lauantai 2. huhtikuuta 2016

On laiva valmiina lähtöön, se kaukomaille vie...

Heissan ystävät pitkästä aikaa!

Vadelmaveneellä, yeah, makeemmilla vesillä, yeah. Hankoon ... Lippu mastoon ... Aallot lyövät vaahtokarkkeja rantaan. Mä työnnän mun varpaat santaan. Hankoon ...

Tänä aamuna pyöri päässäni tämä kappale. Taivas oli sininen, aurinko paistoi, ovesta ulos astuessa nenään työntyi raikas keväisen pakkasaamun tuoksu ja lintujen laulu tavoitti korvani. Olimme lähdössä porukalla Hankoon. Mutta mikä saa ihmisen lähtemään nyt Hankoon. Huhtikuun toisena päivänä? Ei ole vielä Regattaa eikä uimalämpöistä vettä. No, me, mieheni, miniämme ja minä lähdimme viemään merikapteeniksi opiskelevaa poikaamme laivalle, joka tulisi olemaan seuraavat neljä viikkoa kestävän harjoittelujakson ajan merimiehen aalloilla seilaava koti.

Matka taittui leppoisasti kauniista maisemista nauttien. Jääkauden muovaama Hankoniemi on oma nähtävyytensä. Vajaan kahden tunnin ajon jälkeen saavumme Hangon Länsi-Satamaan, joka meillä oli määränpäänä. Sataman portista pääsemme läpi vartijan puhelinsoiton jälkeen. Rannassa häämöttääkin jo Finnmerchant -laiva, jota etsimme.



Reipas merimies lähti merta päin ja me muut jäimme rannalle ruikuttamaan.












Laiva näkyi vielä Tulliniemen uimarannalta. Itse uimaranta oli autio, vain muutama ulkoilija oli lähtenyt nauttimaan kevätauringosta. Meri kimmellisi kuin kesällä konsanaan.










Hangon Casino näkyy taustalla. Hiljaista oli vielä kaupungissa, mutta kunhan kesä koittaa, kuhisevat tämän Suomen yhden kesäkaupungin rannat ja kadut ihmisiä.

Leppoisaa viikonloppua! Halit Maija

4 kommenttia:

  1. Ihana Hanko! Hesavuosinamme tapasimme käydä Hangossa vähintäänkin kerran keväällä syömässä hyvää saaristolaisruokaa. Nyt se tuntuu niin kaukaiselta, jotta saaristolaisruuat on itse tehtävä. Kivoja arkipäiviä sinulle. Varpu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kaukaiselta tuntuu Hanko näiltä meidänkin nurkiltamme, että harvoin siellä tulee käytyä. Harmi, sillä onhan se todella kaunis ja omaleimainen pikkukaupunki.
      Kiitos samoin Sinulle, Varpu :)

      Poista
  2. Ei tainnut haikeus sysselin mieltä kaihertaa... Miniän mielestä puhumattakaan... :( Onneksi oli noin hieno purjehduskeli! Ja neljä viikkoa on niin kovin lyhyt aika, uskokaa vaan! :)

    VastaaPoista
  3. Mistäs arvasit, eihän nyt toki ... Hiukan kuitenkin on jo totuttu ja nyt on kysymyksessä paljon parempi ja isompi laiva kuin viime kerralla, joten on turvallisempaakin ja paremmat oltavat. Onneksi on kevät, eikä varmasti ihan mahdottomia myrskyjä tähän vuodenaikaan enää tule. Niin, ja totta, meneehän se :)

    VastaaPoista