Hiio hoi - Kapteeni käskee! osa II

Heissan!

Miten ihmeessä ollaan jo pitkällä heinäkuussa! Mustikat kypsyvät jo ja mansikoita pitää popsia huulet punaisina ja varastoida myös pakkaseen, että talvella saa herkutella kesän mauilla. Miten suloinen voi olla kesäaamu, kun sen voi aloittaa kaikessa rauhassa aamu-uinnilla, vedestä noustua viivytellä hetken laiturilla auringonpaisteessa ulapalle katsellen ja itseään kuivatellen, poimia kesän ensimmäiset mustikat aamujogurtin päälle, hörppiä terassilla hyvää teetä ja haukata hyvällä halulla voileipää ohi lipuvia veneitä seuraillen. Tätä on kesä, enkä voi olla sitä joka kerta ihmettelemättä, miten onnellisia olemme, kun se on täällä meillä Pohjolassa. Omassa mansikkapaikassa, kaukana kaikesta hälinästä ja kiireestä, poissa kaikesta pahasta.

Mutta sitten asiaan. Venematkamme saa nyt jatko-osansa. Taakse jää Simskäla ja Anni Blomqvistin kotikonnut ja kohta tuo paikka on horisontissa enää vain pieni piste. Mutta minne nyt seuraavaksi olisimme menossa? Pian se selvisi, kun matkaan lähdettiin. Lähdimme kiertämään Ahvenanamaan pohjoispuolelle suuntana Geta, joka on aivan pääsaaren pohjoiskolkassa. Tarkemmin pämääränämme oli Havsviddanin vierasvenesatama. Kipparimme hiukan ehkä kummeksui, ettemekö tiedä, mikä se on. No, emme tienneet, mutta pian paljastui, mistä oli kysymys.

Kiertäessämme saarta näimme, miten metsäinen sen luonto pohjoisosiltaan on, kauttaaltaan havumetsän peittämä. Tyrskyjen keinuttamana ja hiukan ravisuttamanakin saavuimme suuren aallonmurtajan suojissa olevaan Havsviddanin vierasvenesatamaan. Jo mereltä saattoi huomata, ettei kyseessä ole ihan mikä tahansa vierasvenesatama hotelleineen ja mökkikylineen.


Meille oli varattu mökki, jossa seuraavan yön viettäisimme. Rantauduimme ja sitten kimpsut ja kampsut mukaan ja menoksi. Mäkeä ylös ja alas ja olimme perillä. Ja minkälaisessa mökissä! Jösses, miten mökki voikaan olla luksusta! Uteliaina ja suu auki ihmettelimme sitä kaikkea, mitä ympärillämme oli. Kalliolta merelle katsovassa luksussviitissämme oli kaikkea sitä, mitä ihminen ei edes osaa ajatella lomamökissä olevan. Ulkokuoreltaan mökit olivat moderneja, runsaasti ikkunapintaa omaavia huviloita, jotka oli sisustettu samalla modernilla linjalla. Koko seinän ikkunat antoivat merelle tai muuten vain ulos luontoon niin olohuoneessa, tuvassa kuin makuuhuoneissakin. Makuuhuoneita oli kaksi, joissa kummassakin oma kylpyhuone puhtaine pyyhkeineen ja kylpytakkeineen. Mökin ympäri kiertävällä terassilla oli erillinen saunarakennus suihkuineen ja pukuhuoneineen, joissa kaikissa merenpuoleinen seinä oli kokonaan lasia. Terassilla oli vielä poreamme, mutta sen käyttö olisi maksnut erikseen.

Sauna lämpenemään ja saunomaan. Mikäs siinä, pitkän merimatkan jälkeen oli mukava istahtaa lämpimän saunan lauteille katselemaan merta ja välillä terassille vilvoittelemaan.

Sitten oli kuitenkin jo kiirehdittävä ravintolaan, josta meille oli varattu pöytä. Hotelliravintola sijaitsi korealla kalliolla. Näkymä terassilta oli niin sanoin kuvaamaton, että sen voi vain jokainen itse kuvitella, palvelu erinomaista ja ruoka maittavaa. Söimme pitkän kaavan mukaan ja lopulta päivästä vasyneinä lähdimme omaan sviittiimme. Hiukan oli vielä katsottava jalkapallon EM-kisaottelua, mutta lopulta silmäluomet alkoivat painua kiinni ja oli aika painaa pää tyynyyn. Niin pehmoinen sänky, niin pehmoiset tyynyt, niin puhtaat liinavaatteet, raikas meri-ilma ja päivän kokemukset ja kohta olimme untenmailla.

Aamupalan söimme hotellilla. Noissa maisemissa se kyllä maistui. Sitten olikin jo aika taas lähteä. Vielä viimeinen vilkaisu taakse ja sinne jäi upein näkemäni lomakylä. Toivottavasti joskus vielä palaan. Pääseehän Havsviddniin tietä pitkinkin. Maarianhaminasta matkaa on noin 40 km.

Kipparimme tuumailun jälkeen lähdimme jatkamaan saaren kiertämistä länsipuolelta kohteenamme nyt Maarianhamina. Merenkäyntiä oli jonkin verran, mutta matka taittui mukavasti välillä tyynemmissä vesissä, välillä hiukan suuremmassa aallokossa Ahvenanmerellä. Niin kauniita rantoja, hamaahaikaroita, kalasääski, mökkejä ja taloja, joita ihastelimme.

Välkommen till Mariehamn!

Saavuimme Maarianahaminaan hyvissä ajoin ja majoitumme hotelli Arkipelagiin. Taas saimme huoneet merinäköalalla. Olimme jo matkalla päättäneet, että vuokraamme auton ja lähdemme käymään Stallhagenin panimolla, joka on saaren keskiosassa. Nyt siis matkamme jatkuikin tietä pitkin, joka kiemurteli kauniissa niitty-, pelto- ja metsämaisemissa.

Olimme päättäneet syödä panimoravintolassa. Aivan mahdottoman herkulliset karitsanjauhelihapihvit hylkyoluen (tästä oluesta olen tehnyt aikaisemmin postauksen) kera masituivat matkalaisille tunnelmallisella terassilla. Lampaanliha tuntuu olevan hyvin suosittu raaka-aine Ahvenanmaalla ja sitä söimme edellisessäkin paikassa.

Nyt käännettiin auto kohti Kastelholman linnaa. Olemme siellä joskus kauan sitten käyneet, mutta syksyaikaan, joten sisälle emme silloin päässeet. Nyt siis kierros kultuuria ja historiaa.

Kaselholman linnaa ruvettiin rakentamaan puolustuslinnaksi 1300-luvun loppupuolella. Linnan historian käänteet ovat moninaiset. Niihin liittyvät mm. historiantunneilta tuttu Ruotsin kuninkaan Kustaaa Vaasan poika Suomen herttua Juhana, joka piti veljeään Erik XIV:ttä ja tämän vaimoa Kaarina Maununtytärtä vankina linnassa. Linna ympäristöineen vanhoine tammineen ja lampaineen on viehättävä näky. Silmät tiukasti kiinni ja näet ritarit ja kuulet haarniskoiden helinän, näet kuninkaan alamaisineen ja vanki Erikin vaikeroivan vankityrmässään. Jännittävää palata ajassa 700 vuotta taaksepäin!

Linnaan pääsisi myös veneellä, sillä satama on aivan linnan kupeessa. Kun linna oli tutkittu, palasimme takaisin kaupunkiin. Ilta kului terassilla istuen ja seurustellen.

Kumpi on vanhempi, tammi vai linna?

 Ympäristötyöntekijä kesäasussaan työn touhussa.

Aamupalan jälkeen teimme kierroksen kaupungilla. Jotakin tarttui matkaan mukaankin, varsinkin tuliaisia lapsenlapsille ja tietysti Ahvenanmaan mustaaleipää. Marianhamina on kyllä enemmä ruotsalainen kuin suomalainen, kun katselee ympärilleen taloja, pihoja, ihmisten käyttäytymistä, kauppoja... Euroilla maksaessa tuli tunne, onko tämä ollenkaan käypäistä valuuttaa näillä nurkilla. Sitä vain tunsi olevansa Ruotsissa. Suomen puhuminenkaan kun ei ollenkaan kaikilta suju.

Kotimatkalle lähdettiin hiukan sateisissa tunnelmissa. Jätimme taaksemme Maarianhaminan, tuon pikku-Ruotsin pääkaupungin.  Vähitellen taivas kuitenkin kirkastui. Rantauduimme vielä Föglön saarelle, jossa vietettiin Föglö-päiviä. Markkinakojuja, hevosajelua, perunakierteitä, kirpputoritavaroita, paloauto, ambulanssi, savukalaa ... Veneen takakannella auringon paistaessa lämpimästi maistuivat lämpimät perunakierteet, savuahven ja kuohuviini.

Yhteysalus toimii yhdyssiteenä pääsaarelle.

Mainio ateria Ahvenanmaan auringon alla.

Hiuli hei, huolta nyt ei, merimies näin käy merta päin. Hiuli hei, merimies ei pelkoa tunne ei ...
Matka tyrskyjen halki.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Suojaisimmilla vesillä meri näytti näin leppoisalta.

Meillä oli nyt ylitettävänä Kihti ja se kyllä tuntui luissa ja ytimissä, sillä tuulta oli 11 m/sekunnissa. Vene keikkui allonharjalta toiselle rysähtäen välillä aallon pohjalle. Loppumatka tultiin hiukan pidempää reittiä suojaisimmilla vesillä.

Kokonaisuutena taas aivan erinomaisen mahtava reissu kaikkine kokemuksineen. Kiitos kipparille ja kipparin rouvalle erinomaisista järjestelyistä!

Tavataan taas! Kesähalit Maija!