Sää vaihtelee kovasti nyt. Kovasti kaivattu sade saa ilman tuntumaan kolealta, toisaalta taas aurinko lämmittää välillä niin kesäisesti rusottaen poskipäitä ja hivellen mieltä.
Jännitystä on meillä ilmassa, kun seuraamme pikkupoikien ja vähän koko perheenkin voimin kasvihuoneessa kasvavia viinirypäleterttuja. Miten aurinko suutelee niiden poskia ja saa ne kasvamaan suuriksi. Ajatukset karkailevat Mosel-joen rinteitten viininviljelyksille. Nyt rypäleemme ovat tällaisia.
Mikä onkaan sen kesäisempää kuin perhosen lento. Tällainen perhonen oli niin kauniisti etsimässä mettä kukasta, että se oikein kutsui luokseen kuvaamaan.
Sydänkesän ehdoton sulostuttaja on tietysti kesän ensimmäinen mustikkapiirakka. Sunnuntai-iltana lähdimme isomman lapsenlapsen kanssa lähimetsään kurkkaamaan, joko mustikat ovat valmiita poimittaviksi. Aika epätasaisesti olivat vielä kypsyneet, mutta saimme kuitenkin tarpeellisen määrän. Muru poimi ahkerasti ja sai nopeasti mukin täyteen. Sormet sinisiksi värjäytyneinä ehdimme sopivasti kotiin ennen kovaa sadetta. Heti piti ryhtyä leipomispuuhiin ja nopeasti valmistui vikkelä marjapiirakka Anni-Helenan reseptillä. Saunan jälkeen oli mukava herkutella vielä lämpimällä mustikkapiirakalla sateen ropinaa kuunnellen.
Laventeli talvehti poikkeuksellisen hyvin ja kukkii nyt kovin. Se tuo mieleen Etelä-Ranskan Provencen ja siskoni, eläkkeellä olevan ranskanopettajan, joka rakastaa Ranskaa.
Lempeitä heinäkuun päiviä! Ilahdun kovin kommentistasi.
Rakkaudella Maija
