Näytetään tekstit, joissa on tunniste syksy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syksy. Näytä kaikki tekstit

perjantai 30. syyskuuta 2022

Saariston syysidylliä

 














Savu tuoksuu saaristossa. Joku polttaa nuotiota tyynen meren rannalla ja savun tuoksu kiirii sieraimiin veden pintaa pitkin. Tulen rätinä tuntuu kodikkaalta ja tuo osansa iloisten värien kirjoon. 

Villiruusun marjat hehkuvat vielä vihreitä lehtiä vasten. Joidenkin pensaiden lehdet ovat jo saaneet syysvärinsä punamultaisen talon seinustalla. 

Talon seinällä kyltti kertoo etäisyydet Turkuun ja Tukholmaan. Vielä viimeiset pikkuruiset orvokit kukkivat kallionkolossa tuoden kallioillekin väriä vielä syksyllä. 

Taivas on tummien pilvien peitossa. Mutta vaahteroiden pilviselläkin säällä silmiä häikäisevät värit luovat hodetta syyspäivään. 

Merivesi on vielä täällä avomeren äärellä 12 asteista. Aamu-uinti karkoittaa unihiekat silmistä, kun ilmalämpötila näyttää kahdeksaa.

Syysterveisin Maija 

keskiviikko 21. syyskuuta 2022

Syyspuuhia

 Heissan!

Syyssateet ovat vyöryneet viime päivinä ylitsemme tummine pilvineen.  Välillä aurinko paistaa niin, että vesipisaroin kuorrutettu kuusiaita saa ylleet erivärisiä jalokivikoristeita. Kaunista kuin mikä. Syksyn väriloistoa voi ihailla sateenkaarena taivaalla, ruskana puissa, pensaissa ja varvuissa ja sitten vielä noissa kuusiaidan jalokivissä. 





Orava on säilönyt ahkerasti ja kerännyt itselleen talvivarastoa. Hienoa ilmakuivattua tattia on tulevan talven ruokalistalla ainakin tiedossa. 

Minä puolestani varustauduin syksyyn uusilla villasukilla ja haisaappailla. Sukat oli kudottu jo viime syksynä, mutta lankojen päättely taas jäi ja jäi...🤣







Syksyyn kuuluu myös ystävien tapaaminen. Saimme vieraaksi rakkaan ystävän ja ilokseni nuorempi tyttäremme ja vävymme tarjoutuivat kokkaamaan. Ulkona isolla pannulla tehtiin paella ja se maistui sekä liha, että kasvisversiona niin herkulliselta. Alkuruokana sienikeittoa, pääruokana Iberian niemimaalta paellaa ja tiramisua naapurista eli Apenniinien niemimaalta. 

Minun tehtäväkseni jäi vain kakun teko kahvin seuraksi. Poimin pihalta viimeisiä syyskukkijoita kakun koristeeksi. Päälle vielä vadelmaa ja syksyn ehkä viimeinen marjakukkaiskakku pääsi pöytään. 

Ikkunoiden pesu kuuluu myös syksyyn ja nyt minulla on siihen ihan uusi väline, jota esittelen ehkä myöhemmin. Ikkunoiden pesu sujuu leikiten. 

Mitä puuhia Sinun syksyysi kuuluu ?

Syysterveisin Maija ❤️


tiistai 26. lokakuuta 2021

Destination Calabria

 Ciao tutti! 

Uskallankohan jo kirjoittaa, että jos kaikki nyt pysyvät terveinä, eikä maailma ihan hetkessä muutu koronankaan suhteen radikaalisti, lähdemme lauantaina Italiaan. Koronapassit ja tavallisetkin on jo pakattu, täytetty joku erikoinen lomake, jonka Italia vaatii maahantulijoilta ja vanhempi tytär on suunnitellut meille kivan reitin Roomasta Calabriaan kaikkine yöpymiskohteineen ja nähtävyyksineen. Calabria onkin ainut Italian maakunta, jossa emme ole koskaan olleet. Odotan paljon ja hiukan jännitänkin. Nyt myöhään syksyllä etelässä saattaa olla vielä 20 asteen päivälämpötilat, mutta oli mitä oli, on kulunut niin pitkä aika siitä, kun olemme viimeksi olleet Italiassa, että sadekaan ei ehkä voi haitata. 


Joko Sinä olet varannut tai suunnitellut matkoja?

Lomanodotustunnelmin terveisin Maija 

sunnuntai 17. lokakuuta 2021

Kukkiva kurpitsa

 Hei!

Lokakuu ja päässäni hyrräävät vai ajatukset kurpitsoista. Ei syksyä ilman niitä. Ne ovat jotenkin saaneet minut pauloihinsa. Oikeiden kurpitsojen lisäksi olen ommellut kankaisia kurpitsoja, joiden koristelussa vain mielikuvituksen taivas on rajana. 

Perjantaina saimme vieraaksemme ihania ystäviä. Illan teemana oli kurpitsa. Ulkona kuistin olen koristellut jo aikoja sitten näillä oransseilla, vihreillä ja valkoisilla palleroilla. Kurpitsa-alkukeiton lisäksi koristelin pöydän kurpitsoilla.  Ison, josta olin keittoon kaivertanut kurpitsan sisuksen, koristelin kukilla. Tällaisia kuvia on netti pullollaan ja niinpä minäkin halusin kokeilla, mitä saisin aikaan. Kaupasta ostin Reilunkaupan ruusuja, jotka yleensä kestävät kauan. Kaikki muu materiaali löytyi omasta pihasta ja metsästä. Kaiverrettuun kurpitsaan asetin sisälle tuorekelmulla päällystetyn oasissienen, jonka kostutin hyvin. Grillitikuilla asettelin hatun paikoilleen ja sitten vaan sommittelemaan kukkia. Hiukan kurpitsajuhlan taikuutta saa aikaan, kun asettelee kurpitsalle vielä patterikäyttöiset valot. 










Kurpitsaista lokakuun loppupuolta! Terveisin Maija 

maanantai 6. syyskuuta 2021

Viikonlopun kattaus

 Heissan hei! 



Aika syksyisen kylmää on pidellyt pohjatuulen puhallellessa hyytäviä henkäilyjään tänne päin. Uusi viikko toivottavasti tuo meille vielä luvattua ja niin kovin kaivattua lämpöä. 

Lauantaina saimme pitkästä aikaa ystäviä illalliselle. Tuntui mukavalta saada kattaa kauniisti ja kaivaa esille parempaa serviisiä. Nuorempi tytär pelasti kaatopaikkakuormalta minulle ystävänsä kautta ihania kristallilaseja, jotka otin ilolla vastaan. Pyyhin lasikaapin pölyt ja järjestelin tilaa uusille tulokkaille. Lauantaina uudet lasit pääsivät myös koekäyttöön. Ihanat, valkoiset tabletit ovat guatemalalaisen ystäväni kotimaastaan tuodut. Ne ovat vuoristossa asuvien intiaanien käsityönä tekemiä. 

Alkupalaksi tein juusto-leikkelelaudan, joka on ihan suosikkini. Aineksia voi vaihdella ja aina saa tehtyä erilaisen omien ja vieraiden mieltymysten mukaan. Pääruuaksi Amore grillasi poron ulkofileen, joten hiukan jo syksyistä, mutta kuitenkin vielä kesäistä grilliruokaa. Fileen kanssa makeaa karpalokastiketta ja hasselbackan perunoita salaatin ja hunajaisten uunijuuresten kera. Jälkiruuaksi oli vielä Paimionjokilaakson mansikoita, varmasti aika viimeisiä mahdollisuuksia, laseihin koottuihin juustokakkuihin sujautettuina. Kaura-omenapaistos runsaalla kauracrumblella päällystettynä vaniljakastikkeen kanssa päätti illan kahvin kylkiäisenä. 

Jos pöydän kattaminen oli kivaa, oli kiva myös kokata. Tietysti hauskinta oli istahtaa ystävien kanssa saman pöydän ääreen, kun hämärä jo hiipi ikkunoiden taakse syveten kohti samettista tummuutta antaen kynttilänliekeille mahdollisuuden loistaa vieläkin kirkkaammin. 

Onko Sinusta kiva kokata ja kutsua perhettä tai ystäviä syömään?










Oikein hyvää uuden viikon alkua kaikille blogissani kävijöille! Maija

torstai 22. lokakuuta 2020

Hui kauhistus! - Halloween! Halloween! This is halloween!

Kapea tie kiemurtelee lokakuisessa, tihkusadetta vihmovassa pimeydessä.  Mutkia, mäkiä, vastaantulevien autojen häikäiseviä valoja, pimeyttä täplittävät valot talojen ikkunoista. Tunnelma autossamme on odottavan jännittynyt ja kihelmöivä. Seuraavankaan mutkan takaa ei näy sitä mitä odotamme. Takapenkkiläiset kyselevät joko ollaan kohta perillä. Emme tiedä, on vastaus. Ajetaan vielä eteenpäin. Pysähdymme, tutkimme googlea. Sen mukaan on vieläkin jatkettava. Mäen päältä se näkymä sitten aukeaa. Olemme perillä.

Sadat, jopa tuhannet kurpitsat valaisevat halikkolaista peltomaisemaa. Kurpitsalyhtykujat, -kaaret, -linnat ja -vuoret! Kaiken yllä leijuvat kummitukset! Niin paljon jännittävää nähtävää niin aikuisille kuin lapsillekin. Vanhemman tyttären ja kahden isomman lapsenlapsen kanssa ihastelemme jokaisen kurpitsan omaleimaista ilmettä. Pieniä vauvakurpitsoja ja isompia jättiläismäisiä. Pimeydessä kulkee vastaan muitakin hämmästellen ja valokuvaten. Mukaankin saa ostaa kokonaisia ja kaiverrettuja kurpitsoja. Lyhtyjä tehdään jopa tilaustyönä. Katsojia on tullut ympäri maan.

Kurpitsapellon takana häämöttää Halikon valaistu keskiaikainen kirkko. Tunnelma on todellakin hiuksia pystyyn nostattava. Ainutlaatuinen Suomessa. Halloween on saapunut kaupunkiin!

Tätä paikkaa suosittelen lämpimästi. Kurpitsat ovat pellolla valaistuina vielä sunnuntaihin 25.10. asti. Koko komeuden on toteuttanut halikkolainen yrittäjä Esa Rannikko työntekijöineen.  Noin 80 työntekijää huolehtii kurpitsojen kaiverruksesta ja kynttilöiden sytyttämisestä ja vaihtamisesta. Ei siis ihan mikään pieni projekti. Ja kaikki tämä ihan vain Halloween townin asukkaiden ja muiden kävijöiden syksyn piristykseksi ilman pääsymaksua. Paikan löydät Salon Halikosta, Vanhan Turuntien varrelta läheltä Halikon keskustaa. 








Kuvat ovat tyttären Salla Ezzaialin ottamia.

Hauskaa halloweenin odotusta kaikille 🎃

Rakkaudella Maija 

sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Syys saaristokylissä

Heissan pitkästä aikaa!

Taas on sunnuntai-ilta ja viikonloppu kohta takana. Asuntoauto on purettu ja siivottu ja pikkuisen jo kotiuduttukin. Perjantaina lähdettiin mökille koululaisen kanssa syysloman kunniaksi. Sehän on selvä, että kauppareissu on tehtävä ja hankittava viikonlopun eväät. Kauppaan mentiin Paraisilla.

Korona kiihdyttää itseään ja ihmisten mieliä ympäri maamme. Maskin käyttöä suositellaan ja niinpä mekin naamioiduimme. Vaikka töissä joudumme käyttämään maskia aina oli korona tai ei, tuntui nyt jotenkin hassulta painella kauppaan maski kasvoilla. Niin varmaan tuntui monen muunkin mielestä. Lähes sata prosenttisesti kaikki olivat varustautuneet kasvosuojin. Hiukan tuntui, että kaikki katselivat toisiaan ehkä aavistuksen hymyillen. Ai, sinullakin on ja sinulla. Varmasti hyväksyen, että suositusta on noudatettu. Toisaalta ne, joilla maskia ei terveydellisistä tai muista syistä, kuten unohduksen takia, ollut, katselivat meitä maskillisia ehkä hiukan alta kulmain. Vai tuntuiko se vain siltä? Koululainen sanoi, että on vaikea tunnistaa vaaria, kun kaikilla on maski ja kaikki ovat saman näköisiä. Niinhän se oli. Olo oli kuin naamiaisissa ja mahtoiko varsinainen syy siihen hiukan unohtuakin. Lauantaina oli pakko käydä täydennysostoksilla omassa, kymmenen kilometrin päässä olevassa lähikaupassamme ja myös siellä oli aika monella maski, joten hyvin tuntuu suositus tehonneen. Se siitä koronasta.

Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena ja tyynenä. Aamupulahdus kristallinkirkkaaseen mereen auringon kultaessa vastarannan kaislikon, korpin huudellessa niemenkärjessä, valkoisten joutsenten etsiessä ruokaansa ja muuten ympärillä syksyn hiljentämä saaristo. Nautintoja parhaimmillaan. Laiturille noustessa ei ole kiire mihinkään. Hankaan itseni kuivaksi. Iho kihelmöi ja veri kiertää kohisten jokaisessa ihon sopukassa. Viimeisetkin aamu-unisuuden rippeet häviävät silmistä ja kiireetön aamiainen maistuu taivaalliselle. Tällainen elämä on luksusta.

Lähdemme kirkonkylälle kauppaan ja käymme kurkistamassa Houtskarin kirkkoa. Kirkkoon pääsee sisällekin toisin kuin moniin mantereen kirkkoihin. Tämä Neitsyt Marialle omistettu punamultainen, aumapaanukattoinen ja tasavartinen ristikirkko rakennettiin vuosina 1703-1704. Kirkon rakentamisesta vastasi pohjalainen Erik Nilsson. Tyyliltään kirkko vastaa varhaisimpia lounaissuomalaisia puisia ristikirkkoja. Turunmaan saaristossa kirkonkylät ovat sijoittuneet suuremmille saarille merkittävien vesireittien varsille. Kirkon alttaritaulu on peräisin vuodelta 1887ja sen on maalannut tunnettu Victor Westerholm, jonka juuret ovat Nauvossa. Alttaritaulun nimi on Jeesus Getsemanessa ja kerrotaan, että taulun enkelillä on taiteilijan tulevan vaimon kasvot. Kirkkopihan tuntumassa on myös kellotapuli, jonka alaosa on rakennettu vuonna 1753 ja yläosa 1871. Museovirasto on määritellyt Houtskarin kirkkoympäristön, johon kirkon lisäksi kuuluu mm. 1874 rakennettu pappila ja vanha pitäjäntupa, valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. 

Kuljemme koululaisen kanssa kirkkomaalla. Häntä kiinnostavat vanhat hautakivat ja -ristit, joissa lukee usein myös merkittävien henkilöiden tittelit. On rovastia, ruustinnaa, kansakouluopettajaa, luotsia ja monia muita. Koululainen miettii myös, että jos ukkonen nyt iskisi, taitaisi haudoista nousta zombeja. Hetken vielä kiertelemme ja matka jatkuu.

Päätämme tehdä pienen saaristokierroksen kahden lossimatkan taakse.  Roslax, Björkö, Kivimo, Mossala. Pikkuruiset saaristokylät ovat jo vaipumassa talvihorrokseen. Vielä ne kylpevät kultaisten vaahteroiden hohteessa. Niin kaunista. Tie kapenee kapenemistaan. Ohitse vilahtavat vanhat pihapiirit harmaahirsisine ulkorakennuksineen, venevajat torkkuvat uneliaina. Kiireettömyys tuntuu käsin kosketeltavalta. Bussipysäkkien katokset on koristeltu viihtyisiksi ja ohikulkijan kiinnostuksen herättäviksi.

Lopulta saavumme meille niin tuttuun paikkaan. Tie päättyy Mossalan saaressa ja ainut mahdollisuus tästä jatkaa matkaa eteenpäin on yhteysalus Antonia, joka ei enää taida tänä vuonna kulkea Houtskarin ja Iniön välillä. Tällä alueella, joka nykyään on Mossala Island Resort/ Saariston Lomakeskus, telttailimme usein opiskeluaikana 1970-luvun loppupuolella. Silloin alueella ei ollut mitään rakennuksia. Tulimme vain ja pystytimme teltan ja siinä vietettiin viikonloppu ja jopa juhannus. Myöhemmin paikalla oli caravan-alue, jossa vietimme paljon viikonloppuja sen jälkeen, kun hankimme asuntoauton . Lapset olivat silloin pieniä ja me kaikki viisi henkeä, iso koira ja papukaija viihdyimme alueella erinomaisesti. Omistajarouva kävi perimässä leiriytymismaksun, jos sattui muistamaan tai joku vakituisista vaununpaikanpitäjistä keräsi sen. Elämää oli leppoisaa, eikä ilkivallasta eikä ruuhkasta ollut tietoakaan. Leiriytyminen täällä loppui, kun vuonna 2009 ostimme oman mökkitontin Hyppeisten saarelta. Tällaisia muistoja kävimme verestämässä ja koululaiselle kertomassa. Paikka on nykyään ilmeisesti venäläisomistuksessa ja sinne on rakennettu uusia mökkejä, suuri vierasvenesatama, uusi caravan-alue, ravintola ja paljon muuta.

Hetken kierreltyämme ja koululaiselle paikkaa esiteltyämme lähdemme mökille päin paljun ja saunan lämmitykseen. Hieno ulkoilupäivä takana on löylyjen kuumuudessa ja paljun lämmössä mukava istuskella ja kuunnella - hiljaisuutta.

Onko Houtskari tai Saariston Rengastie sinulle entuudestaan tuttu?




















Syysterveisin rakkaudella Maija