Itsenäinen Suomi 100 vuotta - Turun kauppahallissa

Heissan!

Tämä lauantai valkeni meillä lounaisessa Suomessa koleana ja sateenhämyisenä vesipisaroiden vihmoessa ikkunaan. Niin oli sääennusteessa luvattukin. Vapaapäivästä huolimatta kello soi seitsemältä. Amore lähti jo aikaisin pystyttämään telttaa paikallisen Kunnallislehden järjestämään kaikkien puolueiden yhteiseen vaalitapahtumaan. Harmi, ettei sää ollut siihen paras mahdollinen.

Minulla ei ollut kiirettä mihinkään. Viikon touhujen jälkeen hartiat ja niska kolottaen ja hiukan päätä särkien otin särkylääkettä, lasin vettä ja kömmin takaisin peiton alle. Otin yöpöydältä käteeni kirjan (Andalusian karkea suola), luin sitä ja torkahtelin välillä. Miten mukava tapa aina joskus aloittaa päivä tällä tavalla hitaasti viipyillen. Ylösnoustua sytytin takkaan tulet, sillä sateinen ilma sai tuvassakin tuntumaan viileältä.

On jo huhtikuun ensimmäinen päivä. Kevät on näin pitkällä. Ensimmäiset leskenlehdet löysin jo viime maanantaina lämpimältä ojanpientareelta. Ja koska nyt tosiaankin on aprillipäivä, on se merkki siitä, että maaliskuun Suomen juhlavuoden jokakuinen postaus on päivän myöhässä. Pahoittelut siitä! En vain eilen illalla enää millään jaksnut istahtaa koneen ääreen.

Tämänkertaisen postauksen juhlavuoden sarjaan päätin tehdä Turun kauppahallista. Kauppahallit ovat myös pala suomalaista historiaa, joiden juuret ulottuvat yli sadan vuoden taakse. Ne ovat siis vanhempia kuin rakas isänmaamme. Suomessa on ollut parhaimillaan lähes 70 kauppahallia, joista 14 on yhä toiminnassa. Syy siihen, että kauppahalleja ruvettiin 1800-luvun lopulla rakentamaan, oli ajatus saada elintarvikemyynti ulkoa pölyäviltä toreilta ajanmukaisiin halleihin. Hygieniavaatimusten tiukentuessa velvoitettiin lihan, kalan ja meijerituotteiden myynnin siirtämistä sisälle. Muun Euroopan mukaisesti Suomeen rakennettiin oikeita kauppahalleja, joissa oli riittävästi valoa, hyvä ilmanvaihto ja pestävät seinä- ja lattiapinnat. Viemärijärjestelmä liitettiin yleiseen viemäriverkkoon.

Suomen kauppahallit ovat eurooppalaisten hallien tavoin basilikanmuotoisia suorakaiteenmallisia rakennuksia.Turun komea uusgoottilainen kauppahalli valmistui vuonna 1896 ja on näin Suomen toiseksi vanhin. Hallin paikasta kiisteliin ptkään. Lopulta päädyttiin paikkaan, joka oli lähellä Aleksanterin toria (nykyinen Kauppatori) ja Aurajokea. Hallin suunnitteli arkkitehtiprofessori Gustaf Nyström. Koska rakennuksen pitkät sivut eivät näkyneet kadulle, ei niitä ollut tapana koristella. Sen sijaan hallin päädyt Eerikinkadulle ja Linnankadulle ovat täynnä hienoja yksityiskohtia. Sateen vuoksi en saanut päädyistä kuvaa, vaan vain tästä tylsästä sivusta.

Koristeellisen ja painavan ulko-oven takaa löytyy vuosisadan takainen maailma, jonka hämyinen valaistus ja herkkuja notkuvat myyntipöydät tuovat monelle mieleen muistoja menneiltä ajoilta. Kenen joulupeirnteisiiin on kuulunut joulukalan osto hallista tai kuka on ostant kauppahallista tuliaisia kaupunkimatkaltaan.

Herkkua on siellä monenlaista. Palvelu kauppahallin pienissä puodeissa on yksilöllistä ja ystävällistä.

Sinisen junan kahvilassa maistui kahvi ja leivos.

Pitkät hämyisät käytävät luovat tunnelmaa ja herkulliset tuoksut täyttävät hallin. Myyntikojut sijoitettiin pitkittäisten käytävien varrelle molemmin puolin.

Käytäväseinustojen puuosat ovat edelleen alkuperäisiä rakenteita.

Turun kauppahalli kuuluu suomalasen rakennusperinnön helmiin ja ylimpään suojeluluokkaan kulttuurihistoriallisesti erittäin arvokkaana kohteena. Turkuun tulijalle tämä on mielenkiintoinen kohde Tuomiokirkkoa, linnaa ja Käsityöläismuseota unohtamatta.

Nyt saunaan ja telkkarin ääreen. Hyvää aprillilauantai-iltaa kaikille! T. Maija