Pääsiäisemme loppuhuipentuma - Yhteinen pääsiäisateria

Moi!

Eilen meillä oli niin vilkas päivä, etten enää illalla jaksanut istahtaa koneen ääreen viimeistä pääsiäispostausta tekemään, joten päätetäänpä nyt tämä pääsiäisjakso tänään. Nuorempi tyttäremme on vuorotyöläinen ja hänellä oli sunnuntaina työvuoro. Siispä päätimme syödä varsinaisen pääsiäisaterian vasta eilen maanantaina, että saimme kaikki kokoontua yhteisen pääsiäispöydän ympärille. Erikoista tässä pääsiäisateriassa oli se, että ensimmäisen kerran myös kaikkein nuorin perheenjäsenemme istui omassa valtaistuimessaan pöydän ääressä ja näin koko pitkä pöytämme oli täynnä rakkaita ihmisiä.

Aloitimme aterian kohottamalla maljan keväälle ja synttärisankarille, miniällemme. Olin keitellyt ruotsalaisen Mat och Vin -lehden ohjeen mukaan kirpeän vaniljalta maistuvan sitruunaisen siirapin, Malja koottiin ohuesta sitruunaviipaleesta, sitruunamelissan lehdistä, jääpaloista ja sitruunasiirapista ja lopuusilaus saatiin aikaan kuohuviinillä. Alkoholiton vaihtoehto olisi syntynyt kivennäisvedellä tai Spritellä.

Ruokia odotellessa isompi lapsenlapsi lähti munajahtiin. Eno ja täti olivat toimineet pääsiäispupuina ja piilottaneet korillisen suklaamunia. Siinä riitti pikkuiselle etsimistä ja hymy oli herkässä, kun munia löytyi mitä jännittävimmistä paikoista.

Vanhempi tyttäremme leipoi italialaisen pääsiäisleivän, joka on meidän kaikkien herkkua. Siihen tulee runsaasti useampaa erilaista juustoa, voita ja oliiviöljyä (ihan oikeasti siihen kuuluisi laardia, jota italialaiset käyttävät yleisesti ja paljon ruuanlaitossa) ja kananmunia. Leipä on siis varsinainen paaston päättymisen aterialla tarjottava leivonnainen energiapommeineen. Yleensä italialaiset mammat leipovat leipiä taikinasta, jossa on 30 munaa! Suku ja perhe on suuri ja paastottu on, joten kyllä leipä maistuu. Tästä ihanasta juustoleivästä leikataan siivuja, jolle levitetään  majoneesia ja päälle leikataan keitetyn munan viipaleita. Hyvää on! Näitä leipiä söimme alkupalaksi. Ensimmäisen kerran olemme saaneet maistaa tätä leipää, kun tyttäremme oli Erasmus-vaihdossa Italiassa ja me muut menimme sinne viettämään pääsiäistä. Heti tulomme kunniaksi hän tarjoi meille tätä ihanaa itsetekemäänsä leipää.

Alkupalojen jälkeen nautimme kevään ensimmäisen grillauksen herkuista. Poikamme grillasi broileria ja lammasta, sillä tyttären ulkomaalainen mies pitää kovin grillatusta lampaasta ja se on tuttua hänen kotimaastaan. Mausteeksi  lampaanfileet saivat suolaa ja jeeraa. Tein lihojen kylkeen rosmariiniperunoita ja vihreistä aineksista koottua salaattia. Keitin itsekuivatusta mintusta myös minttuhyytelöä.

Aterian kruunasi pasha, jonka huipulla nyt punaisen tuohuksen sijaan palaa valkoinen pieni kynttilä, kun punaista ei ollut. Minulla on vain sellainen muovinen muotti, jossa ei ole tuota tuttua XB -merkkiä, vaan jonkinalinen kukkakuvio tai mikä lie. Nuo kyrilliset kirjaimet (latinalaisittain HV) tarkoittavat Kristus on ylösnoussut (Hristos voskrese). En tehnyt kulitsaa eli pääsiäisleipää, jonka päällä tätä herkkua on ollut tapana syödä. Me söimme vain pelkkää pashaa.

Jälkiruokia pitää pääsiäisenä olla kaksi. Tein Pirkka-ruokalehdestä mango-marenkikakun, mutta vain puolikkaalla annoskoolla ja senkin hiukan mukaillen. Mascarponesta ja kermavaahdosta tehty vaahto muuttui valuvaksi. Miksiköhän? Hyvää oli kuitenkin tuo kakku ja ensimmäisen kerran onnistuin marenkien teossa.

Nyt on tuo mukava, rakkaiden kanssa vietetty kevään juhla takana ja on taas aika palata arkeen. Mutta eipä aikaakaan, kun vappu jo kolkuttelee ovalla.

Iloista arkiviikkoa! T.Maija