Moi!
Viime viikolla lähdimme koko porukalla Turun Katariinanlaakson luontopolulle piknikille. Vanhempi tytär toivoi, että viettäisimme hänen syntymäpäiväänsä hiukan erilaisella tavalla. Sää oli mitä suotuisin tällaiselle juhlalle ja kaikki pienimmästä suurimpaan olivat innokkaina lähtökuopissa, kun saavuimme luontopolun parkkipaikalle. Eväsreppuihin oli pakattu monenlaista herkkua piknikalustoja unohtamatta.
Kuljimme reippaasti ihmetellen luonnon kummallisuuksia, opastetaulujen kuvia ja tekstejä, merta ja kaunista lehtometsää pähkinäpensaineen. Lopulta löytyi myös hyvä paikka levittää huovat ja eväät. Ikivanhojen tammien katveessa ja jyrkkäseinäisen kallion kupeessa itsetehdyt hampurilaiset ja makeat herkut katosivat nopeasti retkeilijöiden nälästä kurniviin vatsoihin. Katsoessani perhettäni tuossa yhteisellä piknkhuovalla iloisesti seurustellen ja herkkuja popsien tunsin sydämessäni lämpimän läikähdyksen. Miten onnellisia saammekaan olla, kun meillä on niin hyvä porukka, kuten synttärisankari asian ilmaisi. Tuohon sanontaan yhdyn täydestä sydämestäni.
Tuo piknikhetki hyttysineen sai ajatukset palaamaan myös kauas taaksepäin historiassa. Tuli tunne kuin olisimme olleet kivikauden ihmisiä yhteisellä aterialla jyrkkä kallionseinämä asuinpaikkamme suojana siellä keskellä metsää. Huvittava ajatus kai muiden mielestä.
Alkoi jo olla myöhä ja hyttysten inisevä joukko vain kasvoi. Eväät oli syöty ja oli aika kerätä tavarat reppuihin. Samalla alkoi myös pikkuisen sataa. Autoille mentäessä kilpaili vaari vielä pikkupoikien kanssa juoksussa.
Ihana retki meillä kyllä oli. Täytyy valita uusi kohde ja lähteä taas piknikille.
Hyvää juhannusaatonaatonaattoa!
Rakkaudella Maija
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Turku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Turku. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 19. kesäkuuta 2019
tiistai 20. marraskuuta 2018
Olipa viikonloppu
Hei!
Viikko on taas jo niin huimassa vauhdissa, kun ollaan jo tiistaissa. Tänään kävin aamupäivällä pesemässä äitini luona loput ikkunat hänelle nimipäivälahjaksi. Minusta on kiva antaa sellaisia lahjoja, joilla on käyttöä, jotka tulee syötyä, juotua, muuten käytettyä tai sitten ihan tällaisia aineettomia lahjoja, jolle tietää olevan tarvetta. 95-vuotias mamma ei enää itse pysty ikkunoita pesemään, joten keväällä ikkunoidenpesu on äitienpäivälahja ja näin syksyllä pesen ne nimipäiväksi.
Haluan muistella vielä viikonloppua, jolloin perjantai-iltana saimme ystäviä kyläilylle, kuten jo edellisessä postauksessa kerroin. Lauantaina päivällä menimme juhlimaan vanhimman siskoni 75-vuotissyntymäpäivää Turkuun ravintola Hus Lindmaniin. Tuomiokirkon takana joenrannalla Piispankadulla sijaitseva vanha talo oli ympäristöineen kaunis ja arvokas juhlapaikka. Haitarimusiikkia, lauluja, hyvää ruokaa, perhe, sukulaiset ja ystävät ympärillä. Siinäpä olikin hyvä kombo Kiitos elämälle -juhlaan, kuten sisareni niin kauniisti sanoi.
Sunnuntai-iltana oli vanhemman lapsenlapsemme juhlan vuoro. Eskarilainen täytti jo kuusi vuotta. Päivänsankarin toivomuksesta juhlat järjestettiin meillä. Nyt oli kaunis aurinkoinen päivä, mutta päivänä, jona hän syntyi, satoi kaatamalla vettä ja päivä oli kovin harmaa. Onneksi silloin syntyi pikkuinen poika päivänpaisteeksemme. Ensimmäinen lapsenlapsemme, joka sitten sai muutaman vuoden päästä serkukseen toisen pikkuisen pojan. Molemmat niin rakkaita. Eskarilaisen synttäriherkkuina olivat pitkään kohotetusta taikinasta, italialaisten oppien mukaan tehdyt margerita pikkupizzat, jotka jokainen sai uunista tulon jälkeen ryydittää haluamillaan erilaisilla päällysteillä. Sankarille laulettiin onnittelulaulu, hän puhalsi kakkukynttilän ja sitten herkuteltiin Oreo-kakulla. Talo oli täynnä hälinää kaikkien nauttiessa toistensa seurasta ja pikkupoikien juostessa ympäriinsä. Tuosta elämänmakuisesta hälinästä nautin joka hengenvedolla. Juhlat päättyivät ja jokainen lähti taas omaan kotiinsa. Mukavaa oli ollut kaikilla. Onnea vielä synttärisankareille!
Iloista marraskuista viikkoa kaikille! Rakkaudella Maija
Viikko on taas jo niin huimassa vauhdissa, kun ollaan jo tiistaissa. Tänään kävin aamupäivällä pesemässä äitini luona loput ikkunat hänelle nimipäivälahjaksi. Minusta on kiva antaa sellaisia lahjoja, joilla on käyttöä, jotka tulee syötyä, juotua, muuten käytettyä tai sitten ihan tällaisia aineettomia lahjoja, jolle tietää olevan tarvetta. 95-vuotias mamma ei enää itse pysty ikkunoita pesemään, joten keväällä ikkunoidenpesu on äitienpäivälahja ja näin syksyllä pesen ne nimipäiväksi.
Haluan muistella vielä viikonloppua, jolloin perjantai-iltana saimme ystäviä kyläilylle, kuten jo edellisessä postauksessa kerroin. Lauantaina päivällä menimme juhlimaan vanhimman siskoni 75-vuotissyntymäpäivää Turkuun ravintola Hus Lindmaniin. Tuomiokirkon takana joenrannalla Piispankadulla sijaitseva vanha talo oli ympäristöineen kaunis ja arvokas juhlapaikka. Haitarimusiikkia, lauluja, hyvää ruokaa, perhe, sukulaiset ja ystävät ympärillä. Siinäpä olikin hyvä kombo Kiitos elämälle -juhlaan, kuten sisareni niin kauniisti sanoi.
Sunnuntai-iltana oli vanhemman lapsenlapsemme juhlan vuoro. Eskarilainen täytti jo kuusi vuotta. Päivänsankarin toivomuksesta juhlat järjestettiin meillä. Nyt oli kaunis aurinkoinen päivä, mutta päivänä, jona hän syntyi, satoi kaatamalla vettä ja päivä oli kovin harmaa. Onneksi silloin syntyi pikkuinen poika päivänpaisteeksemme. Ensimmäinen lapsenlapsemme, joka sitten sai muutaman vuoden päästä serkukseen toisen pikkuisen pojan. Molemmat niin rakkaita. Eskarilaisen synttäriherkkuina olivat pitkään kohotetusta taikinasta, italialaisten oppien mukaan tehdyt margerita pikkupizzat, jotka jokainen sai uunista tulon jälkeen ryydittää haluamillaan erilaisilla päällysteillä. Sankarille laulettiin onnittelulaulu, hän puhalsi kakkukynttilän ja sitten herkuteltiin Oreo-kakulla. Talo oli täynnä hälinää kaikkien nauttiessa toistensa seurasta ja pikkupoikien juostessa ympäriinsä. Tuosta elämänmakuisesta hälinästä nautin joka hengenvedolla. Juhlat päättyivät ja jokainen lähti taas omaan kotiinsa. Mukavaa oli ollut kaikilla. Onnea vielä synttärisankareille!
Iloista marraskuista viikkoa kaikille! Rakkaudella Maija
tiistai 30. tammikuuta 2018
Tunnelmaa Turun Vanhan Suurtorin ja Tuomiokirkon ympäristössä
moi moi!
Mukava viikonloppu on takana. Perjantaina ja sunnuntaina kyläiltiin kahden siskoni luona ja lauantai-iltana oltiin ystävien kanssa herkuttelemassa Turussa välimerellistä ruokaa tarjoavassa Gustavossa. Mukavaa yhdessäoloa siis sekä sisarusten että ystävien kanssa ja akut tuli ladattua oikein kunnolla.
Tänään on ollut tuollainen aika perinteinen talvipäivä. Välillä tuli tunne, että aurinko saattaisi ruveta paistamaan, mutta ei sentään. Jotenkin kuitenkin tuntuu jo siltä, kuin kevättä olisi jo aavistus havaittavissa, kun oikein ajattelee. Siispä, suonette anteeksi! Palatkaamme vielä hetkeksi jouluisiin asioihin. En nimittäin ehtinyt ennen joulua tekemään postausta tästä kyseisestä aiheesta, ja minusta se oli niin viehättävä, että se postaus kuitenkin on pakko toteuttaa, joten tässä se nyt tulee. Ne, jotka karsastavat joulua tässä vaiheessa vuotta, voivat harpata tämän postauksen yli, jos nimittäin uteliaisuudelta vain malttavat!
Joulua edeltävänä sunnuntaina lähdimme vanhemman tyttäremme ja hänen viisivuotiaan poikansa kanssa hakemaan joulutunnelmaa vuosisatojen takaa. Auto suunnattiin kohti Turkua. Ensimmäiseksi päätimme mennä tutustumaan Ett Hem museoon, joka sijaitsee Tuomiokirkon takana Piispankadulla. Museo on Åbo Akdemin säätiön omistama. Museona toimii alkuperäisessä asussaan säilytetty 1800- ja 1900-luvun vaiheen yläluokan koti, jonka varakonsuli Alfred Jacobsson ja rouva Helene Jacobsson testamenttasivat Åbo Akdemille. Konsulipariskunnan koti sijaitsi Hämeenkatu 30:ssä olleessa kaksikerroksisessa kivitalossa. Talo kuitenkin purettiin 1955, jolloin koti sisustettiin uudelleen tuonne Piispankadulle.
Tämä oli tyttärenpojan ensimmäinen museokäynti ja kyllä mummi nautti, kun sai rakkaalleen kertoa vanhoista ajoista ja tavoista! Katso tätä! Katso tuota! Katso kuinka ihana koriste! Tällainen oli mumminkin kotona, kun mummi oli pieni jne.
Kodissa oli eripuolilla senkkien ja pöytien päällä vanhanaikaisia, kauniita jouluisia asetelmia. Ihan teki mieli napata hiukan maistiasia.
Tämän pöydän ääressä herrasväki söi jouluillallista.
Osaatteko kuvitella konsulinnan paketoivan tässä hienoja silkkisukkia lahjakääröön ja sinetöivän paketin kyntilänliekissä kuumentamallaan lakalla?
Aattoillan aterian jälkeen kokoonnuttiin kuusen luo jakamaan ja avaamaan paketteja.
Kodissa on runsaasti taidetta, niin taluluja kuin kuvanveistäjienkin teoksia. Osasta oli helppo huomata, että maailman eri maat olivat pariskunnalle tuttuja ja muistoksi oli tuotu taide- ja koriste-esineitä.
Kun salongit, salit, makuuhuoneet, buduaarit ja astiavarastot oli kierretty ja joulutunnelmasta nautittu täällä, jatkoimme matkaamme ulos kylmään joulukuiseen säähän. Tarvitsi vain antaa mielikuvitukselle valtaa ja saattoi hyvin nähdä keittiöpiian tyhjentävän laskiämpärin katuojaan, emännän kulkevan kadulla hameenhelmat heiluen ja kantava kotiin sianpotkaa, isännän raahaavan perässään joulukuusta ja rengin työntävän polttopuulastissa olevaa vesikelkkaa. Jostain kuului lumisotasilla olevien lasten iloisia ääniä, jossain itki pikkuvauva, jossain emäntä huusi piialle ja taisi antaa korvatillikankin, jonkun talon ikkunalla paloi kynttilä, Tuomiokirkon kellot tahdittivat lyönneillään tuon joulunalausarkipäivän touhuja joskus 150 vuotta sitten ...
On ravisteltava itsensä hereille tähän päivään. Kuljimme mukulakivikatuja katedraalimme ohi. Ihmisiä tuli ja meni iloisena hälisten. Kaikilla joulu mielessä. Kuljimme jalan Aurajoen toiselle puolelle ja jatkoimme hämyistä rantakatua aina Qwenselin talolle asti, jossa sijaitsee Apteekkimuseo. Tutustuimme hiukan museoon ja sitten astuimme peremmälle huoneisiin ihastelemaan katettuja vanhanajan joulupöytiä. Myös Käsityöläismuseossa ja Turun linnassa on joulun aikana vanhanajan joulupöytiä katettuna. Me päädyimme nyt tänne Qwenselin taloon.
Tämän pelipöydän ääressä vierähti varmasti leppoisasti tunti jos toinenkin tukevan joulaterian jälkeen vatsa tyytyväisyydestä hykerrellen. Palanpainikkeeksi saattoi nauttia hiukan jouluolutta.
Muita kuvia en valitettavasti tuolta ottanut, sillä huomasimme, että salamavalolla kuvaaminen oli kielletty. Monenlaisia herkkuja notkuivat pöydät erilaisine hyytelöineen ja paisteineen ja leivonnaisineen.
Kun pöydät oli ihasteltu, kolotti jo kahvihammasta ja suunnitelmamme mukaisesti nautimme joulukahvit Qwnselin talon tunnelmallisessa Cafessa ja lepuutimme hiukan samalla jalkojammekin, sillä edessä oli vielä käynti Vanhanajan joulutorilla Vanhalla Suurtorilla.
Savun ja paistettujen herkkujen tuoksu johdatti meidät paikanpäälle ja saavuimmekin juuri sopivasti kuulemaan Lucia-kuoron laulua. Vuorossa oli vielä lapsenlapsemme valokuvaus joulupukin ja -muorin kanssa ja pieni kierros torilla.
Väsyneinä ja tyytyväisinä suuntasimme lopulta autolle ja kohti kotia jouluisella mielellä.
Sen pituinen se.
Rakkaudella Maija
Mukava viikonloppu on takana. Perjantaina ja sunnuntaina kyläiltiin kahden siskoni luona ja lauantai-iltana oltiin ystävien kanssa herkuttelemassa Turussa välimerellistä ruokaa tarjoavassa Gustavossa. Mukavaa yhdessäoloa siis sekä sisarusten että ystävien kanssa ja akut tuli ladattua oikein kunnolla.
Tänään on ollut tuollainen aika perinteinen talvipäivä. Välillä tuli tunne, että aurinko saattaisi ruveta paistamaan, mutta ei sentään. Jotenkin kuitenkin tuntuu jo siltä, kuin kevättä olisi jo aavistus havaittavissa, kun oikein ajattelee. Siispä, suonette anteeksi! Palatkaamme vielä hetkeksi jouluisiin asioihin. En nimittäin ehtinyt ennen joulua tekemään postausta tästä kyseisestä aiheesta, ja minusta se oli niin viehättävä, että se postaus kuitenkin on pakko toteuttaa, joten tässä se nyt tulee. Ne, jotka karsastavat joulua tässä vaiheessa vuotta, voivat harpata tämän postauksen yli, jos nimittäin uteliaisuudelta vain malttavat!
Joulua edeltävänä sunnuntaina lähdimme vanhemman tyttäremme ja hänen viisivuotiaan poikansa kanssa hakemaan joulutunnelmaa vuosisatojen takaa. Auto suunnattiin kohti Turkua. Ensimmäiseksi päätimme mennä tutustumaan Ett Hem museoon, joka sijaitsee Tuomiokirkon takana Piispankadulla. Museo on Åbo Akdemin säätiön omistama. Museona toimii alkuperäisessä asussaan säilytetty 1800- ja 1900-luvun vaiheen yläluokan koti, jonka varakonsuli Alfred Jacobsson ja rouva Helene Jacobsson testamenttasivat Åbo Akdemille. Konsulipariskunnan koti sijaitsi Hämeenkatu 30:ssä olleessa kaksikerroksisessa kivitalossa. Talo kuitenkin purettiin 1955, jolloin koti sisustettiin uudelleen tuonne Piispankadulle.
Tämä oli tyttärenpojan ensimmäinen museokäynti ja kyllä mummi nautti, kun sai rakkaalleen kertoa vanhoista ajoista ja tavoista! Katso tätä! Katso tuota! Katso kuinka ihana koriste! Tällainen oli mumminkin kotona, kun mummi oli pieni jne.
Kodissa oli eripuolilla senkkien ja pöytien päällä vanhanaikaisia, kauniita jouluisia asetelmia. Ihan teki mieli napata hiukan maistiasia.
Tämän pöydän ääressä herrasväki söi jouluillallista.
Osaatteko kuvitella konsulinnan paketoivan tässä hienoja silkkisukkia lahjakääröön ja sinetöivän paketin kyntilänliekissä kuumentamallaan lakalla?
Aattoillan aterian jälkeen kokoonnuttiin kuusen luo jakamaan ja avaamaan paketteja.
Kodissa on runsaasti taidetta, niin taluluja kuin kuvanveistäjienkin teoksia. Osasta oli helppo huomata, että maailman eri maat olivat pariskunnalle tuttuja ja muistoksi oli tuotu taide- ja koriste-esineitä.
Kun salongit, salit, makuuhuoneet, buduaarit ja astiavarastot oli kierretty ja joulutunnelmasta nautittu täällä, jatkoimme matkaamme ulos kylmään joulukuiseen säähän. Tarvitsi vain antaa mielikuvitukselle valtaa ja saattoi hyvin nähdä keittiöpiian tyhjentävän laskiämpärin katuojaan, emännän kulkevan kadulla hameenhelmat heiluen ja kantava kotiin sianpotkaa, isännän raahaavan perässään joulukuusta ja rengin työntävän polttopuulastissa olevaa vesikelkkaa. Jostain kuului lumisotasilla olevien lasten iloisia ääniä, jossain itki pikkuvauva, jossain emäntä huusi piialle ja taisi antaa korvatillikankin, jonkun talon ikkunalla paloi kynttilä, Tuomiokirkon kellot tahdittivat lyönneillään tuon joulunalausarkipäivän touhuja joskus 150 vuotta sitten ...
On ravisteltava itsensä hereille tähän päivään. Kuljimme mukulakivikatuja katedraalimme ohi. Ihmisiä tuli ja meni iloisena hälisten. Kaikilla joulu mielessä. Kuljimme jalan Aurajoen toiselle puolelle ja jatkoimme hämyistä rantakatua aina Qwenselin talolle asti, jossa sijaitsee Apteekkimuseo. Tutustuimme hiukan museoon ja sitten astuimme peremmälle huoneisiin ihastelemaan katettuja vanhanajan joulupöytiä. Myös Käsityöläismuseossa ja Turun linnassa on joulun aikana vanhanajan joulupöytiä katettuna. Me päädyimme nyt tänne Qwenselin taloon.
Tämän pelipöydän ääressä vierähti varmasti leppoisasti tunti jos toinenkin tukevan joulaterian jälkeen vatsa tyytyväisyydestä hykerrellen. Palanpainikkeeksi saattoi nauttia hiukan jouluolutta.
Muita kuvia en valitettavasti tuolta ottanut, sillä huomasimme, että salamavalolla kuvaaminen oli kielletty. Monenlaisia herkkuja notkuivat pöydät erilaisine hyytelöineen ja paisteineen ja leivonnaisineen.
Kun pöydät oli ihasteltu, kolotti jo kahvihammasta ja suunnitelmamme mukaisesti nautimme joulukahvit Qwnselin talon tunnelmallisessa Cafessa ja lepuutimme hiukan samalla jalkojammekin, sillä edessä oli vielä käynti Vanhanajan joulutorilla Vanhalla Suurtorilla.
Savun ja paistettujen herkkujen tuoksu johdatti meidät paikanpäälle ja saavuimmekin juuri sopivasti kuulemaan Lucia-kuoron laulua. Vuorossa oli vielä lapsenlapsemme valokuvaus joulupukin ja -muorin kanssa ja pieni kierros torilla.
Väsyneinä ja tyytyväisinä suuntasimme lopulta autolle ja kohti kotia jouluisella mielellä.
Sen pituinen se.
Rakkaudella Maija
Tunnisteet:
Apteekkimuseo,
Ett Hem museo,
joulu,
joulumarkkinat,
Lucia,
Piispankatu,
Qwenselin talo,
Tuomiokirkko,
Turku,
Vanha Suurtori,
vanhanajan joulupöydät
sunnuntai 24. joulukuuta 2017
Lahjat peittyy kääröihin ...
... ukset kiinni pantihin, vaan on hauska sentään!
Suomen Turku julistaa kohta joulurauhan. Niin hiljennymme mekin täällä Mysrkyluodolla joulun viettoon.
Toivotan sydämestäni Teille kaikille blogiystäväni oikein Lämmintä ja Riemullista Joulujuhlaa <3
Rakkaudella Maija
Suomen Turku julistaa kohta joulurauhan. Niin hiljennymme mekin täällä Mysrkyluodolla joulun viettoon.
Toivotan sydämestäni Teille kaikille blogiystäväni oikein Lämmintä ja Riemullista Joulujuhlaa <3
Rakkaudella Maija
torstai 1. kesäkuuta 2017
Itsenäinen Suomi 100 vuotta - Aurajoki
Heissan!
Luoja rakastui vihreään. Eräänä aamuna hän otti väripaletin ja siveltimen. Hän maalasi suurin siveltimenvedoin. Väripaletissa oli runsaasti vihreää, eri sävyisiä. Luoja valitsi siveltimeensä aina vain lisää vihreää, lehmuksenvihreää, kirkkaanvihreää, hiukan tummenpaa vihreää, mutta kaikkein eniten lehmuksenvihreää. Väripaletin auringonkeltaisella siveltiin voikukkapeltoja, sitruunanakeltaisella rentukkaojia ja lopuksi vielä valkohattarat tuomenkukkiin. Luoja oli tyytyväinen kättensä työhön. Maalaus oli valmis. Jonain päivänä sitä jatkettaisiin.
Kun Luoja oli niin kauniin maalauksen saanut valmiiksi, rohkeni Neiti Kevät nyörittää jaloistaan tossut ja riisua sukat. Villatakkikin lennähti ruohikkoon. Hän istuutui kivelle, nosti jalat eteensä koukkuun, kietoi kätensä polvien ympäri ja kohotti kasvonsa kohti auringonkehrää sulkien silmänsä. Ympärillään lehmuksenvihreä meri. Tätä hetkeä, juuri tätä hetkeä hän oli niin kovin kaivannut ja odottanut.
Saapui siihen paikalle hiljaa myös Neiti Kesä. Tarttui ystäväänsä neiti Kevättä kädestä. Ja he tanssivat yhdessä ympäri, ympäri, ympäri pitsisten keijumekkojen helmat heiluen. Hiljaa, koivunlatvojen soittaessa heille musiikkiaan. Niin suloinen oli Neiti Kevään ja Neiti Kesän kohtaaminen.
---------------------------------------------------------------
Helky laulu Auran rantain, silmä kirkas salamoi ... Täällä Suomen synnyinmuistot, täällä työn ja tiedon puistot ... Viidennessä Suomi 100 vuotta -sarjan osassa on esittelyvuorossa taas joki, nyt Aurajoki ja jo maakuntalaulummekin sen ilmaisee. miten tärkeä asema on tällä joella ollut Suomelle kautta historian esihistoriallisesta asutuksesta, ristiretkistä, aina kauppaan ja sivistykseen asti innovaatioita unohtamatta.
Ensimmäinen asutus joen rannalle syntyi vähintään 6000 vuotta sitten. Joen alajuoksun rannalle syntyi 1200-luvulla Turku, suomen vanhin ja pitkään myös suurin kaupunki, entinen pääkaupunkimme. Joki on aina vaikuttanut merkittävästi kaupungin ja kaupunkilaisten elämään. Se jakaa kaupungin kahtia. Kaupunki syntyi joen itäpuolelle ja siellä sijaitsevat Turun tuomiokirkko, Turun Akatemia, Vanha Suurtori, Raatihuone ja ensimmäiset koulut. Tämän historian takia Turussa joen itäpuoli on "täl pual jokke" ja nykyisen ydinkeskustan ja kauppatorin puoli "tois pual jokke". Määritelmät ovat absoluuttisia, eivätkä riipu siitä kummalla puolen jokea niiden sanoja seisoo. Joen eri puolia kutsutaan myös Åboksi ("täl pual") ja Turuksi ("tois pual") kaupungin yliopistojen (Turun yliopisto ja Åbo Akademi) vanhojen sijaintipaikkojen mukaan. Nimiä käytetää erityisesti, kun kerrotaan förin (lautta) vievän ihmisiä Åbosta Turkuun.
Aurajokilaakson vanha kulttuurimaisema edustaa pitkään jatkunutta ihmistoiminnan muovaamaa jokivarsimaisemaa, joka on eräs Suomen kansallismaisemista sekä valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö.
Joen ylittää useampi silta ja föri. Turun ensimmäinen silta oli "Pennisilta", joka ylitti joen Vanhan Suurtorin kohdalla. Se rakennettiin vuonna 1414 ja tuohoutui Turun palossa vuonna 1827. Föri on vuonna 1903 rakennettu, Suomen ainoa kunnallinen ja maksuton jokilautta, joka kuljettaa ihmisiä joen yli Kakolanmäen kohdalla. Nimi on turkulaisten väännös ruosin kielen sanasta färja.
Merenrannassa jokisuuta vartioi keskiaikainen Turun linna, joka häämöttää taustalla. Hiukan yläjuoksuun kohoaa Turun tuoiokirkon torni ylväästi vanhojen puiden lomasta. Historia on vahvasti läsnä joen vartta kuljettaessa. Entinen koulupurjelaiva Suomen Joutsen on ankkurissa Aurajoessa.
Museolaiva Sigyn on myös saanut ankkuripaikan Aurajoesta Forum Marinumin edustalta.
Aurajoessa on lukuisia ravintolalaivoja, jotka houkuttelevat ihmisiä kesällä viettämään vapaa-aikaa. Jotkut ovat auki ympäri vuoden. Myös laivoja, jotka tekevät päiväristeilyjä saaristoon, on ankkuroitu jokeen.
Vanhaa merenkulkutekniikkaa on nähtävillä joen varteen ankkroiduissa vanhoissa purjelaivoissa.
Aurajoen varrella järjestetään monenlaisia tapahtumia ympäri vuoden markkinoista muihin kulttuuritapahtumiin. Tul nauttima Aurajoest!
Tavataan taas! Hyvää torstai-iltaa! T.Maija
Luoja rakastui vihreään. Eräänä aamuna hän otti väripaletin ja siveltimen. Hän maalasi suurin siveltimenvedoin. Väripaletissa oli runsaasti vihreää, eri sävyisiä. Luoja valitsi siveltimeensä aina vain lisää vihreää, lehmuksenvihreää, kirkkaanvihreää, hiukan tummenpaa vihreää, mutta kaikkein eniten lehmuksenvihreää. Väripaletin auringonkeltaisella siveltiin voikukkapeltoja, sitruunanakeltaisella rentukkaojia ja lopuksi vielä valkohattarat tuomenkukkiin. Luoja oli tyytyväinen kättensä työhön. Maalaus oli valmis. Jonain päivänä sitä jatkettaisiin.
Kun Luoja oli niin kauniin maalauksen saanut valmiiksi, rohkeni Neiti Kevät nyörittää jaloistaan tossut ja riisua sukat. Villatakkikin lennähti ruohikkoon. Hän istuutui kivelle, nosti jalat eteensä koukkuun, kietoi kätensä polvien ympäri ja kohotti kasvonsa kohti auringonkehrää sulkien silmänsä. Ympärillään lehmuksenvihreä meri. Tätä hetkeä, juuri tätä hetkeä hän oli niin kovin kaivannut ja odottanut.
Saapui siihen paikalle hiljaa myös Neiti Kesä. Tarttui ystäväänsä neiti Kevättä kädestä. Ja he tanssivat yhdessä ympäri, ympäri, ympäri pitsisten keijumekkojen helmat heiluen. Hiljaa, koivunlatvojen soittaessa heille musiikkiaan. Niin suloinen oli Neiti Kevään ja Neiti Kesän kohtaaminen.
---------------------------------------------------------------
Helky laulu Auran rantain, silmä kirkas salamoi ... Täällä Suomen synnyinmuistot, täällä työn ja tiedon puistot ... Viidennessä Suomi 100 vuotta -sarjan osassa on esittelyvuorossa taas joki, nyt Aurajoki ja jo maakuntalaulummekin sen ilmaisee. miten tärkeä asema on tällä joella ollut Suomelle kautta historian esihistoriallisesta asutuksesta, ristiretkistä, aina kauppaan ja sivistykseen asti innovaatioita unohtamatta.
Ensimmäinen asutus joen rannalle syntyi vähintään 6000 vuotta sitten. Joen alajuoksun rannalle syntyi 1200-luvulla Turku, suomen vanhin ja pitkään myös suurin kaupunki, entinen pääkaupunkimme. Joki on aina vaikuttanut merkittävästi kaupungin ja kaupunkilaisten elämään. Se jakaa kaupungin kahtia. Kaupunki syntyi joen itäpuolelle ja siellä sijaitsevat Turun tuomiokirkko, Turun Akatemia, Vanha Suurtori, Raatihuone ja ensimmäiset koulut. Tämän historian takia Turussa joen itäpuoli on "täl pual jokke" ja nykyisen ydinkeskustan ja kauppatorin puoli "tois pual jokke". Määritelmät ovat absoluuttisia, eivätkä riipu siitä kummalla puolen jokea niiden sanoja seisoo. Joen eri puolia kutsutaan myös Åboksi ("täl pual") ja Turuksi ("tois pual") kaupungin yliopistojen (Turun yliopisto ja Åbo Akademi) vanhojen sijaintipaikkojen mukaan. Nimiä käytetää erityisesti, kun kerrotaan förin (lautta) vievän ihmisiä Åbosta Turkuun.
Aurajokilaakson vanha kulttuurimaisema edustaa pitkään jatkunutta ihmistoiminnan muovaamaa jokivarsimaisemaa, joka on eräs Suomen kansallismaisemista sekä valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö.
Joen ylittää useampi silta ja föri. Turun ensimmäinen silta oli "Pennisilta", joka ylitti joen Vanhan Suurtorin kohdalla. Se rakennettiin vuonna 1414 ja tuohoutui Turun palossa vuonna 1827. Föri on vuonna 1903 rakennettu, Suomen ainoa kunnallinen ja maksuton jokilautta, joka kuljettaa ihmisiä joen yli Kakolanmäen kohdalla. Nimi on turkulaisten väännös ruosin kielen sanasta färja.
Merenrannassa jokisuuta vartioi keskiaikainen Turun linna, joka häämöttää taustalla. Hiukan yläjuoksuun kohoaa Turun tuoiokirkon torni ylväästi vanhojen puiden lomasta. Historia on vahvasti läsnä joen vartta kuljettaessa. Entinen koulupurjelaiva Suomen Joutsen on ankkurissa Aurajoessa.
Museolaiva Sigyn on myös saanut ankkuripaikan Aurajoesta Forum Marinumin edustalta.
Aurajoessa on lukuisia ravintolalaivoja, jotka houkuttelevat ihmisiä kesällä viettämään vapaa-aikaa. Jotkut ovat auki ympäri vuoden. Myös laivoja, jotka tekevät päiväristeilyjä saaristoon, on ankkuroitu jokeen.
Vanhaa merenkulkutekniikkaa on nähtävillä joen varteen ankkroiduissa vanhoissa purjelaivoissa.
Aurajoen varrella järjestetään monenlaisia tapahtumia ympäri vuoden markkinoista muihin kulttuuritapahtumiin. Tul nauttima Aurajoest!
Tavataan taas! Hyvää torstai-iltaa! T.Maija
lauantai 15. huhtikuuta 2017
Lankalauantai ja Torinon käärinliinat
Hyvää lankalauantai-iltaa täältä Myrskyluodolta!
Tänään kävimme katsomassa Turun Martinkirkossa näyttelyä, jossa oli nähtävänä kopio Torinon käärinliinasta. Kopio tuosta maailman tutkituimmasta pyhäinjäännöksestä oli asetettu näytille pääsiäisen ajaksi. Torinon käärinliina on maailman kuuluisin Jeesus-pyhäinjäännös eli reliikki. Syytä oli nyt mennä tätä kopiota katsomaan, sillä alkuperäistä näytetään kovin harvoin. Ilmeisesti seuraavan kerran se on näytillä vuonna 2025 ja silloin koko maailman kristityt lähtevät sitä katsomaan. Tungoksen voi kuvitella olevan käsittämätön.
Käärinliinassa on havaittavissa miehen kasvojen kuva, joissa on ruhjeita ja piikkijälkiä. Käärinliinan miehellä on ollut nahkaruoskanjälkiä pitkin kehoa. Liinassa on havaittavissa myös roomalaiskeihään piston aiheuttama kylkihaavan jälki. Lisäksi paljon muita todisteita siitä, että kyseinen käärinliina kuului juuri ristiinnaulitulle Jeesukselle, on löydetty tutkimuksissa. Liinasta on maailmalla useita tarkkoja digitaalikopioita ja yksi näistä kuuluu Turun Martinkirkolle ja se on tilattu Yhdysvalloista.
Näetkö liinassa kasvojen kuvan?
Tänä yönä trullit ja pahat henget voivat olla liikkeellä. Kannattaa varoa!
Mutta huomenna vanha ja laajalle levinnyt uskomus sanoo auringon nousevan tanssien suuren ylösnousemisen kunniaksi. Moni on sen nähnyt. Oletko Sinä? Aamulla kannattaa aikaisin nousta katsomaan. Tuota auringon tanssahtelua on pidetty hyvän vuoden merkkinä. Odotellaan sitä!
Iloista Pääsiäistä blogissani kävijöille! T. Maija
Tänään kävimme katsomassa Turun Martinkirkossa näyttelyä, jossa oli nähtävänä kopio Torinon käärinliinasta. Kopio tuosta maailman tutkituimmasta pyhäinjäännöksestä oli asetettu näytille pääsiäisen ajaksi. Torinon käärinliina on maailman kuuluisin Jeesus-pyhäinjäännös eli reliikki. Syytä oli nyt mennä tätä kopiota katsomaan, sillä alkuperäistä näytetään kovin harvoin. Ilmeisesti seuraavan kerran se on näytillä vuonna 2025 ja silloin koko maailman kristityt lähtevät sitä katsomaan. Tungoksen voi kuvitella olevan käsittämätön.
Käärinliinassa on havaittavissa miehen kasvojen kuva, joissa on ruhjeita ja piikkijälkiä. Käärinliinan miehellä on ollut nahkaruoskanjälkiä pitkin kehoa. Liinassa on havaittavissa myös roomalaiskeihään piston aiheuttama kylkihaavan jälki. Lisäksi paljon muita todisteita siitä, että kyseinen käärinliina kuului juuri ristiinnaulitulle Jeesukselle, on löydetty tutkimuksissa. Liinasta on maailmalla useita tarkkoja digitaalikopioita ja yksi näistä kuuluu Turun Martinkirkolle ja se on tilattu Yhdysvalloista.
Näetkö liinassa kasvojen kuvan?
Tänä yönä trullit ja pahat henget voivat olla liikkeellä. Kannattaa varoa!
Mutta huomenna vanha ja laajalle levinnyt uskomus sanoo auringon nousevan tanssien suuren ylösnousemisen kunniaksi. Moni on sen nähnyt. Oletko Sinä? Aamulla kannattaa aikaisin nousta katsomaan. Tuota auringon tanssahtelua on pidetty hyvän vuoden merkkinä. Odotellaan sitä!
Iloista Pääsiäistä blogissani kävijöille! T. Maija
lauantai 1. huhtikuuta 2017
Itsenäinen Suomi 100 vuotta - Turun kauppahallissa
Heissan!
Tämä lauantai valkeni meillä lounaisessa Suomessa koleana ja sateenhämyisenä vesipisaroiden vihmoessa ikkunaan. Niin oli sääennusteessa luvattukin. Vapaapäivästä huolimatta kello soi seitsemältä. Amore lähti jo aikaisin pystyttämään telttaa paikallisen Kunnallislehden järjestämään kaikkien puolueiden yhteiseen vaalitapahtumaan. Harmi, ettei sää ollut siihen paras mahdollinen.
Minulla ei ollut kiirettä mihinkään. Viikon touhujen jälkeen hartiat ja niska kolottaen ja hiukan päätä särkien otin särkylääkettä, lasin vettä ja kömmin takaisin peiton alle. Otin yöpöydältä käteeni kirjan (Andalusian karkea suola), luin sitä ja torkahtelin välillä. Miten mukava tapa aina joskus aloittaa päivä tällä tavalla hitaasti viipyillen. Ylösnoustua sytytin takkaan tulet, sillä sateinen ilma sai tuvassakin tuntumaan viileältä.
On jo huhtikuun ensimmäinen päivä. Kevät on näin pitkällä. Ensimmäiset leskenlehdet löysin jo viime maanantaina lämpimältä ojanpientareelta. Ja koska nyt tosiaankin on aprillipäivä, on se merkki siitä, että maaliskuun Suomen juhlavuoden jokakuinen postaus on päivän myöhässä. Pahoittelut siitä! En vain eilen illalla enää millään jaksnut istahtaa koneen ääreen.
Tämänkertaisen postauksen juhlavuoden sarjaan päätin tehdä Turun kauppahallista. Kauppahallit ovat myös pala suomalaista historiaa, joiden juuret ulottuvat yli sadan vuoden taakse. Ne ovat siis vanhempia kuin rakas isänmaamme. Suomessa on ollut parhaimillaan lähes 70 kauppahallia, joista 14 on yhä toiminnassa. Syy siihen, että kauppahalleja ruvettiin 1800-luvun lopulla rakentamaan, oli ajatus saada elintarvikemyynti ulkoa pölyäviltä toreilta ajanmukaisiin halleihin. Hygieniavaatimusten tiukentuessa velvoitettiin lihan, kalan ja meijerituotteiden myynnin siirtämistä sisälle. Muun Euroopan mukaisesti Suomeen rakennettiin oikeita kauppahalleja, joissa oli riittävästi valoa, hyvä ilmanvaihto ja pestävät seinä- ja lattiapinnat. Viemärijärjestelmä liitettiin yleiseen viemäriverkkoon.
Suomen kauppahallit ovat eurooppalaisten hallien tavoin basilikanmuotoisia suorakaiteenmallisia rakennuksia.Turun komea uusgoottilainen kauppahalli valmistui vuonna 1896 ja on näin Suomen toiseksi vanhin. Hallin paikasta kiisteliin ptkään. Lopulta päädyttiin paikkaan, joka oli lähellä Aleksanterin toria (nykyinen Kauppatori) ja Aurajokea. Hallin suunnitteli arkkitehtiprofessori Gustaf Nyström. Koska rakennuksen pitkät sivut eivät näkyneet kadulle, ei niitä ollut tapana koristella. Sen sijaan hallin päädyt Eerikinkadulle ja Linnankadulle ovat täynnä hienoja yksityiskohtia. Sateen vuoksi en saanut päädyistä kuvaa, vaan vain tästä tylsästä sivusta.
Koristeellisen ja painavan ulko-oven takaa löytyy vuosisadan takainen maailma, jonka hämyinen valaistus ja herkkuja notkuvat myyntipöydät tuovat monelle mieleen muistoja menneiltä ajoilta. Kenen joulupeirnteisiiin on kuulunut joulukalan osto hallista tai kuka on ostant kauppahallista tuliaisia kaupunkimatkaltaan.
Herkkua on siellä monenlaista. Palvelu kauppahallin pienissä puodeissa on yksilöllistä ja ystävällistä.
Sinisen junan kahvilassa maistui kahvi ja leivos.
Pitkät hämyisät käytävät luovat tunnelmaa ja herkulliset tuoksut täyttävät hallin. Myyntikojut sijoitettiin pitkittäisten käytävien varrelle molemmin puolin.
Käytäväseinustojen puuosat ovat edelleen alkuperäisiä rakenteita.
Turun kauppahalli kuuluu suomalasen rakennusperinnön helmiin ja ylimpään suojeluluokkaan kulttuurihistoriallisesti erittäin arvokkaana kohteena. Turkuun tulijalle tämä on mielenkiintoinen kohde Tuomiokirkkoa, linnaa ja Käsityöläismuseota unohtamatta.
Nyt saunaan ja telkkarin ääreen. Hyvää aprillilauantai-iltaa kaikille! T. Maija
Tämä lauantai valkeni meillä lounaisessa Suomessa koleana ja sateenhämyisenä vesipisaroiden vihmoessa ikkunaan. Niin oli sääennusteessa luvattukin. Vapaapäivästä huolimatta kello soi seitsemältä. Amore lähti jo aikaisin pystyttämään telttaa paikallisen Kunnallislehden järjestämään kaikkien puolueiden yhteiseen vaalitapahtumaan. Harmi, ettei sää ollut siihen paras mahdollinen.
Minulla ei ollut kiirettä mihinkään. Viikon touhujen jälkeen hartiat ja niska kolottaen ja hiukan päätä särkien otin särkylääkettä, lasin vettä ja kömmin takaisin peiton alle. Otin yöpöydältä käteeni kirjan (Andalusian karkea suola), luin sitä ja torkahtelin välillä. Miten mukava tapa aina joskus aloittaa päivä tällä tavalla hitaasti viipyillen. Ylösnoustua sytytin takkaan tulet, sillä sateinen ilma sai tuvassakin tuntumaan viileältä.
On jo huhtikuun ensimmäinen päivä. Kevät on näin pitkällä. Ensimmäiset leskenlehdet löysin jo viime maanantaina lämpimältä ojanpientareelta. Ja koska nyt tosiaankin on aprillipäivä, on se merkki siitä, että maaliskuun Suomen juhlavuoden jokakuinen postaus on päivän myöhässä. Pahoittelut siitä! En vain eilen illalla enää millään jaksnut istahtaa koneen ääreen.
Tämänkertaisen postauksen juhlavuoden sarjaan päätin tehdä Turun kauppahallista. Kauppahallit ovat myös pala suomalaista historiaa, joiden juuret ulottuvat yli sadan vuoden taakse. Ne ovat siis vanhempia kuin rakas isänmaamme. Suomessa on ollut parhaimillaan lähes 70 kauppahallia, joista 14 on yhä toiminnassa. Syy siihen, että kauppahalleja ruvettiin 1800-luvun lopulla rakentamaan, oli ajatus saada elintarvikemyynti ulkoa pölyäviltä toreilta ajanmukaisiin halleihin. Hygieniavaatimusten tiukentuessa velvoitettiin lihan, kalan ja meijerituotteiden myynnin siirtämistä sisälle. Muun Euroopan mukaisesti Suomeen rakennettiin oikeita kauppahalleja, joissa oli riittävästi valoa, hyvä ilmanvaihto ja pestävät seinä- ja lattiapinnat. Viemärijärjestelmä liitettiin yleiseen viemäriverkkoon.
Koristeellisen ja painavan ulko-oven takaa löytyy vuosisadan takainen maailma, jonka hämyinen valaistus ja herkkuja notkuvat myyntipöydät tuovat monelle mieleen muistoja menneiltä ajoilta. Kenen joulupeirnteisiiin on kuulunut joulukalan osto hallista tai kuka on ostant kauppahallista tuliaisia kaupunkimatkaltaan.
Herkkua on siellä monenlaista. Palvelu kauppahallin pienissä puodeissa on yksilöllistä ja ystävällistä.
Sinisen junan kahvilassa maistui kahvi ja leivos.
Pitkät hämyisät käytävät luovat tunnelmaa ja herkulliset tuoksut täyttävät hallin. Myyntikojut sijoitettiin pitkittäisten käytävien varrelle molemmin puolin.
Käytäväseinustojen puuosat ovat edelleen alkuperäisiä rakenteita.
Nyt saunaan ja telkkarin ääreen. Hyvää aprillilauantai-iltaa kaikille! T. Maija
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




