Itsenäinen Suomi 100 vuotta - Aurajoki

Heissan!

Luoja rakastui vihreään. Eräänä aamuna hän otti väripaletin ja siveltimen. Hän maalasi suurin siveltimenvedoin. Väripaletissa oli runsaasti vihreää, eri sävyisiä. Luoja valitsi siveltimeensä aina vain lisää vihreää, lehmuksenvihreää, kirkkaanvihreää, hiukan tummenpaa vihreää, mutta kaikkein eniten lehmuksenvihreää. Väripaletin auringonkeltaisella siveltiin voikukkapeltoja, sitruunanakeltaisella rentukkaojia ja lopuksi vielä valkohattarat tuomenkukkiin. Luoja oli tyytyväinen kättensä työhön. Maalaus oli valmis. Jonain päivänä sitä jatkettaisiin.

Kun Luoja oli niin kauniin maalauksen saanut valmiiksi, rohkeni Neiti Kevät nyörittää jaloistaan tossut ja riisua sukat. Villatakkikin lennähti ruohikkoon. Hän istuutui kivelle, nosti jalat eteensä koukkuun, kietoi kätensä polvien ympäri ja kohotti kasvonsa kohti auringonkehrää sulkien silmänsä. Ympärillään lehmuksenvihreä meri. Tätä hetkeä, juuri tätä hetkeä hän oli niin kovin kaivannut ja odottanut.

Saapui siihen paikalle hiljaa myös Neiti Kesä. Tarttui ystäväänsä neiti Kevättä kädestä. Ja he tanssivat yhdessä ympäri, ympäri, ympäri pitsisten keijumekkojen helmat heiluen. Hiljaa, koivunlatvojen soittaessa heille musiikkiaan. Niin suloinen oli Neiti Kevään ja Neiti Kesän kohtaaminen.

---------------------------------------------------------------

Helky laulu Auran rantain, silmä kirkas salamoi ... Täällä Suomen synnyinmuistot, täällä työn ja tiedon puistot ... Viidennessä Suomi 100 vuotta -sarjan osassa on esittelyvuorossa taas joki, nyt Aurajoki ja jo maakuntalaulummekin sen ilmaisee. miten tärkeä asema on tällä joella ollut Suomelle kautta historian esihistoriallisesta asutuksesta, ristiretkistä, aina kauppaan ja sivistykseen asti innovaatioita unohtamatta.

Ensimmäinen asutus joen rannalle syntyi vähintään 6000 vuotta sitten. Joen alajuoksun rannalle syntyi 1200-luvulla Turku, suomen vanhin ja pitkään myös suurin kaupunki, entinen pääkaupunkimme. Joki on aina vaikuttanut merkittävästi kaupungin ja kaupunkilaisten elämään. Se jakaa kaupungin kahtia. Kaupunki syntyi joen itäpuolelle ja siellä sijaitsevat Turun tuomiokirkko, Turun Akatemia, Vanha Suurtori, Raatihuone ja ensimmäiset koulut. Tämän historian takia Turussa joen itäpuoli on "täl pual jokke" ja nykyisen ydinkeskustan ja kauppatorin puoli "tois pual jokke". Määritelmät ovat absoluuttisia, eivätkä riipu siitä kummalla puolen jokea niiden sanoja seisoo. Joen eri puolia kutsutaan myös Åboksi ("täl pual") ja Turuksi ("tois pual") kaupungin yliopistojen (Turun yliopisto ja Åbo Akademi) vanhojen sijaintipaikkojen mukaan. Nimiä käytetää erityisesti, kun kerrotaan förin (lautta) vievän ihmisiä Åbosta Turkuun.

Aurajokilaakson vanha kulttuurimaisema edustaa pitkään jatkunutta ihmistoiminnan muovaamaa jokivarsimaisemaa, joka on eräs Suomen kansallismaisemista sekä valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö.

Joen ylittää useampi silta ja föri. Turun ensimmäinen silta oli "Pennisilta", joka ylitti joen Vanhan Suurtorin kohdalla. Se rakennettiin vuonna 1414 ja tuohoutui Turun palossa vuonna 1827. Föri on vuonna 1903 rakennettu, Suomen ainoa kunnallinen ja maksuton jokilautta, joka kuljettaa ihmisiä joen yli Kakolanmäen kohdalla. Nimi on turkulaisten väännös ruosin kielen sanasta färja.

Merenrannassa jokisuuta vartioi keskiaikainen Turun linna, joka häämöttää taustalla. Hiukan yläjuoksuun kohoaa Turun tuoiokirkon torni ylväästi vanhojen puiden lomasta. Historia on vahvasti läsnä joen vartta kuljettaessa. Entinen koulupurjelaiva Suomen Joutsen on ankkurissa Aurajoessa.

Museolaiva Sigyn on myös saanut ankkuripaikan Aurajoesta Forum Marinumin edustalta.

Aurajoessa on lukuisia ravintolalaivoja, jotka houkuttelevat ihmisiä kesällä viettämään vapaa-aikaa. Jotkut ovat auki ympäri vuoden. Myös laivoja, jotka tekevät päiväristeilyjä saaristoon, on ankkuroitu jokeen.

Vanhaa merenkulkutekniikkaa on nähtävillä joen varteen ankkroiduissa vanhoissa purjelaivoissa.

Aurajoen varrella järjestetään monenlaisia tapahtumia ympäri vuoden markkinoista muihin kulttuuritapahtumiin. Tul nauttima Aurajoest!

Tavataan taas! Hyvää torstai-iltaa! T.Maija

Tapahtui pyhäinpäiväviikonloppuna

Hei vaan :)

Tämä viikonloppu on ollut todellakin täynnä tapahtumaa. Odotin niin kovin viime perjantai-iltaa. Jo kauna sitten, lipuissa luki 12.7., olimme ostaneet liput Åbo Svenska Teaternin Stormskärs Majaan - Myrskyluodon Maijaan. Ystäväpariskunnan kanssa lähdimme innolla teatteri-iltaan Turkuun.

Åbo Svenska Teatern - Turun Ruotsalainen Teatteri - on jo sinäänsä näkemisen arvoinen kauniine vanhoine sisustuksineen, jollaisia Suomessa niin harvoin tapaa. Puhumattakaan tietenkään itse esityksestä. Aivan huippuja olivat näyttelijät ja toteutus niin omaperäinen, että, jos Myrskyluodon Maijaa voi jo kutsua suomalaiseksi klassikoksi, oli se saanut aivan uudenlaisen lähestymistavan. Moderni versio vanhoissa vaatteissa.

Koska olen ehkä hiukan kaavoihin kangistunut joiltakin osin, vaikka kaikesta uudesta pidänkin, tuntui näytelmän alku ensin hiukan oudolta ja mietin, että miten tämä nyt on tällainen. Mitä tästä tulee? Tuleeko pitkä kaksituntinen? Miksi näytelmässä, joka alkoi kauniilla, elävällä pelimannisoitannolla aivan silmiemme edessä, on muovisankoja ja -saaveja? Väki istuu lavan reunalla, syö ja juo. Mutta kaikki kuvitteellisesti. Miksi?

Mutta sitä mukaa, kun näytelmä eteni, suuri muovi merenä ja aaltoina, peltilevyjen kalistelu ukkosenjylinänä, rohkeita vetoja alastomina saunanlauteilla istumisesta ja kaiken takana kuitenkin tuo klassikkoteos, tuntui esitys pureutuvan yhä syvemmälle ajatuksiini ja mieleeni. Olimme kuin suorastaan itse mukana tuossa näytelmässä, sillä toisella penkkirivillä näyttelijät tuntuivat välillä tulevan suoraan syliimme. Ehkä hyvin ruotsalainen ote koko jutussa? Tiedä tuota.

Niin mukaansatempaava tuo modernilla otteella esitetty Maijan ja Jannen rakkaustarina oli, että silmäkulmat välillä kostuivat ja tietysti, kun vielä heidän häävalssinsa soi, toi se mieleen lapsemme häät viime toukokuulta, jossa poikamme vei häävalssiin tuoreen vaimonsa Maijan ja Jannen häävalssin tahtiin.

Superesityksen saimme katsoa pyhäinpäiväviikonlopun alkuun, jota voimme lämpimästi suositella, jos vai onnistuu liput saamaan käsiinsä.

Teatteriesityksen jälkeen lähdimme syömään tällä hetkellä Suomen suosituimpaan ravintolaan, Kaskikseen. Tuonnekin paikat oli varattu jo kolmea kuukautta aikaisemmin, sillä paikka on niin suosittu, että ihan tuosta noin vain ei sinne syömään ole mahdollista pistäytyä, vaan tuo kolme kuukautta etukäteen on tiedettävä, jos sinne haluaa mennä.

Tätä kannati odottaa. Saimme tyttäreltämme joululahjaksi lahjakortin Kaskikseen. No milloin voimme mennä? Milloin tiedämme kolmea kuukautta etukäteen, että voimme sinne mennä? Teatteri-ilta osottautui sitten sopivaksi yhdistelmäksi tälle ravintolaillalle.

1960-70 -luvun kerrostalon alakerrassa on pieni huoneisto. Pieni keittiö ja pieni ravintolasali, jossa on 36 asiakaspaikkaa. Palvelu aivan loistavaa ja hyvin henkilökohtaista. Ruoka herkullista vanhoja reseptejä uudelleen lämmitettyinä. Eikä nälkäiseksikään tarvitse jäädä, sillä annokset ovat kooltaan reiluja. WC:ssäkin on ajteltu asiakasta suoristusrautoineen ja hiuslakkapulloineen.

Mielenkiintoinen kokemus, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Sisustuksessa on kunnioitettu talon aikakautta ja henkeä. Samoin musiikki on valittu senaikaisista kappaleista. Todella loistava kokonaisuus. joka päätti mukavan teatteri-iltamme ihanasti.

Tällaiselta näyttää Suomen tämän hetken suosituin ravintola. Se ei pröystäile ulkonäöllään, mutta ehkä juuri siinä on sen viehätys. Lähdimme lähes viimeisinä, joten siksi muut pöydät ovat jo tyhjiä.

Eilen illalla saimme rakkaat entiset naapurimme pitkästä aikaa kyläilylle. Kyllä oli mukava tuulisena, pimeänä lokakuisena iltana päivittää kuulumisia. Tyttäremme teki meille antipastoja.

Juustoja, itsetehtyä hummusta lusikassa maalaisleivän kanssa, guacamolea maalasileivällä. Näillä saimme illan aloittaa. Minä kokkasin coq au vineä - kukkoa viinissä ja jälkkäriksi haamukakkua.

Nyt onkin aika lähteä viettämään kuolleidenpäivää guatemalalaiseen tapaan ja sitten italialaiseen tapaan pienen silmäterämme nimppareita, joten tapahtuaa riittää koko viikonlopuksi. Mikäs sen mukavampaa :)

Rattoisaa sunnuntaita ystäväiseni :) t. Maija Myrskyluodolta