Mainio sienivuosiko ja talven tuntua

 Heissan!

Joulunpyhät kuluivat herkutellen ja telkkarin ääressä. Laiskotellen ja lepäillen. Hyvää se teki tiukan työvuoden jälkeen, kun kesälomaakin vietettiin vasta syksyllä ja ainoastaan kaksi päivää.

Uuden vuoden raketit ammuttiin lastenlasten kanssa ja tähtisadetikkuja poltettiin. Täällä meillä lounaassa ei lumesta ollut tietoakaan. 

Ulkoilemaan ja reippailemaan teki jo mieli. En tiedä mistä, mutta jostakin sain päähäni ehdottaa sienimetsälle lähtöä. 

Tammikuun toinen päivä vuonna 2021. Muutama askel kotiovelta ja olemme metsässä. Ei tarvinnut kuin poiketa pois polulta ja ensimmäiset suppilovahverot kurkoittivat sammalten ja varpujen seasta. Öinen pikkupakkanen oli puraissut hiukan sieniäkin, joista osa oli kohmeisia. Hetken kuluttua olivat sormetkin kohmeessa ja niitä piti lämmitellä toppatakin taskussa. Välillä hanskat käteen ja taas pois. Hiukan on tammikuinen sienestäminen hankalampaa hanskat kädessä.

Tunnin pikkuisen metsäkierroksen jälkeen saimme Amoren kanssa tarpeellisen määrän suppilovahveroita illan sienikeittoon jota tarjosimme ystävillemme. Ihmetys oli suuri, kun kerroimme poimineemne sienet samana päivänä. Näin aikaisin emme ennen ole sienivuotta aloittaneet. 

Jotenkin nämä sienikuvat ja kuvat hyasinteista eivät sovi samaan postaukseen, mutta tänä vuonna nyt näin. 

Loppiaisena lähdimme käymään äitini luona ja samalla matkalla päätimme käydä katsomassa, miten nuori kuusimetsämme on kasvanut. Ilmassa oli talven tuntua. Lunta oli viitisen cm, hyinen pohjatuuli pyyhki yli suopeltojen ja viskoi poskille lumihiutaleita. Suo-oja oli jo jäätynyt. Lapsuusmaisemia katselin haikeudella. Tuossa vietimme serkkuni kanssa joululomat pulkkamäessä, tuossa kylän isommilla lapsilla oli hyppyri. Tuota polkua kuljettiin kesäisin uimaan metsäjärvelle. Tästä isäni kanssa kuljettiin hevosen kanssa tukkireellä. Uppouduin täysin lapsuusaikaan. Samalla, kun kävelimme mäkeä ylös autolle oli ravistettava itsensä ajatuksista tähän päivään, vaikka se teki vähän kipeääkin.

On vielä niin mukavaa istua joulukuusen katveessa hymyilevien jouluvalojen hämärässä. Tunnelmoida ja nauttia. Kuunnella hiukan vielä Jouluradiota, ennen kuin se sulkee kanavansa. Sytyttää tuoksukynttilöitä. Nyt meillä tuoksuvat piparkakut ja vanha kirjakauppa. Lahjaksi saatuja. Vielä en luovuta joulusta. Tylsä talven kalpeus saa vielä odottaa vuoroaan.

Hyvää talvista viikonloppua! Rakkaudella Maija 

Neiti Kesäheinä

Heippa ystävät!

Neiti Kesäheinä istahtaa vielä laiturille ja luo katseen kimmeltävälle ulapalle. Hän muistelee mennyttä kesää, sitä, miten yöttömänä yönä metsä tihkui kesän tuoksuja, kuinka auringonsäteet ruskettivat hänen poskipäänsä, miten aikaisin aamulla nurmen kaste helmeili paljailla varpailla, kuinka rantavedessä oli suloista polskia, miten laiturinnokassa voi vilvotella jalkoja vedessä ja katsella taivaan poutapilviä, kuinka hän mutusteli kesänlämpimiä mansikoita ja mustikoita heinänkorresta, miten hän keijukaishameessaan tanssahteli heinäpellon laidalla ja nukahti heinäseipään juurelle. Sellainen oli kesä.

Neiti Kesäheinä on jo nähnyt kurkien tekevän lähtöään, tuulen lennättävän keltaisia puidenlehtiä ja tuntenut ihollaan alkavan syksyn tunnun. Nyt kyllä pakkaan sifonkimekkoni ja tyllihameeni vaneriaskiin ja lähden minäkin muuttolintujen lailla jonnekin lämpimään. Kunnes taas palaan, taas palaan muuttolintujen myötä ja tuon kesän tullessani. Hyvästi tämä ihana kesä - tavataan taas!

Syyskuu on jo hyvässä vauhdissa. Mutta eipä haittaa. Syksy on mukavaa aikaa, kunhan vain raaskii heittää hyvästit kesälle. Koululaisia meillä ei enää ole, mutta silti minusta koulujen alkaminen on aina niin tunnelmallista aikaa, että siitä nautin mielessäni vieläkin, kun pieniä koululaisia näen. Jokasyksyinen kirjojen päällystäminen ja se muovin tuoksu oli ihan oma juutunsa, puintiaikaa rakastan ja tuo talveen varautuminen tuoksuvine etikkasäilykkeineen ja hilloineen on niin ihana. Kaaliruuat ja puolukkametsä ovat tietysti ihan must-juttuja. Nuo kaikki kuuluvat ehdottomasti syksyyn. Ensin elokuun tummeneviin iltoihin ja sitten syksyyn, kun syyskuu pääsee vauhtiin. Sytytellään kynttilöitä ja tuli takkaan, kaivetaan naftaliinista huovat ja torkkupeitot ja kuunnellaan sateen ropinaa.

Vaikka päivät ovat olleet vielä ihan kesäisen lämpimiä, tuntee alkavan syksyn jo ihollaan ja nenässään. Aamu-uinnin jälkeen tarkenee vielä hiukan istua ja kuivatella itseään laiturilla, vaikka syksyn kirpeyden jo aavistaa.

Ihan mahdottoman helppo ja maailman paras kaalipata on tehtävä heti syksyn alettua. Kaali paloitellaan ja ladotaan kerroksitain jauhelihan kanssa, jota otetaan lusikalla suoraan paketista. Kerrosten väliin ripotellaan kokonaisia maustepippureita, suolaa ja lorautetaan siirappia. Padan pohjalle lisättän hiukan vettä ja kattila nostetaan porisemaan liedelle. Haudutus ja mitä herkullisin ruoka on valmis. Tuoretta ruisleipää vielä seuraksi ja herkku on siinä. Tätä äitini teki aina syksyisin ja tuoksu oli houkutteleva nälkäisen koululaisen aukaistessa kotioven. Puolukkahillo sopii hyvin padan kyytipojaksi.

Metsän kultaa oltiin keräämässä pojan ja miniän kanssa ihanan aurinkoisena ja lämpimänä syyspäivänä. Mukava saalis saatiin kasaan ja miniä löysi oikein komean kanttarelliyksilön.

Omppuhilloa olen keittänyt jo kahdesta ämpärillisestä valkeakuulaita. Nam, tuli hyvää! Vielä on omenoita puussa ja puun alla, joten vieläkin on tehtävä lisää.

Tällaisia syyspuuhia on jo ehditty tekemään. Oletko Sinä käynyt sienimetsällä tai keitellyt hilloja?

Leppoisaa lauantai-iltaa, ystävät! Halit Maija

Lumihiutaleiden leikkiä - kun maa sai ensilumen

Moikka moi!

Nyt jos koskaan oli viimeistään aika lähteä sienimetsään. Nyt, kun jo suuri osa Suomea on saanut lumipeitteen.  Koska syksy oli pitkään niin kuiva ainakin täällä meillä Lounais-Suomessa, eivät suppilovahverotkaan oikein jaksaneet kasvaa. Odottelin syyssateita ja  nyt tämän poikkeuksellisen lämpimän syksyn pikkuhiljaa kääntyessä ehkä kylmempään suuntaan, ehdotin miehelleni, että lähtisimme katsomaan löytyisikö yhtään sieniä. Kovin korkealla odotuksemme eivät olleet. No, eipä haitannut, kuitenkin olisi tullut tehtyä reipas ulkoilulenkki raikkaassa säässä.

Hämmästykseksemme lähtiessämme syksyn ensimmäiset lumihiutaleet leijailivat ilmassa kiireellä, mutta ehtiessään maahan sulivat heti pois. Jatkoimme tuttua polkua metsään. Olemme siitä onnekkaita, että voimme vain kotoa poiketa metsään. Hyvät sieni- ja marja-apajat ovat aivan kotiovella. Outoa oli lähteä sienimetsään rukkaset kädessä ja lumihiutaleiden lennellessä, mutta nuo suppilovahverot ovat niin myöhäissyksyn sieniä, että mahdollista tämäkin on. Josku olen vielä joulukuuussa, kun on ollut lumetonta, poiminut suppilovahveroita.

Iloksemme löysimme heti metsään päästyämme ensimmäiset sienet ja niitähän löytyi lisää ja lisää edetessämme syvemmälle metsään. Sormet kohmeessa poimimme suppilovahveroita. Välillä oli pakko puhallella sormia ja hieroa käsiä yhteen. Välillä oli pakko laittaa rukkaset käteen ja antaa sormien lämmetä. Aikamoista sienestystä!

Iso kasahan noita nyt on tuossa, mutta entäs pannullakäyttämisen jälkeen?

 Sienimetsältä palatessamme maisema näytti niin marraskuiselta.

Ja vielä viikolla näin satumaiselta.

Sisarentyttäreni, joka asuu Lapissa, kirjoittaa kolumneja naapurikaupungin lehteen. Viimeeksi hän kirjoitti ihastuttavan jutun lumesta. Hän kuvaili oikein osuvasti tunnelmaa koululuokassa ensilumen sataessa. Sitä hetkeä, kun joku huutaa, että sataa lunta. Nyt illan jo hämärtyessä tyttäreni huomasi, että maa on valkoinen. Ikkunaanhan minäkin aivan vaiston varaisesti riensin. Kuin lapsena. Ja voi kuinka kauniilta maisema näyttikään. Istuimme miehen kanssa kynttilänvalossa katsellen lumihiutaleiden leikkiä. Milloin tuulen voimasta kaikki hiutaleet kiirehtivät samaan suuntaan aivan kuin leikkien nattaa (lue hippaa) huutaen ja kiljuen. Tai kuka mihinkin suuntaan piilosta leikkien ja sopivaa piilopaikka etsien. Välillä taas rauhallisesti kuljeskellen sinne tänne kuin valssia jäällä tanssien. Suuria valkoisia lumihiutaleita katulampun valokiilassa. Tekisikö meli pyydystää yksi kielelle sulamaan?

Tuuli on aika voimakasta ja täällä valot vilkkuvat. Saadaankohan loppuiltaa viettää kynttilänvalossa?

Ihanaa marraskuista viikonloppua rakkaat ystäväni :) t.Maija