Moikka moi!
Nyt jos koskaan oli viimeistään aika lähteä sienimetsään. Nyt, kun jo suuri osa Suomea on saanut lumipeitteen. Koska syksy oli pitkään niin kuiva ainakin täällä meillä Lounais-Suomessa, eivät suppilovahverotkaan oikein jaksaneet kasvaa. Odottelin syyssateita ja nyt tämän poikkeuksellisen lämpimän syksyn pikkuhiljaa kääntyessä ehkä kylmempään suuntaan, ehdotin miehelleni, että lähtisimme katsomaan löytyisikö yhtään sieniä. Kovin korkealla odotuksemme eivät olleet. No, eipä haitannut, kuitenkin olisi tullut tehtyä reipas ulkoilulenkki raikkaassa säässä.
Hämmästykseksemme lähtiessämme syksyn ensimmäiset lumihiutaleet leijailivat ilmassa kiireellä, mutta ehtiessään maahan sulivat heti pois. Jatkoimme tuttua polkua metsään. Olemme siitä onnekkaita, että voimme vain kotoa poiketa metsään. Hyvät sieni- ja marja-apajat ovat aivan kotiovella. Outoa oli lähteä sienimetsään rukkaset kädessä ja lumihiutaleiden lennellessä, mutta nuo suppilovahverot ovat niin myöhäissyksyn sieniä, että mahdollista tämäkin on. Josku olen vielä joulukuuussa, kun on ollut lumetonta, poiminut suppilovahveroita.
Iloksemme löysimme heti metsään päästyämme ensimmäiset sienet ja niitähän löytyi lisää ja lisää edetessämme syvemmälle metsään. Sormet kohmeessa poimimme suppilovahveroita. Välillä oli pakko puhallella sormia ja hieroa käsiä yhteen. Välillä oli pakko laittaa rukkaset käteen ja antaa sormien lämmetä. Aikamoista sienestystä!
Iso kasahan noita nyt on tuossa, mutta entäs pannullakäyttämisen jälkeen?
Ja vielä viikolla näin satumaiselta.
Sisarentyttäreni, joka asuu Lapissa, kirjoittaa kolumneja naapurikaupungin lehteen. Viimeeksi hän kirjoitti ihastuttavan jutun lumesta. Hän kuvaili oikein osuvasti tunnelmaa koululuokassa ensilumen sataessa. Sitä hetkeä, kun joku huutaa, että sataa lunta. Nyt illan jo hämärtyessä tyttäreni huomasi, että maa on valkoinen. Ikkunaanhan minäkin aivan vaiston varaisesti riensin. Kuin lapsena. Ja voi kuinka kauniilta maisema näyttikään. Istuimme miehen kanssa kynttilänvalossa katsellen lumihiutaleiden leikkiä. Milloin tuulen voimasta kaikki hiutaleet kiirehtivät samaan suuntaan aivan kuin leikkien nattaa (lue hippaa) huutaen ja kiljuen. Tai kuka mihinkin suuntaan piilosta leikkien ja sopivaa piilopaikka etsien. Välillä taas rauhallisesti kuljeskellen sinne tänne kuin valssia jäällä tanssien. Suuria valkoisia lumihiutaleita katulampun valokiilassa. Tekisikö meli pyydystää yksi kielelle sulamaan?
Tuuli on aika voimakasta ja täällä valot vilkkuvat. Saadaankohan loppuiltaa viettää kynttilänvalossa?
Ihanaa marraskuista viikonloppua rakkaat ystäväni :) t.Maija
Suppilovahverot ovat ihania ja voi, miten hienon kasan niitä saitte! :) Pannulla tosiaankin kyllä kutistuvat olemattomiksi. :O
VastaaPoistaHienoja marraskuisia valokuvia! :)
Kiitos<3 Kyllä olin tyytyväinen saaliiseen, varsinkin, kun odotukset eivät olleet suuren suuret metsään lähdettäessä. Niin, hupaisan pieneksi kasaksi ne kutisuvat, mutta ovat tavallaan kuitenkin sitten käytettäessä kuin "tiivistettä", joten kyllä riittävät silti vähän suurempaankin soppaan tai soosiin.
VastaaPoistaMukavaa alkanutta viikkoa :)