Bysanttilaisia vaikutteita

Ciao!

Tänään jäivät taakse Reggio Galabria, Messinan lahti ja Sisilian rannat. Seuraava hotellimme olisi  Joonianmeren rannalla. 

Italian jalkaterää ylitettäessä matka on vuoristoinen. Tie, joka kulkee joko tunnelissa tai sillalla, on hyvä. Kovin kauan ei kestä, kun meri on taas näkyvissä. 

Lähdemme nousemaan uudestaan merenrannasta ylös vuoristoon. Yhä ylemmäs kiipeää kapea tie. Stilo levittäytyy vuorenrinteelle leppoisan näköisenä niin kuin se on siinä satoja, satoja vuosia ollut. 

Pittoreski, rustiikkinen kylä hurmaa minut täysin. Kiipeämme kujilla, joilta erkanee vieläkin kapeampia kujia. Talot kohoavat toinen toistensa yläpuolella. Kylässä on ollut pyykkipäivä. Pyykkejä on ripustettu kuivumaan monen talon parvekkeille ja naruille ja koko kylässä tuoksuu marseille saippuan puhdas tuoksu. Koira kurkii parvekkeelta lakanoiden takaa. On siestan aika ja kujat ovat hiljaiset. 

Catolica di Stilo on paikka, jonne kapuamme. Ylemmäs ja ylemmäs. Pieni bysanttilainen kirkko 900-luvulta on Galabrian merkittävimpiä bysanttilsia paikkoja. Kaiverruksia on niin latinaksi, kreikaksi kuin arabiaksikin.

Tyhmyyksissämme menetimme tänäänkin lounasajan ja jäimme ilman ruokaa. Onneksi olimme aamulla ostaneet mandariineja ja pomeloita tien varresta myyjältä. Olisimme saanet maistella vaikka mitä hedelmiä. Niin ystävällinen myyjä oli. Nyt söimme mandariineja nälkäämme. 

Etelä-Italia on täynnä sitrushedelmä- ja oliivipuita. Hedelmien mausta huomaa, että ne ovat vastapoimittuja. 

Taas nokka kohti merta. Olisin halunnut uimaan ja aution uimarannan pukukopin nurkalla vaihdoin uimapuvun ja kahlasin matalassa rantavedessä. Päivän tuulinen sää sai voimakkaat aallot lyömään marraskuisen kiukkuisesti rantaan, enkä vieraassa rannassa uskaltanutkaan lähteä syvemmälle, sillä niin kovaa aallot tuntuivat vetävän ulapalle päin. 

Suunnistimme kohti Capo di Rizzottoa, joka on kaunis vihreä niemenkärki ja jossa on suojeltuja merialueita ja vanha torni. Tuuli oli kova ja nyt alkoi jo hämäräkin laskeutua.

Saavuimme varaamamme hotellin kohdalle. Koko rakennus oli pimeä ja muovit ikkunoissa. Selvästi näki, ettei hotellia enää ollut. Pikainen googlaus ja tuloksena: suljettu pysyvästi. Harmiksemme hotelli oli jo maksettu! Mutta se oli varattu hotels. comin kautta, joten nyt vaan selvittämään asiaa. Onneksi kadun toisella puolella oli iso hotelli, josta saimme huoneet ja makoisan illallisen. 

Minne suuntaamme huomenna? Pysy matkassa, niin saat tietää. 

Matkaterveisin Maija 

Gallicianó e Pentedattilo

 Ciao!

Neljäs päivä Italiassa. Yövymme vielä toisen yön täällä RG:ssa. Lähdimme tutkimaan vuoriston pieniä kyliä, jotka ovat kreikkalaista perua. 

Gallicianó on Italian ainut kylä, jossa vieläkin puhutaan kreikkaa äidinkielenä ja sen johdosta kaikki kyltitkin ovat sekä italiaksi että kreikaksi. Matka kylään ei ollut mikä tahansa nopea pyrähdys. Kapeankapea makkaratie luikerteli pitkin vuorenrinnettä. Kiviä, rinteiltä valunutta maata, kantoja, lampaita, koiranpentuja, tietä maasta ja mudasta puhdistavia työkoneita ja ihan vain yksityisautoilijoita samassa puuhassa ja tietysti vastaantulijoita oli välteltävä. Onneksi meillä on käytössä piskuinen Fiat 500! Se sopii kapeammallekin tielle. Eukalyptuspuita, appelsiinipuita, mikkihiirenkorvakaktuksia, pitkiä käärmeitä, sisiliskoja ...  

Saavuimme kylään ja piazzalla oli ihmisiä istuskelemassa ja juttelemassa.  Pian aukesi baari ja saimme cafét ja colat. Oikein ystävällinen herra kyseli mistä olemme. Finlandia vastauksen jälkeen hän totesi, aaa... Reykjavik! Pieni korjaus ja puhuimme samasta asiasta. Haastattelimme toisiamme puolin ja

toisin. Herra oli valmis etsimään henkilön, jolla on avain kirkkoon ja museoon. Kun puhelimeen ei vastattu, hän kehotti soittamaan Giovannin ovikelloa, kun olemme museon lähellä. Päätimme jättää asian toiseen kertaan. Kiertelimme ja katselimme. 

Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään, ah tää kaikki hurmaa ja huumaavi pään... Etna näyttäytyi udun seasta tarunhohtoisena ja komeana Messinan salmen takana. 

Pentedattilo oli seuraava vuoristokylämme.  Kreikankielinen kylän nimi tarkoittaa viittä sormea, sillä kaupunki on muodoltaan kuin viisi sormea.  Syrjäisestä sijainnista johtuen kylä on autioitunut ja tunnetaan nyt "kummituskylänä". Kaikki oli hiljaista ja autiota kuin vanhasta lännenelokuvasta, vain yksi perhe siellä taitaa asua ja kissojen, koirien ja sisiliskojen lisäksi. 

Etelässä jäteongelma on melkoinen. Teiden varsilla on isoja jätekasoja. 

Illalla söimme hyvin pienessä ravintolassa, joka oli menossa kiinni, mutta meille vielä tehtiin ystävällisesti ruokaa.  Eteläitalialaisten ystävällisyys on erityistä. 

Huomenna matkamme jatkuu, mutta minne, se selviää, kun poikkeat bkogissani. 

Saluti! Maija 

Ps. Kuvien lataamisessa oli paljon vaikeuksia. Siksi joku on kahteen kertaan, joku keskellä lausetta.