansatieteilijää yhden näyttelyn kimpussa. Kiitos Lauralle ja Jennille, että sain olla mukana.

Näytteillä on töitä vuodesta 1935 alkaen aina vuoteen 2017. Vanhin työ on koukkuamalla tehty pannumyssy, jonka äitimme teki kansakoulussa 13-vuotiaana. Nuorin esillä oleva työ on lapsenlapsenlapselle kudottu puku, johon kuuluvat kirjoneulehousut, nuttu ja tossut. Näiden vanhimman ja uusimman työn väliin mahtuu mattoja, virkattuja verhoja, päiväpeitteitä, pukuja, liinoja ja yhtenä suurimmista töistä Perniön emännän muinaispuku, jonka pronssikierukat isämme teki, sekä paljon muuta. Nyt äidin sormet ovat sen verran kankeat, ettei hän enää vuoteen ole pystynyt tekemään käsitöitä.

Äitimme, joka piakkoin täyttää 96 vuotta oli 6-vuotias, kun oma äiti kuoli. Täti opetti käsitöiden tekoon, sitä opittiin koulussa, vuokraemännät opettiva ja lisää oppeja haettiin erilaisilta kursseilta. Pienviljelijätilan emäntänä ja viiden lapsen äitinä hän joutui tekemään kovaa työtä, että sai isämme kanssa tilan hoidettua ja meidät viisi lasta kasvatettua ja koulutettua. Silti hänen käsistään on syntynyt valtava määrä käsitöitä. Kun halu tekemiseen oli, löytyi jostain ihmeestä vielä aikaa ja voimia käsitöihin. Usein iltaisin lasten mentyä nukkumaan jäi rukki vielä hurisemaan. Kehruukilpailuista Salon Maatalousnäyttelyssä hän saavuttikin ensimmäisen sijan.

Paljon iloa on käsitöiden tekeminen tuonut äitimme elämään ja on ollut arjessa yksi kantavista voimista.

Näyttely on avoinna kesän ajan. Poiketkaa, jos ohi kuljette.

Tässä muutamia makupaloja näyttelystä.

Ilahdun kovasti kommentistasi! Oikein leppoisaa viikonloppua!
Rakkaudella Maija

Vastusjärttapitsiä

Heissan!

Kodissamme on kuulunut muutamien päivien aikana puupalikoiden heleä kilkutus. Lapsenlapsetko ovat Timpuria pelaamassa, vai mitä? Ei sittenkään.

Kaivoin, nyt voi rehellisesti sanoa, vuosikymmenten jälkeen nypläystyynyni esille ja kilkuttava ääni kuuluu nypylöistä. Siis niistä pienistä puisista jutuista, joiden ympärille pitsiin käytettävä lanka kääritään ja joita liikuttelemalla eli erilaisia lyöntejä tekemällä pitsi mallin ja neulojen avulla muodostuu. Työ näyttää vaikeammalta kuin mitä se todellisuudessa on, kun asiaan hiukan perehtyy. 

Aikoinani olen päässyt Maatalousnaisten järjestämälle nypläyskurssille ja oppinut tämän taidon siellä. Maatalousnaiset järjestivät erilaisia ruoka- ja käsityökursseja sivistäen näin maaseudun emäntiä ja tyttäriä. Äitini ei kesän kiireisimpään aikaan kurssille ehtinyt, mutta hän ehdotti, että minä menisin sinne ja saisimme näin meidän perheeseen nypläystaidon.

Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että pitäisi kaivaa tyyny esille ja nyplätä joku pitsi. Tekemisiä on paljon ja aina se vain on jäänyt. Nyt sysäyksen nypläykselle antoi äitini käsitöistä järjestettävä näyttely kaupunkimme käsityömuseo Miilassa. Käytyäni yllä mainitsemani nypläyskurssin, oli tietysti palava halu päästä nypläystyöhön käsiksi myös kotona. Valmiit tyynyt olivat kaupasta ostettuina kalliita, mutta neuvokkaat ja käsistään taitavat vanhempani tekivät sen tavallaan yhdessä. Ohjeet tyynyn tekemiseen löytyivät Nypläyksen opas -kirjan takasivuilta. Tyynyn päällytykseen tarvittavat kankaat kaivo äitini kaapistaan. Hän oli ommellut itse kutomastaan kankaasta pyyheliinoja, jotka oli nimikoinut. Isäni teki tyynyn puuosat ja vaahtomuovisususteinen tyyny päällystettiin pyyheliinoilla. Näin tämä vanhempieni yksi yhteisistä taidonnäytteistä matkasi tänään museon näyttelyyn ja oli tietysti mukavampi asettaa se näytteille meneillään olevan nypläystyön kanssa. Pitsi on vastusjärttareunapitsiä eli sydämet ovat siinä vastakkain. Tällä samalla mallilla olen nyplännyt vuonna 1980 pitsit hääpukuni hihansuihin ja pääntien reunoille.

Kiitos, että vierailit blogissani! Aurinkoisia kesäpäiviä, ystävät!
Rakkaudella Maija 

Laiskotellen ja herkutellen

Heippa!

Lauantaina teimme hyvien ystävien kanssa piknikristeilyn Maarianhaminaan. Hemmottelimme itseämme kuohuviiniaamupalalla ja noutopöydän antimilla. Hyvässä seurassa päivä kului nopeasti, mutta oli yllättävän pitkä. Sunnuntaina oli sitten vuorossa laiskottelua, kirjan lukemista ja tv:stä tallenteiden katselua. Iltapäivällä saimme sen verran itsestämme irti, että kokosimme Amoren kanssa Moskovan padan uuniin hautumaan ja teimme sen seuraksi perunoita, kasviksia ja salaattia. Nuorempi tytär lähti laivalle laivasairaanhoitajan työhön perehtymään, mutta muut lapset perheineen tulivat meille ja söimme yhdessä sunnuntaipäivällisen. Hiukan ankeaan, vesisateen sävyttämään sunnuntaihin yhteinen sunnuntaiateria on mitä mainioin päivän piristäjä. Täytyykin useammin kokoontua niissä merkeissä.

--------------

Viikolla innostuin leipomaan, sillä löysin Koti Saksassa sydän Suomessa -blogista aivan ihastuttavan omenakakkuohjeen. Resepti oli helppo ja kaapissa oli lähes kaikkia aineita, joten tuumasta toimeen. Suluissa olevilla aineksilla korvasin ne, mitä kotona ei ollut. Alkuperäinen ohje on Kotikokki.net:ssä.

Mehevä omenakakku

2 munaa
2 dl sokeria
70 g sulatettua voita (korvasin juoksevalla margariinilla)
1 dl kevytkermaa (korvasin vatkatulla kermavaahdolla + maidolla)
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria (korvasin vaniljakreemijauheella)
kanelia
5 dl omenaviipaleita


Munat ja sokeri vaahdotetaan. Joukkoon lisätään sulatettu, hiukan jäähdytetty voi. Keskenään sekoitetut kuivat aineet lisätään taikinaan. Taikina kaadetaan voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Omenat viipaloidaan ja pinta peitetään lohkoilla. Päälle ripotellaan vielä reilusti kanelia. Kakkua paistetaan 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Ripottelin omenalohkojen päälle vielä mantelilastuja. Kakku uuniin ja nyt oli aika taikinakulhon puhtaaksi kaapimiseen ja herkutteluun! Olin yksin kotona, joten kukaan ei pyrkinyt osingolle.

Ei kestänyt kovin kauan, kun herkullinen tuoksu valtasi koko kodin. Kypsä kakku ulos uunista ja pois vuoasta. Jäähtyneen leivonnaisen päälle tuprautin vielä puuterikerroksen tomusokeria. Ihanan pehmeä kakku maistui ihan sellaisenaan iltakahvilla, mutta halutessaan voi sen seuraksi pyöräyttää pari jäätelöpalloa, vatkata kermavaahtoa tai valmistaa vaniljakastiketta.

------------

Eilen äitini ilahtui kovin, kun hänen käsitöistään suunnitellun käsityönäyttelyn kokoaminen kaupunkimme käsityömuseoon lähti jo hyvään vauhtiin esille pantavien käsitöiden valitsemisella. Loppukevääseen tai alkukesään sijoittuvat näyttelyn avajaiset ja paljon ehditään vielä miettiä, mitä kaikkea näytteille asetetaan. Onpa kivaa puuhaa!

Tänään paistaa aurinko! Olen pimeän ystävä. Olen myrskyjen ja sateiden ystävä. Mutta kyllä jo lähes keväisesti paistava aurinko saa ihmisen mielessä aikaan jotain erikoista, kun sen pitkän ajan päästä näkee. Ulkona tuoksuu aurinko ja jo aavistus keväästä.  Kirkkaassa säässä kuuluu jo ensimmäisten tiaisten instrumenttien virittelyt. On vedettävä syvään henkeä keuhkot täyteen tuota ihanuutta. Huomisen sää on jo ehkä toisenlainen. Pimeän ystävänä ryömin kuitenkin valon koittaessa kuin mäyrä puunjuurakkokotikolostaan ja innostun enteilevistä keväthommista. Lastaan varastosta auton täyteen kierrätysasemalle vietäviä tavaroita ja suunnittelen kevätsiivousta. Innostun itsekseni ajatuksesta, että meilläkin pappi kävisi siunaamassa kodin, kun kevätsiivous on tehty. Ihan kuin Italiassa. No, siivouksen voi tehdä, mutta eipä taida kuulua pappia. Kävin myös kaupungissamme sijaitsevassa kivassa, erityisesti lasten trikookankaita myyvässä Ottobre -kangaskaupassa ja ostin palan ihanaa kettukangasta lapsenlapsen collegehousuja varten. Ompeluinnostuskin nostaa päätään. Onpa auringolla mahtavia voimia.

Mukavaa tiistaita! Rakkaudella Maija