perjantai 8. tammikuuta 2021

Mainio sienivuosiko ja talven tuntua

 Heissan!

Joulunpyhät kuluivat herkutellen ja telkkarin ääressä. Laiskotellen ja lepäillen. Hyvää se teki tiukan työvuoden jälkeen, kun kesälomaakin vietettiin vasta syksyllä ja ainoastaan kaksi päivää.

Uuden vuoden raketit ammuttiin lastenlasten kanssa ja tähtisadetikkuja poltettiin. Täällä meillä lounaassa ei lumesta ollut tietoakaan. 

Ulkoilemaan ja reippailemaan teki jo mieli. En tiedä mistä, mutta jostakin sain päähäni ehdottaa sienimetsälle lähtöä. 

Tammikuun toinen päivä vuonna 2021. Muutama askel kotiovelta ja olemme metsässä. Ei tarvinnut kuin poiketa pois polulta ja ensimmäiset suppilovahverot kurkoittivat sammalten ja varpujen seasta. Öinen pikkupakkanen oli puraissut hiukan sieniäkin, joista osa oli kohmeisia. Hetken kuluttua olivat sormetkin kohmeessa ja niitä piti lämmitellä toppatakin taskussa. Välillä hanskat käteen ja taas pois. Hiukan on tammikuinen sienestäminen hankalampaa hanskat kädessä.

Tunnin pikkuisen metsäkierroksen jälkeen saimme Amoren kanssa tarpeellisen määrän suppilovahveroita illan sienikeittoon jota tarjosimme ystävillemme. Ihmetys oli suuri, kun kerroimme poimineemne sienet samana päivänä. Näin aikaisin emme ennen ole sienivuotta aloittaneet. 



Jotenkin nämä sienikuvat ja kuvat hyasinteista eivät sovi samaan postaukseen, mutta tänä vuonna nyt näin. 



Loppiaisena lähdimme käymään äitini luona ja samalla matkalla päätimme käydä katsomassa, miten nuori kuusimetsämme on kasvanut. Ilmassa oli talven tuntua. Lunta oli viitisen cm, hyinen pohjatuuli pyyhki yli suopeltojen ja viskoi poskille lumihiutaleita. Suo-oja oli jo jäätynyt. Lapsuusmaisemia katselin haikeudella. Tuossa vietimme serkkuni kanssa joululomat pulkkamäessä, tuossa kylän isommilla lapsilla oli hyppyri. Tuota polkua kuljettiin kesäisin uimaan metsäjärvelle. Tästä isäni kanssa kuljettiin hevosen kanssa tukkireellä. Uppouduin täysin lapsuusaikaan. Samalla, kun kävelimme mäkeä ylös autolle oli ravistettava itsensä ajatuksista tähän päivään, vaikka se teki vähän kipeääkin.




On vielä niin mukavaa istua joulukuusen katveessa hymyilevien jouluvalojen hämärässä. Tunnelmoida ja nauttia. Kuunnella hiukan vielä Jouluradiota, ennen kuin se sulkee kanavansa. Sytyttää tuoksukynttilöitä. Nyt meillä tuoksuvat piparkakut ja vanha kirjakauppa. Lahjaksi saatuja. Vielä en luovuta joulusta. Tylsä talven kalpeus saa vielä odottaa vuoroaan.





Hyvää talvista viikonloppua! Rakkaudella Maija 

6 kommenttia:

  1. Aika erikoista että tammikuussa saa metsästä sieniä. Keitto maistui varmaan tosi hyvältä. Meillä on edelleenkin hienoinen lumipeite maassa ja se on mukavaa sillä paljon valoisampaa on kun on valkoinen maa.
    Mukavaa uuden vuoden jatkoa Myrskyluodolle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤️Keitosta tuli kyllä maistuvaa. Meillä on myös nyt lunta ja lisää odotellaan.

      Poista
  2. Oi, ihania lapsuusmuistoja! Koskettivat minua enemmän kuin suppilovahverot... Nyt ei tarvinnut pelätä käärmeitä suopellon ojanvarsilla! Ja tosiaan, pimeäntuloon asti laskettiin mäkeä serkkujen kanssa. Oi niitä aikoja! 💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤️Juuri niitä käärmeitä muistin myös. Ja kuovien pesät. Oli jännää, miten voimakkaina ne lapsuusmuistot tosiaan tulivatkin mieleen. Ihan kipeää teki ❤️

      Poista
  3. No mutta on aika hauskaa, että tammikuussa voi poimia sieniä iltaruokaa varten! :D Ihan hauska tarina kerrottavaksi illan vieraille. Ja oli ainakin tuoretta sekä lähiruokaa. Täälläkin melkein voisi sienestää, kun ei ole lumihiutaleen lumihiutaletta. Muina vuosina olemme saaneet sentään nähdä sitä lunta. :D Eikä siis pelkästään joululomilla Suomessa. Mukavaa loppuiltaa sinne! :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos❤️Juu aika erikoinen sienestysaika 🤣
    Tänne luvataan nyt puoli metriä lunta kolmessa päivässä ja sen jälkeen paukkupakkaset. Saas nähdä.

    VastaaPoista