moi moi!
Mukava viikonloppu on takana. Perjantaina ja sunnuntaina kyläiltiin kahden siskoni luona ja lauantai-iltana oltiin ystävien kanssa herkuttelemassa Turussa välimerellistä ruokaa tarjoavassa Gustavossa. Mukavaa yhdessäoloa siis sekä sisarusten että ystävien kanssa ja akut tuli ladattua oikein kunnolla.
Tänään on ollut tuollainen aika perinteinen talvipäivä. Välillä tuli tunne, että aurinko saattaisi ruveta paistamaan, mutta ei sentään. Jotenkin kuitenkin tuntuu jo siltä, kuin kevättä olisi jo aavistus havaittavissa, kun oikein ajattelee. Siispä, suonette anteeksi! Palatkaamme vielä hetkeksi jouluisiin asioihin. En nimittäin ehtinyt ennen joulua tekemään postausta tästä kyseisestä aiheesta, ja minusta se oli niin viehättävä, että se postaus kuitenkin on pakko toteuttaa, joten tässä se nyt tulee. Ne, jotka karsastavat joulua tässä vaiheessa vuotta, voivat harpata tämän postauksen yli, jos nimittäin uteliaisuudelta vain malttavat!
Joulua edeltävänä sunnuntaina lähdimme vanhemman tyttäremme ja hänen viisivuotiaan poikansa kanssa hakemaan joulutunnelmaa vuosisatojen takaa. Auto suunnattiin kohti Turkua. Ensimmäiseksi päätimme mennä tutustumaan Ett Hem museoon, joka sijaitsee Tuomiokirkon takana Piispankadulla. Museo on Åbo Akdemin säätiön omistama. Museona toimii alkuperäisessä asussaan säilytetty 1800- ja 1900-luvun vaiheen yläluokan koti, jonka varakonsuli Alfred Jacobsson ja rouva Helene Jacobsson testamenttasivat Åbo Akdemille. Konsulipariskunnan koti sijaitsi Hämeenkatu 30:ssä olleessa kaksikerroksisessa kivitalossa. Talo kuitenkin purettiin 1955, jolloin koti sisustettiin uudelleen tuonne Piispankadulle.
Tämä oli tyttärenpojan ensimmäinen museokäynti ja kyllä mummi nautti, kun sai rakkaalleen kertoa vanhoista ajoista ja tavoista! Katso tätä! Katso tuota! Katso kuinka ihana koriste! Tällainen oli mumminkin kotona, kun mummi oli pieni jne.
Kodissa oli eripuolilla senkkien ja pöytien päällä vanhanaikaisia, kauniita jouluisia asetelmia. Ihan teki mieli napata hiukan maistiasia.
Tämän pöydän ääressä herrasväki söi jouluillallista.
Osaatteko kuvitella konsulinnan paketoivan tässä hienoja silkkisukkia lahjakääröön ja sinetöivän paketin kyntilänliekissä kuumentamallaan lakalla?
Aattoillan aterian jälkeen kokoonnuttiin kuusen luo jakamaan ja avaamaan paketteja.
Kodissa on runsaasti taidetta, niin taluluja kuin kuvanveistäjienkin teoksia. Osasta oli helppo huomata, että maailman eri maat olivat pariskunnalle tuttuja ja muistoksi oli tuotu taide- ja koriste-esineitä.
Kun salongit, salit, makuuhuoneet, buduaarit ja astiavarastot oli kierretty ja joulutunnelmasta nautittu täällä, jatkoimme matkaamme ulos kylmään joulukuiseen säähän. Tarvitsi vain antaa mielikuvitukselle valtaa ja saattoi hyvin nähdä keittiöpiian tyhjentävän laskiämpärin katuojaan, emännän kulkevan kadulla hameenhelmat heiluen ja kantava kotiin sianpotkaa, isännän raahaavan perässään joulukuusta ja rengin työntävän polttopuulastissa olevaa vesikelkkaa. Jostain kuului lumisotasilla olevien lasten iloisia ääniä, jossain itki pikkuvauva, jossain emäntä huusi piialle ja taisi antaa korvatillikankin, jonkun talon ikkunalla paloi kynttilä, Tuomiokirkon kellot tahdittivat lyönneillään tuon joulunalausarkipäivän touhuja joskus 150 vuotta sitten ...
On ravisteltava itsensä hereille tähän päivään. Kuljimme mukulakivikatuja katedraalimme ohi. Ihmisiä tuli ja meni iloisena hälisten. Kaikilla joulu mielessä. Kuljimme jalan Aurajoen toiselle puolelle ja jatkoimme hämyistä rantakatua aina Qwenselin talolle asti, jossa sijaitsee Apteekkimuseo. Tutustuimme hiukan museoon ja sitten astuimme peremmälle huoneisiin ihastelemaan katettuja vanhanajan joulupöytiä. Myös Käsityöläismuseossa ja Turun linnassa on joulun aikana vanhanajan joulupöytiä katettuna. Me päädyimme nyt tänne Qwenselin taloon.
Tämän pelipöydän ääressä vierähti varmasti leppoisasti tunti jos toinenkin tukevan joulaterian jälkeen vatsa tyytyväisyydestä hykerrellen. Palanpainikkeeksi saattoi nauttia hiukan jouluolutta.
Muita kuvia en valitettavasti tuolta ottanut, sillä huomasimme, että salamavalolla kuvaaminen oli kielletty. Monenlaisia herkkuja notkuivat pöydät erilaisine hyytelöineen ja paisteineen ja leivonnaisineen.
Kun pöydät oli ihasteltu, kolotti jo kahvihammasta ja suunnitelmamme mukaisesti nautimme joulukahvit Qwnselin talon tunnelmallisessa Cafessa ja lepuutimme hiukan samalla jalkojammekin, sillä edessä oli vielä käynti Vanhanajan joulutorilla Vanhalla Suurtorilla.
Savun ja paistettujen herkkujen tuoksu johdatti meidät paikanpäälle ja saavuimmekin juuri sopivasti kuulemaan Lucia-kuoron laulua. Vuorossa oli vielä lapsenlapsemme valokuvaus joulupukin ja -muorin kanssa ja pieni kierros torilla.
Väsyneinä ja tyytyväisinä suuntasimme lopulta autolle ja kohti kotia jouluisella mielellä.
Sen pituinen se.
Rakkaudella Maija
