maanantai 9. marraskuuta 2015

Silloin, kun aurinko ei paista - kukkatikkarimatto, back to -70!

Heissan hei!

Sain lopulta valmiiksi tyttären perhelle virkkaamani maton. olen sitä pitkin syksyä tehnyt, mutta kun työn koko kasvoi, ei käsityötä ollut helpo ottaa mukaan. Oli siis aina vain tehtävä sitä kotona  ja koska syksymme on ollut aika vauhdikasta, ei aina arki-iltaisinkaan enää ole tullut otettua työtä käteen, joten viikonloppuisin on nyt enimmäkseen käsitöitä tehty.

No nyt kuitenkin matto on valmis. Eikä mikä tahansa hiirulaisen värinen matto, vaan oikein karkkiväreistä virkattu. Tyttäreni rakastaa värejä, joten heidän kodissaan ei pelätä käyttää kirkkaita tekstiilejä. kun tämän maton levittää lattialle, on kuin aurinko paistaisi aina. Niinäkin päivinä, jolloin sää on marraskuisen harmaa.

Jo lapsena olivat minunkin lempivärni oranssi ja keltainen. Äitini on erittäin taitava käsityöntekijä ja muistan ihanan puvun, jonka hän minulle neuloi. Siihen kuului puolihame, lyhythihainen pusero ja villatakki. Kaikki samasta langasta oranssina ja keltaisena. Muistan, kuinka isäni pihakoivuun ripustamassa keinussa eräänä sunnuntaiaamuna keinuin tuo puku päällä. Olimme kai lähdössä jonnekin, kun niin hienosti olin pukeutunut.

Kun hiukan vartuin ja sain oman vinttikammarihuoneen, sisustettiin se vanhempienin kanssa tietysti oranssiksi ja keltaiseksi. Seinät isä tapetoi suurikuvioisella oranssilla tapetilla, kirjoituspöydän maalasin oranssiksi, verhot olivat oranssia Marimekkoa, laatikkojakkara oli oranssi, maton äiti kutoi oranssi-keltaraitaiseksi, lattiatyynynpäällisen virkkasin oransseista ja keltaisista isoäidinneliöistä. Voi tuo huone oli niin kaunis. Se hehkui lämpöä ja valoa. Ja tuo huone on vieläkin lapsuudenkodissani oranssina huoneena.

Liekö sitten vanhempi tyttäreni perinyt minulta tuon mieltymyksen väreihin, vaikken nyt enää sisustakaan värikkäästi. Meillä on ruskeaa, valkoista ja sinistä. No, aikansa kutakin. Mutta tuo matto, joka minulla on ollut lapsuudenkodissani huoneessani, on nyt tyttäreni kodissa, kuten laatikkojakkarakin. Matto on vielä suhteellisen hyväkuntoinen. Kun kerran sanoin, että onhan se jo hiukan kulunut, tytär sanoi, ettei sitä missään nimessä heitetä pois. Se on niin ihana. Nyt tuo matto saa sitten seuralaisen. Mahtaakohan pikkuinen tyttärenpoikamme muuttaa sen joskus omaan kotiinsa, jotta perinne säilyy?




Tämän maton ohje on napattu jostakin vanhasta Kodin Pellervon Käsitöistä.



Tunnelmallista marraskuista hämäränhyssyä teille, ystäväiseni :) t. Maija

9 kommenttia:

  1. Kiitos vielä kerran matosta - se on kyllä niin tavattoman ihana! <3 :D
    Sopii aivan täydellisesti meidän olkkariin, sen vanhan räsymaton seuraksi. :)
    Ja aivan totta joka sana: kyllä tuntuu, kuin aurinko nyt meillä olkkarissa paistaisi koko ajan tämän maton ansiosta ja sitä todella tällaisina päivinä kaivataan! :)
    Kylläpä on herttaisia sydämiä! <3

    VastaaPoista
  2. Voi vitsit! Ihana vinttikamari palaa mieleen, milloin minkäkin värisenä kulloisenkin asukkinsa lempivärien mukaan... Ja mun lattiatyyny oli sini-keltainen. Muistan muuten sen sun asunkin! No miksen minä jos sinäkin, sysseliseni :) Kyllä Sallan kodissa nyt tosiaan aurinko paistaa näinä harmainakin päivinä! Matto levittyy sileästi lattiaan, kuin naulattu!

    VastaaPoista
  3. Niin oli, rakas syssa, muistan hyvin ja olisimmehan maalanneet ne ikkunanpieletkin sinisiksi, jos vain olisimme saaneet luvan. Vaan emmepä saaneet ja näin jälkikäteen ajateltuna ehkä hyvä niin. Voi se asu oli niin ihana! Matto totta totisesti levittäytyy hyvin lattialle. Ohje oli siis hyvä :)

    VastaaPoista
  4. Olisikohan siitä asusta kuvaa tallella jossain...?

    VastaaPoista
  5. Eipä ainakaan minulla taida olla. Olisikohan Mammalla?

    VastaaPoista
  6. Toivotaan! Missäs itse puku mahtaa nykyään olla?

    VastaaPoista
  7. Olisikohan viety lumppujen joukossa kehrättäväksi uudelleen langaksi? Siten tehtiin, että saatiin kakki käytettyä tarkasti hyödyksi. Tuosta langasta kudottiin sitten mattoja. Saattaa olla meidän villamatoissamme tuo puku nyt. Tämä on hyvä kierrätysidea vieläkin. Kai noitata kehräämöjä tänäkin päivänä on?

    VastaaPoista
  8. Olisikohan mahdollista saada tämän maton ohjetta? En onnistunut pääsemään pellervolehden arkistoihin. sähköpostini on petra.okkonen at hotmail.com

    VastaaPoista