Käsityön kantava voima

Moi, moi!

Paimiossa Miilan käsityömuseossa aukesi pari viikkoa sitten äitimme käsityönäyttely. Näyttely sai nimekseen Käsityön kantava voima. Se kuvastaa hyvin sitä, minkälainen merkitys käsityöllä voi olla.

Oli mukava olla mukana kokoamassa näyttelyyn vietäviä käsitöitä, jotka edustavat eri tekniikoita ja käyttötarkoitusta. Äitimme ja me kaikki viisi lasta etsimme kodeistamme ja varastoistamme käsitöitä, jotka mielestämme olivat hyviä niin oman aikakautensa kuin lajinsakin edustajia. Kaiken kaikkiaan valinta oli vaikeaa, sillä töitä on vuosikymmenten aikana kertynyt valtavasti. Oli myös kunnia päästä pystyttämään näyttelyä museotyöntekijöiden kanssa. Siellä meitä olikin hauskasti kolme kansatieteilijää yhden näyttelyn kimpussa. Kiitos Lauralle ja Jennille, että sain olla mukana.

Näytteillä on töitä vuodesta 1935 alkaen aina vuoteen 2017. Vanhin työ on koukkuamalla tehty pannumyssy, jonka äitimme teki kansakoulussa 13-vuotiaana. Nuorin esillä oleva työ on lapsenlapsenlapselle kudottu puku, johon kuuluvat kirjoneulehousut, nuttu ja tossut. Näiden vanhimman ja uusimman työn väliin mahtuu mattoja, virkattuja verhoja, päiväpeitteitä, pukuja, liinoja ja yhtenä suurimmista töistä Perniön emännän muinaispuku, jonka pronssikierukat isämme teki, sekä paljon muuta. Nyt äidin sormet ovat sen verran kankeat, ettei hän enää vuoteen ole pystynyt tekemään käsitöitä.

Äitimme, joka piakkoin täyttää 96 vuotta oli 6-vuotias, kun oma äiti kuoli. Täti opetti käsitöiden tekoon, sitä opittiin koulussa, vuokraemännät opettiva ja lisää oppeja haettiin erilaisilta kursseilta. Pienviljelijätilan emäntänä ja viiden lapsen äitinä hän joutui tekemään kovaa työtä, että sai isämme kanssa tilan hoidettua ja meidät viisi lasta kasvatettua ja koulutettua. Silti hänen käsistään on syntynyt valtava määrä käsitöitä. Kun halu tekemiseen oli, löytyi jostain ihmeestä vielä aikaa ja voimia käsitöihin. Usein iltaisin lasten mentyä nukkumaan jäi rukki vielä hurisemaan. Kehruukilpailuista Salon Maatalousnäyttelyssä hän saavuttikin ensimmäisen sijan.

Paljon iloa on käsitöiden tekeminen tuonut äitimme elämään ja on ollut arjessa yksi kantavista voimista.

Näyttely on avoinna kesän ajan. Poiketkaa, jos ohi kuljette.

Tässä muutamia makupaloja näyttelystä.

Ilahdun kovasti kommentistasi! Oikein leppoisaa viikonloppua!
Rakkaudella Maija

Vastusjärttapitsiä

Heissan!

Kodissamme on kuulunut muutamien päivien aikana puupalikoiden heleä kilkutus. Lapsenlapsetko ovat Timpuria pelaamassa, vai mitä? Ei sittenkään.

Kaivoin, nyt voi rehellisesti sanoa, vuosikymmenten jälkeen nypläystyynyni esille ja kilkuttava ääni kuuluu nypylöistä. Siis niistä pienistä puisista jutuista, joiden ympärille pitsiin käytettävä lanka kääritään ja joita liikuttelemalla eli erilaisia lyöntejä tekemällä pitsi mallin ja neulojen avulla muodostuu. Työ näyttää vaikeammalta kuin mitä se todellisuudessa on, kun asiaan hiukan perehtyy. 

Aikoinani olen päässyt Maatalousnaisten järjestämälle nypläyskurssille ja oppinut tämän taidon siellä. Maatalousnaiset järjestivät erilaisia ruoka- ja käsityökursseja sivistäen näin maaseudun emäntiä ja tyttäriä. Äitini ei kesän kiireisimpään aikaan kurssille ehtinyt, mutta hän ehdotti, että minä menisin sinne ja saisimme näin meidän perheeseen nypläystaidon.

Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että pitäisi kaivaa tyyny esille ja nyplätä joku pitsi. Tekemisiä on paljon ja aina se vain on jäänyt. Nyt sysäyksen nypläykselle antoi äitini käsitöistä järjestettävä näyttely kaupunkimme käsityömuseo Miilassa. Käytyäni yllä mainitsemani nypläyskurssin, oli tietysti palava halu päästä nypläystyöhön käsiksi myös kotona. Valmiit tyynyt olivat kaupasta ostettuina kalliita, mutta neuvokkaat ja käsistään taitavat vanhempani tekivät sen tavallaan yhdessä. Ohjeet tyynyn tekemiseen löytyivät Nypläyksen opas -kirjan takasivuilta. Tyynyn päällytykseen tarvittavat kankaat kaivo äitini kaapistaan. Hän oli ommellut itse kutomastaan kankaasta pyyheliinoja, jotka oli nimikoinut. Isäni teki tyynyn puuosat ja vaahtomuovisususteinen tyyny päällystettiin pyyheliinoilla. Näin tämä vanhempieni yksi yhteisistä taidonnäytteistä matkasi tänään museon näyttelyyn ja oli tietysti mukavampi asettaa se näytteille meneillään olevan nypläystyön kanssa. Pitsi on vastusjärttareunapitsiä eli sydämet ovat siinä vastakkain. Tällä samalla mallilla olen nyplännyt vuonna 1980 pitsit hääpukuni hihansuihin ja pääntien reunoille.

Kiitos, että vierailit blogissani! Aurinkoisia kesäpäiviä, ystävät!
Rakkaudella Maija