Aamulla kaivoin paperipussin pohjalta kuivahtaneen croissantin. Lämmitin sen mikrossa, jolloin siitä tulikin vielä ihan kelpo leivonnainen, ja söin kuumaa minttuteetä hörppien. Siitä mausta tulvahti mieleeni matkamme Pariisiin joitakin vuosia sitten, jolloin istuimme katukahvilassa niin ikään croissanttia syöden ja kahvia ja teetä siemaillen sekä ihmisvilinää seuraillen aamuauringon lämmittäessä ihanasti. Silloin ei mistään pahasta ollut tietoakaan.
Lauantaiaamuna heräsimme surulliseen todellisuuteen. Miten musta perjantai olikaan ollut Ranskassa. Juuri, kun itse illalla kirjoitin, millaisia pieniä kivoja asioita minulle oli sinä päivänä tapahtunut.
Miksi maailma on nyt tällainen?
Maija
Niin, miksi? Kamalia asioita tapahtui samalla kuin itse vaan vietti rauhassa perjantai-iltaa kotonaan. Voiko nykyään tosiaan koska vaan sattua mitä tahansa missä vaan? Miten tähän on tultu?
VastaaPoistaKysymyksiä, joihin kukaan ei kai osaa vastata :(
VastaaPoistaNiinpä :(
VastaaPoistaLamaannutti... Ja juuri Pariisissa kun on voinut huomata, miten rauhassa siellä saa kukin omalla tavallaan olla ja elellä, kulkea kadulla, istuskella puistossa, lueskella metrossa, viipyillä kahvilassa yhden espresson voimalla vaikka puoli päivää... Hmmm... Ranska on monessa mukana, pitkän vaiheikkaan historiansa kuljettamana.
VastaaPoistaNiin, niin suvaitsevaista ja sulautunutta ja sitten...
VastaaPoista