Itsenäisyyspäivänaattona 2017
Tänään saimme vetää siniristilippumme salkoon poikkeuksellisesti jo nyt itsenäisyyspäivänaattona. Tummansiniseltä taivaalta putoili suuria valkoisia lumihiutaleita kuin kunnoittaen meidän sinivalkoista lippuamme. Kohotin katseeni kohti vapaana liehuvaa lippua ja voi miten kauniina se hohtikaan tummaa iltataivasta vasten!
Kävellessäni töistä kotiin illalla sain nauttia luonnon oman taiteilijan mestariteoksesta, jonka satumaisessa talvimaisemassa me saamme aloitella isänmaamme 100-vuotisjuhlaa. Vastasatanut vitivalkoinen lumihanki ja puiden oksien lumikuorrutus valaisivat tienoota ja lähes täytenä hohtava kuu seuraili kulkuani valaisten puoli taivasta sumusiltaa pitkin. Hetkittäin kuu lähes hävisi sumuverhon taa tullen taas esiin tuoden mukanaan tuikkivat tähdet.

Lippua salkoon vetäessäni mietin, miten onnekas olen, kun tuon itsenäisen maan tunnuksen saan pihani tankoon nostaa. Sanoja on vaikea löytää. Tunnen niin nöyrää kiitollisuutta ja niin syvää kunnioitusta isääni ja hänen kaltaisiaan kohtaan, jotka joutuivat antamaan elämästään parhaat vuotensa itsenäisyyttämme puolustaessaan, mutta saivat kuitenkin palata ehjinä kotiin sekä heitä kohtaan, joille onni ei ollut yhtä suopea ja vammautuivat sodassa tai antoivat kalleimman uhrinsa isänmaalleen, minkä ihminen antaa voi, eivätkä koskaan enää palanneet perheidensä luo. Kiitollisuutta ja kunnioitusta tunnen myös äitiäni ja hänen kaltaisiaan kohtaan. jotka toimivat kotirintamalla ja huolen painamina hoitivat kotiaskareet ja lapset.
Toivon, että lapsemme ja lapsenlapsemmekin ymmärtäisivät, minkä suunnattoman uhrauksen heidän isovanhempansa ovat joutuneet antamaan, jotta he saavat elää vapaassa isänmaassa. Itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys.
Olkoon hanki valkoinen ja taivas sininen. Sytytän kynttilän, ristin käteni ja painan katseeni. Hyvää syntymäpäivää rakas Suomi ...
Rakkaudella tyttäresi Maija