Toipilaan päiväkirja, osa X - Ystävänkirja ja kuulumisia

Ciao kaikki!

Onkin vierähtänyt runsas viikko edellisestä postauksesta. Aiheita olisi vaikka kuinka paljon, mistä kirjoittaa, mutta, kummallista, ei ole innostanut blogin päivitys, ei säätiedotus, josta aina olen kiinnostunut, eikä ole oikein maistunut coca colakaan. Kaikki asoita, joista todellakin pidän, mutta mitä lie alakuloa nyt ollutkin ilmassa. Ehkä se kuuluu tähän toipilasaikaan.

Kättä on särkenyt, sillä jumppaaminen on sitä ilmeisesti rasittanut sen verran. Varmasti osasyynä alakuloon on ollut myös se, että tajusin, ettei käteni todellakaan kuuden viikon jälkeen ole ollenkaan samanlainen kuin ennen, vaan vaatii vielä melkoisia ponnistuksia. No ensi viikolla alkaa aktiivinen kuntoutus ja viime viikon kontrollikuvaus paljasti hartaasti odottamani tiedon luupalan pysymisestä omalla paikallaan. Kaikki on siis kohdallaan, vaatii vain vielä kärsivällisyyttä ja pitkäjännitteisyyttä.

Töissä olin ensimmäisen kerran jo eilen, vaikka sairaslomaa on jäljellä vielä maaliskuun lopulle asti. Yksikätisenä. Mutta ei auta. Yksityisyrittäjällä asiat ovat hiukan toisin. Hitaasti hommia tein, mutta aikaahan oli. Ensi viikolla meillä on edessä Berliinin matka ja toissapäivänä aloin hissukseen polkea kuntopyörää, että edes hiukan jaksan kaupungilla kävellä. Eilen puin ensimmäisen kerran ihan normaalit vaatteet, mies auttoi sukkahousujen pukemisessa, laitoin deodoranttia molempiin kainaloihin ja huulikiillettä huuliin. Pikku hiljaa palataan sohvan pohjalta elävien kirjoihin. Lähdimme miehen kanssa vaateostoksille, sillä oli hankittava matkaksi kunnon kengät kävelyä varten ja kokoa isompi takki, joka ei kiristä kainalosta ja ranteesta vieläkin turvoksissa olevaa kättäni. Ihan kivoja hankintoja teinkin.

Meidän mökki ja kaupunkikoti -blogin Krisse oli tehnyt postauksen itsestään ja hän kehotti muitakin moiseen puuhaan. Tuosta sain idean kertoa itsestäni omalla tavallani.

LAPSUUTENI PERHE   Synnyin viisilapsisen perheen nuorimmaiseksi. Minulla on kolme ihanaa siskoa ja ihana veli. Vanhemmillamme oli pikkuinen maatila eläimineen, jossa me lapset saimme varttua rakastettuina turvallisessa ympäristössä pienessä pitäjässä itäisessä Varsinais-Suomessa. Isovanhempamme asuivat naapurissa, kuten myös tädit ja sedät perheineen ja koko kylän väki oli tuttuja keskenään.

KOULUTUS   Meillä jo toistakymmentä vuotta minua vanhempi isosiskoni oli päässyt oppikouluun, mikä oli siihen aikaan harvinaista maalla pienen maatilan lapsilla. Sen jälkeen myös muut lapset, ketkä oppikouluun halusivat, saivat sinne lähteä. Ehtona oli, että koulu oli otettava tosissaan. Niin minäkin kansakoulun jälkeen lähdin kaupunkiin kouluun, mikä oli suuri askel pienen tytön elämässä. Elämähän muutti luonnettaan ihan kokonaan. Keskikoulusta jatkoin lukioon. Sain valkolakin ja ensi yrittämällä pääsin yliopistoon, jossa suoritin akateemisen loppututkinnon. Nyt kuitenkin työskentelen aivan muissa tehtävissä mieheni yrityksessä.

IKIOMA PERHEENI NYT   Perheeseeni kuuluu mieheni, kolme aikuista lasta ja ihananihana kolmevuotias lapsenlapsi. Perhe on minulle kaikki kaikessa ja taistelen sen puolesta kuin leijonaemo.

LEMPIVÄRINI   Jos ajattelee pukeutumista, on musta ehdoton ykkönen, kakkonen ja kolmonen. Toisin sanoen: pukeudun mustaan, kunnes keksitään jotain vielä tummempaa. Muuten rakastan kirkkaita hedelmävärejä, keltaista ja oranssia. Sisustuksessa ruskea, hiekka, valkonen ja sininen ovat mieluisia.

LEMPIJUOMA   Coca cola on ykkönen. Sitä kuluu kyllä ihan liikaa. Olen colakoukussa. Olen myös oluen ystävä ja likööreitä rakastan.

LEMPIRUOKA   Tämä on hiukan vaikea, kun tykkään niin monesta, mutta kanttarellikastike hyvien perunoiden kanssa, lihapullat, poronkäristys ja lipeäkala ja valkokastike ovat kyllä listan kärjessä. Joulupöytään minulle riittäisi vain tuo lipeäkala ja mieluiten tietysti itse liotettuna. Äidiltäni olen tuon taidon oppinut ja silloin tällöin sitä teenkin. Etnisistä ruuista pidän myös ja italialainen keittiö on tietysti ehdoton suosikkini.

TÄLLÄ HETKELLÄ LUEN   Yöpöydälläni on nyt Annie Hawes´n Kypsä poimittavaksi. Kirja on hyvin kevyttä luettavaa ja pienoinen pettymys hieman sekavantuntuisen tekstin johdosta. Odotukset olivat suuret, sillä se käsittelee kirjailijan elämää hänen Italiasta ostamassaan talossa. Aihe on siis kohdallaan, mutta toteutus ehkä hiukan liian kevyt. Luen aika monipuolisesti venäläisistä klassikoista kevyisiin romaaneihin ja monenlaista siltä väliltä. Lukijana olen hidas.

MINUN VUODENAIKANI   Pidän kaikista vuodenajoista, mutta taitaa tuo vuokkojen aika keväällä olla se ihanin. On niin valoisaa, koko kesä edessä, linnunlaulua puissa niin, ettei omia ajatuksiaan kuule ja ne ihanat vuokot ja aamukaste. Mitäpä sitä muuta voisi toivoa.

MATKAKOHDE, JOHON HALUAISIN PALATA  Ehdottomasti Sisilia, jossa viime syksynä kävimme. Ihmiset olivat siellä niin elämäniloisia, ystävällisiä, avoimia ja auttamishaluisia. Lisänä tietysti maisemat, aurinko ja ikiaikainen kulttuuri. Eikä sinne ole edes pitkä matka ja kuitenkin on jo kristallinkirkkailla smaragdinvärisillä hiekkarannoilla, jossa suuret mainingit lyövät rantaan.

MIELUISIN MATKAILUKOHTEENI   Italia, Italia ja Italia. Ehkä sen jälkeen tulee muita mielenkiintoisia Euroopan maita.

NÄIHIN LUOTAN   Vihreä tee, tyrninmarjat, avocado, ruisleipä, itse puristettu verigreippimehu, C-vitamiini suurina annoksina flunssan yrittäessä hyökkäystä, D-vitamiini.

YRITÄN TEHDÄ PARANNUSTA   Yritän vähentää lihan syömistä, eteenkin punaisen lihan, sekä eettisistä, terveydellisistä että ekologisista syistä.

SIELUNIMAISEMA   On oman mökkimme terassilta avautuva merimaisema. Sitä voisi tuijottaa loputtomiin sielun ja mielen virkistyessä.

MINUT SAA ILAHTUMAAN   Kun lapsenlapsi tulee käymään ja puuhailen hänen kanssaan. Se elämänilo, joka tuollaisella pikkupojalla on, tarttuu helposti ympäristöön ja saa hymyn huulille. Tietysti omien lasten ja puolisoiden käynnit ilahduttavat myös aina.

MINULLE ON TÄRKEÄÄ  Oma perheeni ja läheiseni. Tärkeää on, että istutaan yhdessä pöydän ympärillä ja syödään hyvin. Mutta ennen kaikkea se yhdessäolo on tärkeää ja se tunnelma.

ARVOSTAN   Sotiemme veteraaneja, jotka ovat isänmaamme meille vapaaksi taistelleet.

PIKKUPAHEENI   Toinen on tietysti suklaa ja toinen jo se aiemmin mainittu musta virvoitusjuoma.

HARRASTAN   Käsitöitä, lukemista, matkailua, asuntoautoilua, mökkeilyä, liikuntaa, blogikirjoittelua, kieltenopiskelua, puutarhanhoitoa, sisustamista.

RENTOUDUN   Rentoudun hyvän kirjan parissa, katselemalla miehen kanssa yhdessä Emmerdalea, mökillä, käsitöitä tehden, teatterissa tai konsertissa.

OLEN KIINNOSTUNUT   Historia kiinnostaa minua, vanhat tarinat ja esineet kiehtovat. Minua kiinnostavat muiden maiden kansat ja kulttuurit, kuten myös vieraat kielet.

ODOTAN NYT  Odotan jo kovin, että pääsemme mökille. Ihanalta tuntuvat ensimmäiset löylyt mökkisaunassa talven jälkeen ja se ensimmäinen pulahdus mereen heti jäiden lähdettyä. Odotan, kun kuulen haahkojen kujerruksen lintuluodolla tyynenä kevätiltana. Silloin tiedän, että tätä kannatti taas odottaa.

TAITOJA, JOISTA OLEN YLPEÄ   Maatilan tyttärenä oli tietysti opittava tekemään myös maatilan töitä. Olen ylpeä, että osaan lypsää lehmän sekä käsin että senaikaisella koneella, osaan ajaa traktoria, vaikkakin vain sellaista pikku-Fergua, osaan valjastaa hevosen ja ohjata sitä ja puhun nyt työhevosesta. Nämä taidot äitini ja isäni ovat minulle opettaneet. Myös nypläystaidostani olen onnellinen.

VIHAAN   Ajatus siitä, että ihminen on niin itsekäs, että haluaa itselleen turkiksia toisten elävien olentojen kustannuksella, on minusta anteeksiantamatonta tällasena aikana, kun tekstiiliteollisuus tuottaa mitä hienompia teknisiä materiaaleja lämpimänä pysymiseksi olosuhteissa kuin olosuhteissa. Turkiseläinten kasvatus saa minut voimaan pahoin.

TUNNEN SUURTA SURUA   Kun näen kuvia lapsista sodan jaloissa tai muuten kurjissa oloissa. Miksi noita pieniä ihmisentaimia rangaistaan, jotka eivät ole synnyinmaataan voineet valita? He vain yrittävät elää tuota pientä elämäänsä.

MINUT SAA SUUTTUMAAN   Eläinten huono kohtelu. Niiden puolia on pidettävä aina, kun eivät siihen itse pysty. Rakastan eläimiä ja meillä on ollut useita lemmikkejäkin, mutta kun tulee aika luopua niistä, on se niin raskasta, etten enää halua niitä ottaa.

Sisilia, Italia

Siinähän sitä tuli tehtyä tilitystä, jos jotain kiinnostaa, millainen ihminen on Myrskyluodon Maija.

Hyvää keskiviikkopäivää ja pitäkää huoli itsestänne ja rakkaistanne! Halit <3 Maija