sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Nyt Vappu on, nyt Vappu on, taas veikot laulakaa, niin että taivaan äärihin tää laulu kajahtaa!

Heissan!

Jo Jumala talven ja pimeän löi ja maailma viheriöi. Näillä sanoilla alkaa Valpurin yö -laulu. Mutta, sataa lunta, sataa vettä, sataa pieniä rakeita, on nyt todellisempaa tänä Valpurina. Eilen illalla lähes kellonlyömällä ennusteiden mukaan alkoi lumisade, joka jatkui vielä aamullakin.






Pitkin viikkoa on sadellut lunta ja räntää vaakatasossa, välillä rakeita ja välillä on saatu auringonpaistetta. Vastapainoksi olen poiminut kevään ensimmäiset valkovuokot Mummin vanhaan kermanekkaan sulostuttamaan ainakin kuulakkaita, vaikka niin kylmiä kevätiltoja, muistuttamaan siitä, että kyllä kevät etenee, vaikkakin kovin pikkuisin hiirulaisen askelin. Niin suurenevat silmut puissa ja pensaissa, niin tunkeutuvat kylmästä maasta sipulikukkien varret. Sisukkaasti, hitaasti, mutta yhtä varmasti kuin aina ennenkin on kevät meille tullut. Niin huhuilee huilullaan mustarastas puunlatvassa pakkasyötä enteilevässä kevätillassa todistaen, että kevät on.


Kevät tulee keikkuen. Eilen illalla saunoessamme kävin lumihangessa. Maljakossa kylmästä kärsineitä valkovuokkoja ja saunasta kierimään lumihankeen. Aivan kuin jokin ei täsmäisi tässä yhtälössä. Toisaalta, kun perustin blogini kaksi vuotta sitten 2.5., olivat ensimmäiset kuvani lumen alla nuokkuvista narsisseista. Vaikka vuodet eivät olekaan veljeksiä, on näitä samanlaisia säitä ollut tähän samaan aikaan ennenkin. Mutta nyt juhlitaan Vappua, oli sää mikä tahansa ja sitäpaitsi meillä kurkkii nyt aurinko!


Nyt vain lämpimästi päälle, ylioppilaslakit päähän, serpentiinit kaulaan ja vappuhuiskat ja ilmapallot käteen ja Vappua juhlimaan!

Iloista Valpuria ihan jokaiselle! T. Maija



3 kommenttia: