Häävalmisteluissa on nyt ollut vuorossa mehujen ja makusiirappien teko. Seljankukkamehun tekeminen oli jännää puuhaa, sillä semmoista ei ennen meillä ollut tehty. Tytär ja hänen sulhasensa hoitivat mehun valmistamisen ja minä vain seurasin vierestä.
Mehun valmistus täytyi tietysti aloittaa seljankukkien keräämisellä. En tiedä, missä mantereella kasvaisi seljaa, mutta tytär työskentelee Ahvenanmaalla, jossa mustaseljaa kasvaa ja oli saanut ystävälliseltä saarella asuvalta pariskunnalta luvan kerätä kukkia heidän pihallaan kasvavasta valtavasta mustaseljapuusta. Myös mehun ohje on peräisin paikallisilta asukkailta.
Mehun keitto aloitettiin riipimällä kukat varsistaan. Sitruunat kuorittiin ja viipaloitiin ja sekä kuoret että viipaleet laitettiin kattilaan kukkien kera. Vesi kiehautettiin ja joukkoon sulatettiin paljon sokeria. Kuuma sokeriliemi kaadettiin kukkien ja sitruunoiden päälle. Koko kotimme valtasi huumaava tuoksu. Sitten kansi päälle ja kolmen vuorokauden jännittävä odotus alkoi. Valmistus muistuttaa siman tekoa.
Kolmen vuorokauden kuluttua jännittävä odotus päättyi. Kukat ja sitruunat siivilöitiin pois ja valmis mehu pullotettiin kuumiin pulloihin.
Ja sitten se jännittävin vaihe. Maistaminen! Kyllä maistui makealle ja hyvälle. Jos olet joskus ostanut vaikka Ikeasta seljankukkamehua, et tiedä ollenkaan, miten hyvältä itse tehty mehu maistuu. Se on ihan eri juttu.
Niitä makusiirappeja keitettiin vadelmista, kirsikoista ja aurinkohedelmistä. Pulloja on nyt pitkä rivi odottamassa hääjuhlaa.
Onko seljankukkamehu sinulle tuttu juttu ja oletko jopa valmistanut sitä?
Me suunnistamme nyt retkelle. Ehkä kerron siitä joskus täällä blogissa.
Leppoisaa sunnuntaipäivää! Maija
