Syyspuuhia

 Heissan!

Syyssateet ovat vyöryneet viime päivinä ylitsemme tummine pilvineen.  Välillä aurinko paistaa niin, että vesipisaroin kuorrutettu kuusiaita saa ylleet erivärisiä jalokivikoristeita. Kaunista kuin mikä. Syksyn väriloistoa voi ihailla sateenkaarena taivaalla, ruskana puissa, pensaissa ja varvuissa ja sitten vielä noissa kuusiaidan jalokivissä. 

Orava on säilönyt ahkerasti ja kerännyt itselleen talvivarastoa. Hienoa ilmakuivattua tattia on tulevan talven ruokalistalla ainakin tiedossa. 

Minä puolestani varustauduin syksyyn uusilla villasukilla ja haisaappailla. Sukat oli kudottu jo viime syksynä, mutta lankojen päättely taas jäi ja jäi...🤣

Syksyyn kuuluu myös ystävien tapaaminen. Saimme vieraaksi rakkaan ystävän ja ilokseni nuorempi tyttäremme ja vävymme tarjoutuivat kokkaamaan. Ulkona isolla pannulla tehtiin paella ja se maistui sekä liha, että kasvisversiona niin herkulliselta. Alkuruokana sienikeittoa, pääruokana Iberian niemimaalta paellaa ja tiramisua naapurista eli Apenniinien niemimaalta. 

Minun tehtäväkseni jäi vain kakun teko kahvin seuraksi. Poimin pihalta viimeisiä syyskukkijoita kakun koristeeksi. Päälle vielä vadelmaa ja syksyn ehkä viimeinen marjakukkaiskakku pääsi pöytään. 

Ikkunoiden pesu kuuluu myös syksyyn ja nyt minulla on siihen ihan uusi väline, jota esittelen ehkä myöhemmin. Ikkunoiden pesu sujuu leikiten. 

Mitä puuhia Sinun syksyysi kuuluu ?

Syysterveisin Maija ❤️

Syksyn käsitöitä

Voi kai sen näinkin aloittaa, kuvilla. En nyt jaksanut enemmän taistella tämän asian kanssa, olkoon sitten näin.

Tervehdys vuoteen 2020!

Uusi vuosikymmenen on (tiedemiesten mukaan, itse olen henkilökohtaisesti eri mieltä) aloitettu. Aika hauska numeroyhdistelmä!

En varsinaisesti tee mitään lupauksia tälle vuodelle. Eivät ne kuitenkaan pidä. Mutta jos yrittäisi pyrkiä joissakin asioissa hiukan parempaan, saattaisi onnistua, edes hiukan. Esimerkkeinä voisin mainita ruokahävikin pienentämisen, kasvisruokien ja liikunnan lisäämisen. Ja sitten haluaisin ehtiä tekemään luontoretkiä lastenlasten kanssa erilaisiin kohteisiin tässä lähistöllä. Teitkö Sinä uudenvuodenlupauksia?

Käsitöiden teko varmasti jatkuu tälläkin vuosikymmenellä. Tässä kuvia syksyn käsitöistä. Helmisukat kudoin syyskuussa syntyneelle nuorimmalle lapsenlapsellemme. Malli löytyi Pinterstistä ja ohje Äidiltä tyttärelle -blogista. Helmien pujottelu olikin hauskaa ja tekniikka helppo. Sukan suuhun en tehny tavallista joustinneuletta, vaan prinsessalle ja helmien pariksi paremmin sopivaa valepalmikkoa, josta tuli napakka suu.

Kun pikkusisko sai helmisukat, piti isoveljelle kutoa traktorisukat. Hänelle kaikenlaiset isot koneet ja työkalut ovat tärkeitä. Toki on saappaisiin sitten mukava sujauttaa traktorisukat. Sukan suuhun vielä Tre Kronor -kuvio, niin on pojan isäkin mielissään ja väritkin täsmäävät.

Ekaluokkalaiselle lapsenlapselle pääkallot ovat mieluisia vaatteessa kuin vaatteessa. Siksi ajattelin, että pitäähän sellaiset villasukat olla, jossa on pääkalloja. Kalloset-sukille löytyi kuvio-ohje Pinterstistä, samoin kuin traktorisukkiinkin.

Joululahjaksi neuloin pikkuprinsessallemme villatakin, jonka selässä on iso Pikku-Myyn kuva. Tähänkin työhön löysin mallin Pinterestistä. Kuvion jokainen kerros on erilainen, eikä käsityön tekeminen telkkaria katsoessa oikein hyvin onnistunut, mutta työ oli kuin mielenkiintoista palapelin tekemistä.

Nyt pitää pian keksiä uusia käsityöaiheita. Eiköhän niitä nettiä selatessa löydy. Hyvää viikonloppua kaikille! Rakkaudella Maija

Parsitaan villasukkia

Talvipäivän tervehdys Myrskyluodolta!

Lintulaudalla käy kova kuhina auringonkukansiementen ja pähkinöiden perään. Monenlaisia lintuystäviä pyrähtää paikalle ruokaa etsimään,  että kestävät talven koetukset. Rusakotkin ovat taas saapuneet jyrsimään heille tarjottuja porkkanoita. Kova taitaa olla pula ruuasta, kun piikikkäitä juhannusruusun oksiakin on pistelty poskeen.

Jäniksen jälkien lisäksi huomasin uudessa lumessa talon seinustalla jonkun todella pienet tassunjäljet. Niiden jälkien omistaja ei minulle selvinnyt, mutta nälkä kai tuonkin pikkuviikarin oli liikkeelle pannut, kun lintulaudan alle oli kulkunsa suunnannut. Kovin käy näin kylmällä sääliksi luonnon pieniä otuksia. Kuinka varpaita palelee ja nälkä kurnii vatsassa.

Yhtä kaikki, luonto on niin kaunis lumipuvussaan. Kun keväällä ihmettelemme vihreää ryöppyä maassa ja puissa, syksyllä ruskan värejä, saa nyt talvellakin hämmästellä mitä kauneimpia luonnon tekemiä asetelmia. Kirkkaassa auringonpaisteessa sädehtiviä valkohankia, aamun juuri ja juuri valjetessa hopeisena hohtavaa maisemaa, usvan takaa osittain esiin pistäviä puita ja peltoaukean latoja. Joka vuosi aina uudelleen.

Pakkanen on paukkunut, mutta taitaapa se vieläkin kiristää otettaan, puristaa kohmeloisia sormiaan vielä tiukemmalle ympärillemme niin, että luissa ja ytimissä tuntuu. Nyt on talvi. Mutta mikä onkaan ihmisen paras ystävä ellei villasukka. Minulla villasukat ovat lähes ympärivuotisessa käytössä, mutta varmasti nekin, jotka vähemmän niitä käyttävät, ovat sukkansa jo kaivaneet naftaliinista. Kun sukkia oikein ahkerasti käyttää, käy tietysti niin, että niihin tulee reikiä. Ei kuitenkaan kannata heittää lempivillasukkiaan pois, vaan parsineula käteen ja parsimaan.

Vanha tapa, jolla muutaman sukkaparin juuri korjasin, on ensin ommella ns. loimilangat tiheästi reijän yli toiseen suuntaan ja sen jälkeen pujotella kudelanka korinpohjamaiseen tapaan vuoroin toisen loimilangan ali ja toisen yli toiseen suuntaan. Näin syntyy siisti paikka, jonka voi vielä ommella tikkipistoin ympäri vahvemman tuloksen aikaan saamiseksi. Langaksi voi valita sukan värisen parsinlangan tai iloitella oikein kunnolla ja tehdä jokaisesta paikasta täysin poikkeavan värisen. Näin saatkin "tilkkusukat".

Kun on paikka paikan päällä, niin on markka markan päällä. Näin sanoo vanha sananlasku. Minulla ainakin on villasukissa niin paljon paikkoja, että toivon kovin sanonnan pitävän paikkansa. Villasukkien parsiminen on paitsi taloudellista ajattelua myös ympäristön huomioimista. Näin sukille saadaan mahdollisimman pitkä käyttöikä. Kun villasukkien terät jossain vaiheessa ovat mielestäsi käyttökelvottomat, voi varren vielä hyödyntää. Terä leikataan pois ja varresta poimitaan silmukat uuden terän kutomista varten. Parsitko Sinä villasukkia?

Iloisia parsimishetkiä ja aurinkoisia talvipäiviä! Rakkaudella Maija

Sukkia ja ensilunta

Heippa!

Eilen aamulla piti oikein hieraista silmiä, kun vedin verhoja sivuun. Katot, oksat ja maa olivat ohuen lumipeitteen valkaisemia. Kaunis lumikuorrutus on vieläkin pysynyt sulamatta. Aamulla kävimme ystävän kanssa koiraa ulkoiluttamassa ja teimme reippaan, hyvää mieltä tuottavan metsälenkin. Kuu möllötti vielä taivaalla  vaikka päivä oli jo valjennut. Aivan satumaisia maisemia oli metsässä. Muutaman kuvan ehdin napata.

Näin kauniin siniset olivat maisemat marraskuun lopussa.

Villasukkia on tullut tehtyä syksyn aikana telkkaria katsellessa. Pöllösukat tein molemmille Muruille. Toiset ehtivät vain jo muuttamaan. Isompi Muru toivoi tällaisia Batman - sukkia ja pitihän ne tehdä. Malli löytyi netistä. Kangaskaupassamme on myynnissä myös hiukan lankoja. Kirjoneulesukat syntyivät kuin itsestään yhdestä langasta. Langan merkki oli muistaakseni Katia. Oli hauska seurata, miten kuviot neuloessa muodostuivat.

Tänään vanha sänky sai jo ensimmäisen varsinaisen maalikerroksen. Taas se hiukan tuli valkoisemmaksi.

Aurinkoisenmakuista talvipäivää Sinulle 💕 Rakkaudella Maija

Itsenäisyyspäivänaattona

Heippa hei!

Turha sanoa, että aika kuluu nopeasti, mutta niin se vaan tekee. Taas ollaan jo kohta aloittelemassa itsenäisyyspäivän juhlintaa ja odotellaan linnanjuhlia ja loisteliasta pukukavalkadia. Kyllä vain, huomenillalla liimaudumme telkkarin ääreen sohvalle hyvään asentoon oikein porukalla ja ihmettelemme ja ihastelemme, millaisia luomuksia onkaan ompelijoiden hyppysistä lähtenyt. Tottakai myös syömme juhlavammin ja sytytämme sinivalkoiset kynttilät.

Tänä aamuna ihmeellinen lämpöaalto puhalsi Turun seudulla. Meillä oli kahdeksan lämpöastetta ja edellisenä aamuna oli ollut pakkasta 13 astetta. Aika moista heilahtelua suuntaan ja toiseen, nimittäin jo puolilta päivin alkoivat tienpinnat uudelleen mennä jäähän. Lumet meiltä hävisivät kokonaan ja tuuli on puhallellut myrskylukemissa.

Perjantaina lähdin aamuhämärissä kampaajalle  ja oikaisin jalkaisin pienen metsikön poikki. Mikä satumainen hetki! Vastasatanut ohut lumi peitti polun ja sen varrella kuuset kurkoittelivat lumiharsoisia oksiaan polkua kohti. Hetki tuntui olevan sakeanaan tonttuja, menninkäisiä ja keijukaisia. Joka puun takaa olisi minä hetkenä tahansa voinut kurkistaa punahiippainen tonttu. Olin kuin paiskattu hetkeksi satukirjan sivuille ja lapsuuden maisemiin. Lumi natisi jalkojen alla ja olisin niin kovin tahtonut jäädä nauttimaan tuohon taijanomaiseen hetkeen, mutta askeleita oli kiirehdittävä, ettei kampaajani aikataulu olisi mennyt sekaisin jo heti aamulla. Tupsahdin katulamppujen valokeilaan ja niin hävisi myös ihana satumaa.

Lauantaina meillä vietettiin firmojen pikkujouluja. Tuo perinteinen pikkujolujuhla vietetään yhdessä tuttavapariskunnan kanssa vuorovuosina kummankin luona. Olemme kokoontuneet pikkujoulujuhlan viettoon jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Harmittelimme silloin kirvesmiehen kanssa, joka on rakentanut talomme, että kaikilla muilla on firmojen pikkujoulut, mutta meillä ei. Kummallakin oli pieni oma yritys ja kuka niille nyt joulujuhlaa järjestäisi. Tuumasta toimeen ja päätimme ruveta joka vuosi kokoontumaan koko perheen voimin yhteiseen pikkujoulujuhlaan. Ensin meitä oli yhdeksän, mutta lasten kasvettua aikuksiksi, on juhlijoita jäljellä enää neljä. Hauskaa meillä on silti aina. Tänä vuonna oli meidän vuoromme toimia isäntänä ja emäntänä. Tässä mutama kuva kattauksesta. Tänä jouluna olen hullaantunut kävyistä, pähkinöistä, kuivausrummunrppyisestä pellavasta, kristallilaseista, vanhoista aterimista, kynttilöistä ja metsäisestä tunnelmasta.

Kästöitäkin on valmistunut. Olin ajatellut tehdä isommalle lapsenlapselle nämä Spiderman -sukat joko synttäri- tai joululahjaksi, mutta eräänä päivänä, kun hän tuli meille, olin unohtanut käsitön esille. Eipä voinut enää sukkia pukinpussiin sujauttaa, vaan sukat päätyivät käyttäjälle heti valmistuttuaan. Malli on napattu jostakin blogista. kuviot on jälkeenäin ommeltu silmukoita jäljentäen päälle.

Nytpä taidan lähteä saunan lämpöön sitten iltapalalle ja vielä hetki telkkarin ääressä ja aikaisin nukkumaan kahden hiukan huonosti nukutun yön jälkeen.

Tunnelmallista Itsenäisyyspäivänaattoa, ystävät! T. Maija

Hämäränhyssyä

Heippa :)

Aamulla päivän rutiinit meinasivatkin muuttua, sillä puoli yhdeksän jälkeen katkesivat sähköt. Eikä niitä kuulunut takaisin, vaikka yleensä sähkökatkon sattuessa vika korjaantuu nopeasti. Kynttilä siis palamaan ja miettimään, mitä voi tehdä, kun ei ole sähköjä. Kaikki mieleeni tulevat hommat vaativat sähköä. Kyse oli ilmeisen laajasta pimeänä olevasta aluesta, jonka oli aiheuttanut räjähtänyt muuntaja. Päätimme lähteä Turkuun, jospa palattuamme vika olisi jo korjattu.

Turussa olivat käynnistyneet Silakkamarkkinat ja tarkoituksemme oli piipahtaa katsastamassa kojuja, mutta pahaksi onneksemme sataa tihuutti ja niin jäi markkinoilla käynti. No vielä on viikonloppu aikaa.

Palasimme kotiin muut asiat hoidettuamme. Ei vieläkään sähköjä. Koska on siivouspäivä, aijoin jo kaivaa otsalampun esille ja ruveta sen valossa siivoamaan moppia heiluttaen, mutta sitten tulikin valo. Hämäränhyssyä voi nyt joka tapauksessa viettää varmasti koko päivän, sillä eilisillasta saakka on sadellut ja ollut todella pimeää. Nytkin vettä vihmoo ja tuulee oikein syksyisesti. Tällaisesta säästä kyllä pidän. Kynttilöitä vaan palamaan ja ulos mennessä kunnon vaatetus päälle. Ulkorapullekin voi sytyttää lyhtyyn kynttilä palamaan koko päiväksi.

Vieteään pimeinä syyspäivinä hämäränhyssyä ja tunnelmoidaan huopaan kääriytyneinä villasukat jalassa kynttilöitä poltellen ja kuumaa kaakaota hörppien mahdollisesti takkatulen loimussa ja kuunnellaan, kun sade ropisee ikkunaan. Jos vielä käteen osuu hyvä kirja... ja vaikka suklaata... Eiköhän se syksy näillä eväillä taitu, vaikkei tällaisesta pimeydestä ja sateesta pitäisikään :)

Ihanaa hämäränhyssyä, ystäväiseni :) t. Myrskyluodon Maija

Vihdoinkin kesä!

                                                  Heissan rakkaat ystävät!

Oi kesä, vihdoinkin olet täällä! Kyllä sinua niin odotettiin. Koko syksy, koko talvi, koko kevät. Kelpaa nyt ihmislapsen olla, kun Luoja meitä näin hellii.
Voi upottaa varpaat hiekkaan.
Voi kääntää kasvot kohti aurinkoa.
Voi ottaa nokoset riippukeinussa puiden katveessa.
Voi pakata eväät reppuun ja lähteä retkelle.
Voi pulahtaa uimaan.
Voi laittaa villasukat naftaliiniin.
Voi katsella pilvenhattaroita tai ohi lipuvia purjeveneitä.
Voi herkutella mansikoilla ja jäätelöllä.
Voi makoilla rantakalliolla.
Voi lueskella puiston penkillä.
Voi olla vain ja nauttia.

Oikein ihanaa helleviikonloppua kaikille teille ihanat lukijani :)

Maija