Hyvää itsenäisyyspäivää, Suomi

 

Tänään rakas Suomemme juhlii jo 105. itsenäisyyspäiväänsä. Emme saisi koskaan pitää itsestäänselvyytenä vapaata maatamme, vaikka usein se tuntuu siltä. Itsenäisen isänmaamme eteen ovat taistelleet isämme ja ponnistelleet äitimme. Meidän on nyt kaikin keinoin ponnisteltava sen puolesta, ettei heidän taistelunsa valuisi hukkaan. 

Isänpäivän aamuna nostin lipun salkoon, otin muutaman askeleen taaksepäin ja tervehdin katseellani lippua. Silloin näin niin koskettavan näyn, että sellainen tuskin koskaan enää osuu kohdalleni. Kuulin lintujen toitottavan torviaan hiljaisesti, kuin haluten kiinnittää huomioni. Siinä samassa puiden takaa tuli esiin muutaman kymmenen valkoisen joutsenen tasainen, järjestelmällinen aura. Se lensi niin alhaalla, juuri ja juuri puiden latvojen yläpuolella, ei paljonkaan korkeammalla kuin lippu. Joutsenten,  kansallislintujemme, aura  siniristilippumme taustana marraskuun aamuhaaleaa sinitaivasta vasten oli niin vaikuttava näky, että se sai minut jähmettymään paikoilleni. Voiko luonto muovata isänmaallisempaa kuvaa? Mikä mahtoi olla tuon näkymän sanoma? Oliko se viesti taivaasta, rakkailtamme? Älkää huolehtiko, kaikki menee hyvin. Halusivatko linnut sen meille kertoa? Aura katosi metsän taa hiljalleen toitotellen. Me lähdemme nyt. 

Kiitos vapaasta, rakkaasta isänmaastamme kaikille veteraaneille ja heidän puolisoilleen. Erityiset kiitokset edesmenneelle isälleni ja 99-vuotiaalle äidilleni❤️🇫🇮

Rakkaudella Maija 

Onnea rakas isänmaamme

 

Rakkaudella ja kunnioituksella onnea rakas Suomi ❤🇫🇮

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää minulta teille kaikille! Maija 

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!

Haikeuden kyynel silmäkulmassa muistelen jo edesmenneen isäni uhrauksia sotavuosina rintamalla ja 97-vuotiaan äitini työtä kotirintamalla.

Me muistamme, me kunnioitamme, me kiitämme. 

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää!

Rakkaudella Maija

Itsenäisyyspäivä vuonna 2018

Itsenäisyyspäivänä kokoonnuimme yhteisen brunssipöydän ääreen, johon oli koottu monenlaisia herkkuja makkaroista sahramipullaan.

Kello kuusi illalla syttivät ikkunalle kaksi kynttilää, jotka nyt olivat turvallisuussyistä ledkynttilät. Ilta huipentui tietysti linnanjuhlien pukuloiston seurantaan.

Mutta tärkeinpänä tietysti muistelimme omaa ja Amoren isää, jotka antoivat kaikkensa, jotta meillä on vapaa isänmaa. Kiitos heille ja kaikille Suomen sotaveteraaneille ja heidän puolisoilleen!
Ei maata rakkaimpaa...

Hyvää uutta itsenäisyyden vuotta Suomi!
Rakkaudella Maija

Hyvää syntymäpäivää Suomi!

Itsenäisyyspäivänaattona 2017

Tänään saimme vetää siniristilippumme salkoon poikkeuksellisesti jo nyt itsenäisyyspäivänaattona. Tummansiniseltä taivaalta putoili suuria valkoisia lumihiutaleita kuin kunnoittaen meidän sinivalkoista lippuamme. Kohotin katseeni kohti vapaana liehuvaa lippua ja voi miten kauniina se hohtikaan tummaa iltataivasta vasten!

Kävellessäni töistä kotiin illalla sain nauttia luonnon oman taiteilijan mestariteoksesta, jonka satumaisessa talvimaisemassa me saamme aloitella isänmaamme 100-vuotisjuhlaa. Vastasatanut vitivalkoinen lumihanki ja puiden oksien lumikuorrutus valaisivat tienoota ja lähes täytenä hohtava kuu seuraili kulkuani valaisten puoli taivasta sumusiltaa pitkin. Hetkittäin kuu lähes hävisi sumuverhon taa tullen taas esiin tuoden mukanaan tuikkivat tähdet.

Lippua salkoon vetäessäni mietin, miten onnekas olen, kun tuon itsenäisen maan tunnuksen saan pihani tankoon nostaa. Sanoja on vaikea löytää. Tunnen niin nöyrää kiitollisuutta ja niin syvää kunnioitusta isääni ja hänen kaltaisiaan kohtaan, jotka joutuivat antamaan elämästään parhaat vuotensa itsenäisyyttämme puolustaessaan, mutta saivat kuitenkin palata ehjinä kotiin sekä heitä kohtaan, joille onni ei ollut yhtä suopea ja vammautuivat sodassa tai antoivat kalleimman uhrinsa isänmaalleen, minkä ihminen antaa voi, eivätkä koskaan enää palanneet perheidensä luo. Kiitollisuutta ja kunnioitusta tunnen myös äitiäni ja hänen kaltaisiaan kohtaan. jotka toimivat kotirintamalla ja  huolen painamina hoitivat kotiaskareet ja lapset.

Toivon, että lapsemme ja lapsenlapsemmekin ymmärtäisivät, minkä suunnattoman uhrauksen heidän isovanhempansa ovat joutuneet antamaan, jotta he saavat elää vapaassa isänmaassa. Itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys.

Olkoon hanki valkoinen ja taivas sininen. Sytytän kynttilän, ristin käteni ja painan katseeni. Hyvää syntymäpäivää rakas Suomi ...

Rakkaudella tyttäresi Maija

Itsenäisyyspäivänä AD 2016

Hei!

... silloin he olivat vielä nuoria, lapsenkasvoisia. Äiti alle kahdenkymmenen, isä hiukan päälle. Sodan varjossa perustettiin perhe. Elettiin. Isä rintamalla yli viisi vuotta, äiti huolehtien kodista ja lapsista sydänalassa jatkuva kaiherrus rakkaasta siellä jossakin. Tietona vain harvakseltaan kulkeva kenttäposti. Elämän parhaat vuodet sodan alla. Selviydyttiin, jaksettiin ja jatkettiin ...

Tänään saamme juhlistaa rakkaan isänmaamme jo yhdeksättäkymmenettäyhdeksättä itsenäisyyspäivää. Saamme katsoa vapaata sinistä taivasta vasten liehuvaa vapaata siniristilippua. Muistelemme Suomen itsenäisyyden vaiheita, raskaita lunnaita, jotka itsenäisyys on vaatinut. Kunnioitamme vanhempiemme työtä, me sotaveteraanien lapset ja meidän lapsemme, lapsenlapsemme. Mikään ei ole itsestäänselvyys. Pystyisimmekö me enää samaan?

Illan hämärtyessä sytytämme ikkunalle kaksi sinivalkoista kynttilää itsenäisyytemme kunniaksi. Kiitokseksi ja rukoukseksi sen puolesta taistelleille.

Oi katso Suomi, sinun päiväs koittaa ...

Kiitollisuudella isääni, äitiäni, appivanhempiani ja kaikkia Suomen sotaveteraaneja ja heidän puolisoitaan muisten ja Oikein Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille toivottaen <3 Maija

Itsenäisyyspäivänaattona

Heippa hei!

Turha sanoa, että aika kuluu nopeasti, mutta niin se vaan tekee. Taas ollaan jo kohta aloittelemassa itsenäisyyspäivän juhlintaa ja odotellaan linnanjuhlia ja loisteliasta pukukavalkadia. Kyllä vain, huomenillalla liimaudumme telkkarin ääreen sohvalle hyvään asentoon oikein porukalla ja ihmettelemme ja ihastelemme, millaisia luomuksia onkaan ompelijoiden hyppysistä lähtenyt. Tottakai myös syömme juhlavammin ja sytytämme sinivalkoiset kynttilät.

Tänä aamuna ihmeellinen lämpöaalto puhalsi Turun seudulla. Meillä oli kahdeksan lämpöastetta ja edellisenä aamuna oli ollut pakkasta 13 astetta. Aika moista heilahtelua suuntaan ja toiseen, nimittäin jo puolilta päivin alkoivat tienpinnat uudelleen mennä jäähän. Lumet meiltä hävisivät kokonaan ja tuuli on puhallellut myrskylukemissa.

Perjantaina lähdin aamuhämärissä kampaajalle  ja oikaisin jalkaisin pienen metsikön poikki. Mikä satumainen hetki! Vastasatanut ohut lumi peitti polun ja sen varrella kuuset kurkoittelivat lumiharsoisia oksiaan polkua kohti. Hetki tuntui olevan sakeanaan tonttuja, menninkäisiä ja keijukaisia. Joka puun takaa olisi minä hetkenä tahansa voinut kurkistaa punahiippainen tonttu. Olin kuin paiskattu hetkeksi satukirjan sivuille ja lapsuuden maisemiin. Lumi natisi jalkojen alla ja olisin niin kovin tahtonut jäädä nauttimaan tuohon taijanomaiseen hetkeen, mutta askeleita oli kiirehdittävä, ettei kampaajani aikataulu olisi mennyt sekaisin jo heti aamulla. Tupsahdin katulamppujen valokeilaan ja niin hävisi myös ihana satumaa.

Lauantaina meillä vietettiin firmojen pikkujouluja. Tuo perinteinen pikkujolujuhla vietetään yhdessä tuttavapariskunnan kanssa vuorovuosina kummankin luona. Olemme kokoontuneet pikkujoulujuhlan viettoon jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Harmittelimme silloin kirvesmiehen kanssa, joka on rakentanut talomme, että kaikilla muilla on firmojen pikkujoulut, mutta meillä ei. Kummallakin oli pieni oma yritys ja kuka niille nyt joulujuhlaa järjestäisi. Tuumasta toimeen ja päätimme ruveta joka vuosi kokoontumaan koko perheen voimin yhteiseen pikkujoulujuhlaan. Ensin meitä oli yhdeksän, mutta lasten kasvettua aikuksiksi, on juhlijoita jäljellä enää neljä. Hauskaa meillä on silti aina. Tänä vuonna oli meidän vuoromme toimia isäntänä ja emäntänä. Tässä mutama kuva kattauksesta. Tänä jouluna olen hullaantunut kävyistä, pähkinöistä, kuivausrummunrppyisestä pellavasta, kristallilaseista, vanhoista aterimista, kynttilöistä ja metsäisestä tunnelmasta.

Kästöitäkin on valmistunut. Olin ajatellut tehdä isommalle lapsenlapselle nämä Spiderman -sukat joko synttäri- tai joululahjaksi, mutta eräänä päivänä, kun hän tuli meille, olin unohtanut käsitön esille. Eipä voinut enää sukkia pukinpussiin sujauttaa, vaan sukat päätyivät käyttäjälle heti valmistuttuaan. Malli on napattu jostakin blogista. kuviot on jälkeenäin ommeltu silmukoita jäljentäen päälle.

Nytpä taidan lähteä saunan lämpöön sitten iltapalalle ja vielä hetki telkkarin ääressä ja aikaisin nukkumaan kahden hiukan huonosti nukutun yön jälkeen.

Tunnelmallista Itsenäisyyspäivänaattoa, ystävät! T. Maija

Minun itsenäinen isänmaani

Hei!

Huomenna saamme viettää jo 98:tta Suomen itsenäisyyspäivää. Olemme onnekkaita ja saamme olla kiitollisia siitä, että suuri osa meistä huomenna itsenäisyyttä juhlivista olemme saaneet elää Suomessa rauhanaikaa. Voi kumpa muistaisimme aina siitä olla kiitollisia.

Jos rakas isäni vielä olisi elossa, hän täyttäisi 10.12. 98 vuotta. Hän siis syntyi vain neljä päivää sen jälkeen, kun Suomesta oli tullut itsenäinen maa. Isäni sai elää pitkän hyvän elämän ja elää lähes 95-vuotiaaksi saakka. Huolimatta siitä, että hän oli kaikkien sotien veteraani. Hänelle itsenäisyys merkitsi kaikkea, sillä yli viisi vuotta parhaimmasta nuoruusajastaan hän oli sodassa. Olosuhteissa, joita tämän päivän nuoret eivät osaa kuvitellakaan. Mitä on se pelko, hätä, kauhu, nälkä ja vilu, jota meille vapaan isänmaan puolesta taistelleet sotaveteraanit kokivat ja kärsivät. Itsensä puolesta, perheensä puolesta, koko kansan puolesta. Ja mitä koettiin kotirintamalla, kun rakkaat olivat siellä jossakin? Miten elämää jaksettiin ja pystyttiin elämään eteenpäin? Vaikea uskoa ja kuvitella, miten tuosta kaikesta selvittiin.

Elän isäni kautta tätä Suomen itsenäisyyttä. Olen saanut kuulla hänen ja äitini kertomuksia sodasta ja sota-ajasta. Mitä rauha heille merkitsi, on jotakin, jota emme ehkä käsitä. Kun vaan koskaan ei enää tulisi sotaa, kuuli usein heidän molempien sanovan ja sitä äitini edelleenkin usein toistaa. Myös appivanhempani ovat eläneet sota-ajan ja appeni on ollut sodassa. Mieheni kanssa molemmat olemme oppineet olemaan kiitollisia vanhemmillemme, itsenäisen Suomen pelastajille ja tämän ajan Suomen rakentajille.

Mutta miten käy itsenäisyydelle, kun tulevat sukupolvet eivät enää tiedä ja ole kuulleet sodan kauhuista? Minusta jokaisen vanhemman velvollisuus on kertoa isovanhempien ja isoisovanhempien taisteluista tämän maan itsenäisenä säilyttämisen puolesta. Ettei totuus unohtuisi. - Ettei totuus unohtuisi.

Kun nostan itsenäisen Suomen lipun salkoon, astun muutaman askeleen taaksepäin ja kohotan katseeni ylös lippuun ja ajatusissani lähetän kiitoksen rakkaalle isälleni, apelleni ja kaikille niille, jotka nuo kauhunvuodet ovat isänmaamme puolesta rintamalla eläneet ja niille, jotka ovat isänmaamme puolesta kaatuneet. Kaikkien heidän uhraus on ollut niin valtava, ettei sitä osaa käsittää.

Kiitos rakas isäni, kiitos sotiemme veteraanit <3

Oikein Hyvää Itsenäisyyspäivää! Kiitollisuudella Maija