Hetkiä isänpäiväviikonloppuna

Moikka!

Maanantai on uusia mahdollisuuksia täynnä! Taas on vauhdilla pyörähtänyt uusi viikko käyntiin. Minä aina innostun maanantaista, kun koko viikko on edessä ja hyvällä tuurilla saa aikaiseksi vaikka mitä. Taidanpa kuulua vähemmistöön, minä maanantaista tykkääjä, mutta ei haittaa. Olen vastarannankiiski, sillä pidän myös pimeistä, syksyisistä sade- ja myrskypäivistä. Ne saavat minut oikein hyvälle tuulelle. Eipä ole tänä syksynä myrskyisiä sadepäiviä ollut, mutta vielä ehtii.

Viikonlopun vieton aloitimme vauhdilla lähtemällä heti töiden jälkeen reippaasti ystäväpariskunnan kanssa Tampereelle teatteri- ja hotellimatkalle. Toteutimme matkan aika lyhyellä varoitusajalla, sillä teatteriliput ja hotellihuoneet varattiin vain paria päivää ennen matkaamme.

Halusimme toteuttaa syksyn piristykseksi tuollaisen pikkureissun tarkoituksena käydä juuri teatterissa tai konsertissa. Mitään aivan must-juttua ei missään kaupungissa ollut menossa, joten pikaisen harkinnan jälkeen päädyimme Tampereelle. No, mikäs siinä, Tampere on ihan mukava kaupunki. Päädyimme katsomaan Tampereen Teatteriin sokerinhuuruista Sugar - Piukat Paikat -kappaletta, jota aikoinaan tähditti Marilyn Monroe. Ihan täydellisesti minun makuuni tuo runsaasti jazzia sisältävä näytelmä ei ollut. Muu seurue nautti sen sijaan täysillä.

Yövyimme Lapland Hotellissa ja söimme myös illallista siellä. Pieni pala Lappia Tampereella, no miksei, ellei halua pohjoisemmaksi lähteä. Hotellin kukin kerros oli nimetty eri teemojen mukaan. Me yövyimme Revontulikerroskessa.

Lauantaina lähdimme heti aamupalan jälkeen ajelemaan kotia kohti. Kotona pitikin ryhtyä miettimään isänpäivän viettoa ja tarjottavia. Päädyin tekemään voileipäleivoksia aamupalalle ja marjaisaa, liivatteetonta sitruunajuustokakkua, joka maistuisi koko porukalle, myös kasvissyöjille. Tuon ohjeen tyttäreni löysi Suklaapossu -blogista. Kakku hyytyi hyvin liivatteettomuudesta huolimatta ja oli erittäin helppo tehdä.

Isänpäiväiltapäivällä meille kokoontui koko porukka juhlimaan isiä ja vaaria. Pojallamme oli ihka ensimmäinen isänpäivä ja näin ollen erityisen merkittävä. Olimme saaneet joukkoomme taas yhden juhlijan lisää. Miten ihanaa oli yhdessä, kun lattia tömisi niin pienempien kuin isompienkin jalkojen alla ja tuvassa oli hälinää ja elämää. Ja kaikkein pienimmälle isompi lapsenlapsemme näytti mallia, miten autoilla ja legoilla leikitään. Saimme aikaan jo melkein jouluisen tunnelman, kun kaikki yhdessä siemailimme lämmintä, tuoksuvaa glögiä kynttilöiden hämyssä ja söimme isänpäiväpäivällistä.

Viikonloppu vaihtui uuden viikon aluksi. Nautin sinisestä hetkestä kävellessäni töihin juuri hetkeä ennen katuvalojen syttymistä. Näättehän nuo hevoset taivasta vasten? Varikset etsivät jo yöpuuta, mutta eivät suostuneet kuvattaviksi. Vielä on lunta.

Ihanaa maanantai-iltaa <3 Halit Maija